>Tarvisio -Varkaus taajamajuna

>

Syöksylaskija Romar on tehnyt suomalaista suksihistoriaa. Hän on tullut mäkeä alas hulppeaa vauhtia ja päässyt siitä hyvästä palkintokorokkeelle. Tämä maineteko on lehtien mukaan tapahtunut Tarvisiossa, Koillis-Italiassa.

Semmoista aasinsiltaa pitkin, josta aasi helposti putoaa rotkoon, päästään seikkaan, joka yhdistää bloginpitäjää ja syöksylaskijaa; Tarvisio on nimittäin se ainoa kylä ja kaupunki ja paikka Italian maalla, jossa minä olen vieraillut. Koko Italia –kokemukseni koostuvat yhdestä tunnista Tarvisiossa, spagettiannoksesta paikallisessa trattoriassa ja sitten poistuin samaa tietä kuin oli tullutkin, eli Sloveniaan ja Itävaltaan.

Mutta tuttu paikka.

Varkaudessa 12 vuotias tyttö on kuulemma siepannut vauvan ja peitellyt sen hädissään lumihankeen. Tuttu paikka sekin. Tulin aamupäivällä siitä ohi VR-yhtymän kiskobussilla.

Lehtien mukaan tyttö ja hänen vanhempansa ovat sosiaaliviranomaisten tuen ja huolenpidon kohteena. Mitään hätää ei siis ole. Lehti ei maininnut sitä, onko siepattu vauva ja hänen vanhempansa minkään instanssin huolenpidon kohteena. Mietin sitä itsekseni, kun epätoivoisen näköistä tehdaspaikkakuntaa junan ikkunan läpi katselin.

Selvitin tentin ansiokkaasti, uskoisin. Minun piti vertailla jatkosotakuvausta Tuntemattomassa ja Manillaköydessä. Vastaaminen oli melko vaivatonta, sillä niillä kirjoilla on nyt ero kuin yöllä ja päivällä.

Aino Kallas ja Sudenmorsian tuotti jo vähän päänvaivaa. Osasin hyvin kuvailla naisen suhdetta luontoon ja hänen viettejään. Kirjoitin eroottisen sävyistä tenttivastausta melkein konseptin täyteen. Mutta en muistanut arvon ladyn nimeä oikein ja metsänvartijankin nimessä kirjaimet vaihtoivat paikkaa.

Vielä selvittelin Putkinotkon lasten erityispiirteitä ja merkitystä, sen minkä osasin. Jouduin liikkumaan heikoilla jäillä tässä kysymyksessä, sillä näitä sikiöitä oli niin valtavasti kirjassa ja koko lauma oli rasavilliä ja ryntäilivät joka sivulla asiasta toiseen. Rositan mielestä niitä joka tapauksessa oli jo tarpeeksi.

Mutta nyt hetken hengähdän. Ja jään pohtimaan 12-vuotiaan tulevaisuutta. Hän tulee muistamaan itsensä koko loppuelämän lapsenhautaajana. Ja jos ei muista, niin muut muistuttavat. Melko putkinotkomainen elämänkohtalo pikkutytölle.