>Hiljenee edelleen

>

Hiljenee. Huushollissa raivoaa flunssa ja Kotkan satamassa irtisanomiset. Flunssaa en osannut odottaa, mutta sen nyt saattoi aavistaa, että satamissa väki laitetaan rotaatioon. Uusia reippaita miehiä on naamakirja pullollaan. Vanhojen nimet on laitettu muistiin vastaisen varalle.

Flunssa raivoaa vasta vähän. Itse olen käynyt kustannuspaikalla ihmettelemässä maailman menoa ja suoriutunut toistaiseksi työvelvoitteistani kohtuullisesti. Suurta riemua ovat minulle aiheuttaneet opiskelijat, jotka parantavat kevättä kohti suorituksiaan ja samalla muistuttavat luopumisesta ja uuden alkamisesta. Uusien opiskelijoiden yhteisvalinta on taas meneillään. Kenetkähän minä näen ensi syksynä….. pitääpä katsoa taikapeilistä.

Joka tapauksessa minä näen taas selvästi otsikoissa Ilkka Kanervan. Hänen uransa on vähän mutkainen, mutta muuten selvä ja kirkas. Hänellä on veikeä tapa päästä julkisuuteen tämän tästä. Minä olen yrittänyt elämäni aikana pari kertaa myös päästä julkisuuteen, mutta minulle se on ollut mahdotonta.

Englannin kielen sana ” career” tarkoitti alun perin muinaisuudessa, ennen teollistumista, kärrytietä. Kun sitä sanaa sitten myöhemmin ryhdyttiin käyttämään työn ja politiikan yhteydessä, se sai merkityksen ihmisen taloudellisten pyrkimysten elinikäisenä väylänä. Taidatkos sen selvemmin sanoa.

Tämä meidän tayloristinen kapitalismimme on sittemmin tukkinut tätä pitkää ”kärrytietä” niin, että useimmat tavalliset matit ja maijat on ohjattu urallaan epämääräisestä hommasta toiseen.

Useimmat meistä joudummekin nykyisin käyttämään ura-sanan asemesta toimistamme käsitettä työ. Job- sana tarkoitti alunperin jossain 1300- luvun tienoolla kivenlohkaretta tai -palasta, jota voi kuljettaa paikasta toiseen.Ja melkoista kivireen vetämistä tämä moderni työnteko useimmiten onkin.

Ilkka Kanerva sitä vastoin jatkaa uraansa salamavaloista toisiin ja taas toisiin. Hänelle elämä on yhtä välkettä. Naiset vilahtelevat otsikoissa, syntymäpäiville tungeksii väkeä ja äänestäjät katsovat häntä kuin yököt aurinkoa. Minulta eivät onnistu edes tekstiviestit.

No, tuli mitä tuli, jos Kanerva on seuraavissa vaaleissa ehdokkaana, tapahtuu sama asia kun tapahtui Pohjois-Satakunnassa tässä takavuosina. Linnatuomion saanut Juhantalo nappasi eduskuntavaaleissa tyhjentyneestä ja autiosta maakunnan peräkolkasta 14 000 ääntä. Turun seudulla äänisaalis voi olla useita kymmeniä tuhansia.

Sitä voisi nimittää jo uraksi. Kuten voidaan kai nimittää myös Sofi Oksasen toimintaa kirjallisuudessa. Hänen uransa on etenemässä vakuuttavasti kohti uusia voittoja. Hän kirjoittaa taitavaa ja hyvää tekstiä, hän osaa soittaa lukijan sisimmässä jotain herkkää kieltä ja ennen kaikkea hänellä ja Kanervalla on jotain yhteistä.

Sofi Oksanen tuli nimittäin tunnetuksi tilanteessa, jossa hän väitti erään demari-kansanedustajan tarttuneen häntä pyllystä ravintola Bottalla vuonna 2006.

Myöhemmin sitten olemme huomanneet Sofin myös taitavaksi ja hyväksi kirjoittajaksi.

No niin. Sainpa taas tätä huojuvaa aasinsiltaa pitkin nämä päivän kaksi pääuutista johdatettua toistensa lähelle. Aasi melkein putosi rotkoon, mutta mitäpä siitä. Valovoimaiset tähdet saatiin jotenkin samaan kontekstiin.

Huomenna tavataan lampaanlihan äärellä lihatiskillä ja tapellaan eväästä kuin ahtaajat Kotkan satamassa. Kaupan myyjät aikovat nimittäin laittaa torstaiksi kaupat kiinni. Minulle se sopii hyvin. Kiirastorstain ei pidäkään olla mikään kulutusjuhlakarnevaali. On oikein sopivaa, jos tunnelma vähän hiljenee. Minun puolestani kaupat voivat olla kiinni myös lauantaina.

>Kirjeen sulle kirjoitin…..

>

Itella on jämäköitymässä ja muotoilee toimintaansa uudelleen. Nyt on kokeilussa sellainen viestin välittämismuoto, jossa Itella avaa ihmisen kirjeen jo orwellmaisessa suljetussa avauskeskuksessa ja skannaa sitten sen avatun viestin ja lähettää asiakkaalle tämän sähköpostiin.

Tätä skannattujen viestien vastaanottoa varten kokeiluun osallistuneille on annettu tietokoneet ja tietoliikenneyhteydet.

Hieno kokeilu. Minullekin myös uusi läppäri ja tuhdimpi valokaapeli heti nyt tänne ja sassiin. Skannaamisesta viis väliä. Minä voin lukea omat postini kyllä itse sähköisessä muodossa. Käsin kirjoitettua kirjettä en ole saanut 10 vuoteen keneltäkään. Mainosposteja ei minulle tarvitsisi skannata ollenkaan. Sähköisen laskun osaan itsekin tilata itselleni.

Joulun aikana sitä Itellan tontuilla riittäisi puuhaa, kun joka osoitteeseen pitäisi skannata kymmeniä postikortteja.

Kokeilu kuulostaa sen kaltaiselta, että ei kannattaisi nyt kovin laajana sitä toteuttaa. Ratkaisematta on esimerkiksi se, miten Itella skannaa henkilökohtaisten kirjeiden sisältämät hiuskiehkurat, kiiltokuvat, tarrat, sormukset, olutpullon alustat, naisille tuotelahjoina tulevat kuukautissiteet ja Kawasakin etuiskunvaimentajien stefat. Kun nuo asiat ratkaisette, nobelin palkinto on Itellan. Kannattaa lähteä aika varovaisesti kokeilussa liikkeelle. Sillä muodon on sitten helpompi vetäytyä hissukseen taas perinteisen logistiikan pariin. Erityisesti asiamiespostien toimivuuteen Itella voisi kiinnittää enemmän huomiota.

Omassa postissani postin tiski on rakennettu kassajonon päätteeksi. Postin asiakas joutuu taistelemaan elintilasta kymmenen ostoskärryn ruuhkassa terävien ja tomerien eläkeläisrouvien joukossa. Usein käy niin, että eläkeläisrouva on Pirkka-lehdestä saksinut jonkun alennuskupongin, jonka käyttökelpoisuus on loppunut jo aikaa sitten. Postin asiakas joutuu taistelemaan myyjättären mielenkiinnosta, rykimään, näyttelemään kiireistä, kommentoimaan ehkä väliin keskustelua, jotta lopulta saisi jonkun huomaaman itsensä.

Kun yhdelläkään kassalinjalla ei ole enää yhtään asiakasta, postin asiakasta tullaan palvelemaan. Happamesti ja mulkoillen.

Minä olenkin ryhtynyt asioimaan postiasioissa paikallisessa kirjakaupassa. Siellä on hyvä valikoima postimerkkejä ja kirjekuoria. Lisäksi em. syistä kirjakauppa on hankkinut itselleen pienen kirjepuntarin, joten jos sisältö on mukana jo kirjakaupassa, saatamme yhdessä kauppiasrouvan kanssa punnita koko sortimentin ja hän myy minulle tarpeellisen määrän postimerkkejä, jotka omakätisesti liimaan lähetyksen pintaan.

Sitten menen ko. asiamiespostiin voittajan elkein, hymyilen mummoille ja myyjättärille kuin Mr. Bean sarjassa ” Nolojen tilanteiden mies” , ja tipautan aatelismaisen ylväästi, härskisti etuillen, ja jakoavainmaisesti hymyillen lähetykseni postin huojuvassa pahviseinässä olevan luukun kautta jonnekin koneiston rattaisiin.

Tällaiseen tilanteeseen sopii hyvin todeta, että lähettäjä on ainakin yhtä tyytyväinen kuin vastaanottaja.