>Surun päivä

>

Eilen saapui Lontoosta tieto, että sukulaiseni Mark on auto-onnettomuudessa kuollut. Asianajajansa oli kirjoittanut asiallisen ja koruttoman kirjeen englantilaiseen tyyliin. Jeeves – tyyliin, tiedätte.

Onnettomuudessa oli menehtynyt koko Mark –sukulaisen perhe. Tätä erityisesti asianajaja Mr. Robert Askew valitteli. Hänelle on nimittäin nyt langennut työteliäs ja vaativa tehtävä perikunnan hoitajana etsiä Mark-herran sukulaisia. Tehtävä on vaativa, mutta hänen mielestään ei varmaankaan kovinkaan vastenmielinen, sillä Mr. Askewin omien sanojen mukaan Mark oli ehtinyt tehdä mittavia sijoituksia Lontoon Cityn alueella ja sen lisäksi vielä muualle maailmaan.

Ensikäden ongelmana asianajaja näkee kuitenkin sen, että Markin maatilan hoito vaatii kiireellisiä toimenpiteitä. Pehtoori pärjää peltojen kanssa kyllä hyvin, mutta ratsuhevosille pitäisi valikoida astutukseen oriehdokkaita ja kesäkuussa juostavaan Ascot Gold Cup– kisaan pitäisi valikoida kiireesti hevosia.

Internetin hakutoimintojen avulla hän on nyt sitten löytänyt minut. Hän pyytää minua ottamaan yhteyttä muutamien käytännön järjestelyjen suhteen. Samalla hän tarvitsisi matkapuhelinnumeroni.

Taidanpa kirjoittaa Mr. Robert Askewille. Oikea sukunimeni on aika lailla harvinainen, sillä meitä elossa olevia tämän sukunimen haltijoita on vain 21 kappaletta.

Meinaan kirjoittaa muutaman valitun sanan Markista, vaikka noin yleensä ei vainajista pidä mennä puhumaan pahaa. Meinaan kertoa esimerkiksi sen, että Jussi-serkun häissä Mark hässi pitäjän lukiossa opiskellutta englantilaista vaihto-opiskelijaa, Lindaa, häätalon yläkerran vessassa niin, että sahanpurut putoilivat alakerran salissa boolimaljaan. Mahtoiko menehtynyt aviovaimo olla juuri tämä Linda ? Mahtaako tämä vainaja nyt olla se meidän suvun Markku, jonka piti vaihtaa etunimensä lukiossa ?

Sitten aion kertoa asianajajalle myös sen, että Markilla oli tapana teettää eläessään hankalia ja paskamaisia tehtäviä toisilla ilmaiseksi, taikka vähäistä korvausta vastaan. Aion tiedustella asianajajalta, josko Mark on ehtinyt tällaista kuolemantapausta varten tallettaa asianajan käyttöön varoja näihin edessä oleviin kuluihin. Markin tapaista oli laittaa aina muut maksamaan.

Yhteiskoulussa se leikki jo maailman miestä. Se osti torstaina aina täyden paketin kortonkeja, pisteli niihin neulalla reikiä ja jakoi ne sitten perjantaina parhaille kavereille viikonlopun varoiksi.

Lisäksi pyydän asianajajaa ensitöikseen selvittämään sen, löytyykö Markin jäämistöstä purukumipaketista saatua Bobby Charltonin kuvaa ? Mark pölli sen minun kokoelmistani vuonna 1966, heti sen jälkeen, kun Bobby ja Englanti voittivat maailmanmestaruuden. Jos löytyy, minä tilaan Manun koko pohjoiskatsomon kuseksimaan Markin haudalle.

Ja lisäksi kerron asianajajalle, että jos hän on minut pystynyt netin kautta onkimaan esiin, niin minun puhelinnumeroni hankkiminen on hänelle hyvin helppo homma. Vasso quu , siitä vaan, soittaa, kyllä täällä osataan kieliä ja Markista on paljon vielä lisää kertomista.

Lisäksi sanon hänelle, että panee nyt näytiksi rahaa tulemaan vaikka kenkälaatikollisen. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, ettei Mark ole leikellyt sanomalehdestä niitä punta-nippuja. Niin se teki jo pienenä. Joku kusetus tässäkin on nyt varmasti menossa.

Tervetuloa lukijaksi Vaiheinen