>Homo Hollander

>

Alma- Media on hävinnyt juttunsa hovioikeudessa. Oikeus on sitä mieltä, että tässä nyt on Korhosta syrjitty ja työsopimuslakia luettu miten sattuu. Niin kun onkin.

Sukupuolinen suuntautuneisuus on muutenkin ollut kovasti tapetilla. Amerikkalaisten asevoimien homouskysymyksessä on otettu avuksi hollantilaisten sotilaiden homous. Entinen Nato- komentaja nimittäin arvelee hollantilaisten rauhanturvaajien antaneen Bosniassa serbeille Srebrenicassa periksi siitä syystä, että heistä suuri joukko olisi ollut nk. B-rapun kavereita.

Luin toissapäivänä Huxleyn kirjoittaman menestyskirjan uljaasta ja uudesta maailmasta, jossa kaikki panevat toisiaan kuin punasilmä kanit. Kukaan ei kuitenkaan sillä tavalla lisäänny kirjassa, vaan uudet yhteiskuntaluokat kasvatetaan hautomossa. Eikä kukaan oikeastaan kiinnyt kirjassa toiseen ihmiseen. Kirjassa kiinnytään huumeeseen ja kuluttamiseen ja aistimuksiin.

Kummallinen kirja vuodelta 1932. Yhtään homoa ei Huxley ollut ymmärtänyt kirjaansa kirjoittaa, mutta muuten siellä oli kiinnostavia henkilöitä ja hillitöntä Fordin palvontaa.

Huxleyn maailmassa ei ole sotaa. Sopeutumattomat vain karkotetaan saarille, kuten esim. Islantiin. Ajankohtainen kirja. Tänä päivänäkin Islanti on brittien mielestä kaukainen ja karkotukseen sopiva saari.

Mutta piti puhuman Huxleystä ja tekotodellisuudesta. Huxley napsi itsekin elämänsä aikana yhtä sun toista piristävää, joten ymmärrettävää onkin se, että Huxleyn kirjoissakin popsitaan murhetta karkottavaa Somaa.

Meille heteroille homoseksuaalisuus on usein toiseutta käsityskykymme ulkopuolella. Huxley muovasi kirjassaan villiydestä yhteiskunnan pariin palanneen Johnin hurmioituneeksi ja rakastuneeksi idealisti, joka sai parhaat kiksit Shakespearesta. Häneen rakastunut Lenina taas inhosi sitä, että John haluaa rakastaa vain häntä. Lenina halusi muiden Huxleyn yhteiskunnan naisten tavoin rakastella kaikkien kanssa. John halusi rakastaa.

Me heterot ajattelemme usein samoin arkiajatuksissamme homoista. Hillitöntä menoa ja lyhyitä suhteita. Lisääntyminenkään ei onnistu kuin erikoisjärjestelyin. Siksi suhtautumisemme on usein niin kummallinen, pelokas ja brutaali. Blue Oyster paikkojen nahkaliivimiehet kuvaillaan valtakulttuurin miesten näkökulmasta peloittaviksi lihaskimpuiksi, jotka ovat valmiita koska tahansa äärimmäisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Minä siedätän itseäni seuraavalla tavalla. Kun menen pitämään luentoa, ajattelen itsekseni, että tässäkin joukossa, edessäni, on luultavasti yksi punavihersokea ja yksi homoseksuaalisesti suuntautunut, noin keskimäärin, sekä 20 % sellaisia, jotka sairastuvat depressioon elämänsä aikana.

Noista depressio on tappava, muiden kahden kanssa elämästä selviää hymyssä suin.