>Sikatotta

>

Luen kirjaa jossa nuori nainen on töissä kemikalioliikkeessä ja samaan aikaan yleisesti miesten käytettävissä. Kirjassa nainen sivu sivulta muuttuu siaksi, oikeaksi emakoksi.

Hänen ihokarvansa kasvavat harjaksiksi, hänelle puhkeaa 4 uutta nisää ja kirjan puolivälissä hän syö jo juuria ja ruohoa , tonkii maata ja kokee hengenheimolaisuutta muita eläimiä kohtaan.

Koko kirjassa on vain yksi kappale, eli teksti on kirjoitettu yhteen pötköön, ilman kappalejakoa. Tyyli on tehokas ja minulle ennestään tuttu miesopiskelijoiden tenttivastauksista.

Marie Darrieussecq on kirjoittanut Sikatotta –kirjaansa melkoisen muodonmuutoksen. Olen nyt sivulla 73. Päähenkilölle selviää se, että naisille sallitaan vastedes vain kaksi ammattia: kodinhoitaja tai matkaemäntä. Kodittomien miesten ambulanssin kuljettaja tarjoutuu juuri sivun 73 lopussa järjestämään päähenkilön raskaaksi siinä tapauksessa, että hän haluaa hakeutua kodinhoitajaksi ja jonkun perheen palkatuksi imettäjäksi.

Päähenkilö ei kuitenkaan onnistu hankkiutumaan raskaaksi, sillä hän ei ole vielä kirjan tässä vaiheessa selvillä emakon kiiman sykleistä.

Olin viime perjantaina bussiemäntänä. Työnantajan vieraina kävi 1100 henkilöä kahtena päivänä ja me sukkuloimme heitä busseilla tutustumiskohteille ja takaisin. Kollegat olivat sitä mieltä, että minusta voisi vähällä vaivalla koulia kunnollisen bussiemännän. Tiedätte, semmoisen, joka ei menetä hermojaan matkalla lentokentältä Playa del Inglesiin , vaikka Sonkajärven miehet ovat jo koneessa vetäneet perseet olalle.

Kemikaliomyyjäksi minusta ei ehkä tosipaikan tullen ole. Asiakkaat saattaisivat ajatella niin, että näistä tuotteista ei ole ollut ainakaan myyjälle apua. Itsensä myyminen kuulostaa yhtä epätoivoiselta. Mutta tuo bussiemännän taikka –isännän homma voisi olla minulle sopivaa eläkeläishuvia.

Jatkan emakon irstailujen lukemista. Illemmalla pitäisi asiasta vääntää essee-muotoinen mielipide verkko-opintojen alttarille.