Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Vastauksia

>1. Näin alkaa suomalaisen kirjailijan novelli:

” Kaksikymmentäseitsemän vuorokautta kotiutumisestaan astui tykkimies Alanen sähköttäjän ja toisen perämiehen jäljessä La Spezian hämärälle satamalaiturille. Meri ja öljy lemusi, näkyi kylttejä italiaksi ja valo välähti kilometrisen varastojonon päässä.”

Kuka on kirjailija ?

Hän on Jukka Pakkanen. Kokoelmasta ” Takkinsa värinen mies” poimin tämän novellin. Novellin nimi on ” Yliluutnantin poika ja vaimo”Ajattelin niin, että La Spezia ja Italia johdattaisivat puolet vastaajista oitis tämän Italian ystävän jäljille

.
2. Juominen on ongelmallista

” Kerran ostin pullona 12- vuotiasta Chivas Regal – viskiä, kun Torni-lehdessä sitä mainostettiin. Mutta ei ollut sen kummempaa viskiä kuin halvemmatkaan ”

Kuka oli pettynyt ?

Toisessa repliikissä Sepe, metsäyhtiön toimihenkilö, Huovisen jonkin sortin alterego viisastelee Valtterille viinasta kirjassa Lampaansyöjät. Oikea vastaus on muotoa Sepe

3. Näin päättyy yksi tekijänsä neljästä kirjasta;

” Minulla on ne neljä nopeaa kuoleman antajaa – Kirjailijalle vaihdoin tietysti kalkkitabletit – ja jätän ne… Kovin rupesi tuo keltainen iltataivas tummumaan taivaanrantaa kohti: kuin yrittäisi viestittää jotakin.Ensin minä odotan. Jätän tabletit tähän penkille sinua varten, lukija; sitten kun kirjailija on tullut.”

Mutta mikä kirja ?

Pulkkisen ”Romaanihenkilön kuolemaahan siinä lopulta muotoiltiin.

4. Runoilija on kirjoittanut romaanin, mutta pistänyt runon sen sisään.”

Runot tulee suusta, poika sanoi. Sinä et ymmärrä.

Olet vielä niin pieni.

Enkä oo. tyttö huusi. Ymmärränpäs.

Minä lausun sinulle runon, poika sanoi

Tytölle kasvoi siivet
rallallei ja rallallei.
tytölle kasvoi siivet,
rallallei ”

Maa ei järise yhtään. Kuka se vaihteeksi näin sävyisästi runoilee ?

Maanjäristyksen piti johdattaa lukijan ajatukset Etelä-Amerikkaan ja tulisieluiseen ja vasemmistolaiseen Matti Rossiin. Rossi sypatiseerasi aina näitä maita. Tämän pitikin olla vaikea ja kyllä se oli ihan mahdoton lopulta.

5. Sitten nainen lähtee;

” Tehty oli tehty ja lopuksi oli paras näin. Tuula lähti ryhdikkäänä, ylpeänä, koskemattomana ja varmaan läksynsä oppineena. Se oli tuhat kertaa parempi kuin vetää hänet mukanaan alas kurjuuteen. Oli turha kuvitella, että hän, Arra, ikinä pääsisi tavoistaan. Luultavasti hän toisin käyden olisi tulevaisuudessa ryypännyt yhteisen kodin huonekalut suuhunsa ja tullut sitten katuvaisena silittelemään Tuulan tukkaa

Kukahan mahtaa olla tämä Tuula ? Tai Tuulan kaveri ?

Tässä haettiin Mauri Sariolaa ja lähdettiin siitä olettamuksesta, että Tuula Sariola oli tässä kirjoitettu sisälle Maurin kirjaan. Todellisuudessa kyse on kirjasta” Joka tuuleen kylvää” Ja että Arra olis tässä jonkin sortin esikuvana myös Sariolalle, joka hänkin juopotteli ahkerasti.Tähän kohtaan tuli pari erinomaista vastausta.

6. Tämä ei ole romaani. Tämä on miehen tilitystä. Ja kirja alkaa runolla.

” Kuinka jakselet?” kysyi Nalle Puh.
Ihaa ravisteli päätään puolelta toiselle.
” En kovinkaan kuinkaan”, se sanoi
.”Viime aikoina en ole jaksellut oikeinollenkaan kuinkaan.

”A.A. Milne, Nalle Puh.

Näin alkaa Neil Hardwickin tilityskirja ” Hullun lailla”. Olisin ajatellut niin, että allekirjoittaneen lepakot olisivat johtaneet teidät oikeille poluille tässä viimeisessä tehtävässä.

Tässä kävi taas niin, että tein huonon kilpailun omien mieltymysteni pohjalta. Lukijat eivät saaneet onnistumisen tunteita. Kolme erittäin asiantuntevaa vastausta tuli. Yksi vastaaja tiesi aivan oikein Lampaansyöjät- kirjan, mutta puhujaa ei mainittu. Siksi se vastaus hivenen jää jälkeen näistä kahdesta muusta. He olivat Sariolansa lukeneet.

Heidän vastauksissaan oli hienon hienoja aste-eroja, joten on vaikea oikeastaan päättää.

Tuomitsen pääpalkinnon Riikalle.

Hänelle siis lähteen nobelkirjailijan kirja.

Neljän riiviön äiti köyhästä naapurikunnasta hävisi niukasti,

mutta saavutti hienon toisen sijan. Hänelle lähtee Garry Kilworthin Abandonati, eglanniksi kirjoitettuna. Jos se ei sovi, kirja voidaan vaihtaa toiseksi.

Kolmas kilpailija saa reilusti kunnia ja myötätuntoa. Tässä nyt haettiin kuitenkin sitä Sepeä.

Kaikille kolmelle osallistujalle hirmuisesti myötätuntoa ja raikuvat abloodit.

Voittaja-rouvat voisivat lähetellä yhteystietojaan osoitteeseen tillman@suomi24.fi

Palkinnot postitetaan maanantaina 15.03. Olen nimittäin vähän kiireinen , sillä lähden itse huomenna tenttimään Joen kaupunkiin kotimaisen kirjallisuuden klassikoita.Nukkukaa hyvin.

>Kilpailu lähenee loppuaan

>Kirjallisuuskilpailu loppuu aivan tuota pikaa klo 21 tänä iltana. Valistuneita arvauksia kaivataan yhä. Ketään ei häpeäpenkkiin laiteta.

Minä luen Runebergiä. Mutta tällä kertaa vaimoa. Fredrika kirjoitti aikoinaan Suomen ensimmäisen historiallisen romaanin. Aika on vähän syönyt Rouva Katarina Boijea ja hänen tyttäriään, paatosta on vaikka muille jakaa, mutta oivallinen kirja se kuitenkin on.

Nyt kaikki rohkeasti ottamaan loppukiriä viime viikon kilpailuun. Ilta yhdeksältä paljastan järjettömiksi osoittautuneiden kysymysten vastaukset.

>Sola fide

>

Äitini kysyi minulta, mitä mieltä olen siitä, että molemmat kalkkiviivoille päässeet arkkipiispa-ehdokkaat ovat siviilipalvelusmiehiä.

En osannut hänelle vastata muuta kuin, että tokko se vaikuttaa itse viran hoitamiseen. Hän arveli, että ei se vaikuta. Toisen posken kääntäminen on arkkipiispalle opillinen ja henkilökohtainen valinta, jonka laki ja järjestys takaavat meille kaikille yhtäläisesti. Ei siinä rynnäkkökivääriä tarvita. Tuskinpa tässä sotaankaan joudutaan ihan heti ja jos joudutaan, sotilaspappeja lienee tarpeellinen määrä koulutettuina.

Arvelin niin, että paremminkin pitää olla kiinnostunut opillisista painotuksista ja siitä, pystyykö tuleva arkkipiispa elämään virkansa ajan niin ettei joudu julkisuuteen hairahduksista. Katolisessa kirkossa sellainen joutuminen näyttää olevan päivittäistä.

Kiinnostavaa on myös se, miten ehdokkaat ottavat kantaa sukupuolisiin vähemmistöihin, naispappeuteen ja kirkon rooliin yhteiskunnallisena keskustelijana. Arvelin siinä kummallakin olevan hyvät mahdollisuudet toimia, vaikka kertausharjoituskokemusta ei olekaan ja vaikka sotilaspassi on vähän toisen moinen kuin suvun miehillä.

Äitini tyytyi tähän, mutta arvelin kuitenkin hänelle jääneen jotain pohdittavaa ja jutun juurta seuraavaakin kertaa varten.

Toinen ehdokkaista näyttää olevan uusissa naimisissa. Ja saattaa heillä olla poliittista näkökulmaakin. Oletettavasti tavallisia miehiä kumpikin.

Meillä kun ei naispiispoja ole, niin naisteologien urapolku johtaa umpiperään. Arkkipiispaksi tulosta he voivat vain haaveilla.

Uudella arkkipiispalla on haasteelinen tie edessään. Erkkolainen ja muut yhteiskunnan toimijat ovat innolla esiintuoneet sen kaltaista ajatusta, että koko uskonto on tarpeeton. Sitä on viime aikoina julistettu sellaisella voimalla, että jopa pääministeri Vanhanen on jossain vaiheessa unohtunut heiltä.

Vaihtoehdoton uskonnottomuus tuntuu maistuvan saarnaajilleen usein uskonnolta. Risti on edelleen monelle kauhistus. Siitä voi päätellä sellaisen seikan, että jotain pelottavan voimakasta siihen esineeseen sisältyy, kun se niin suuri pelon aihe monelle on.

Äitini kanssa meille kävi keskustelussa samoin kuin Antti Tuurin elokuvassa kävi EU-keskustelussa. Ei siitä syntynyt suurta debattia oikeasta ja väärästä, suurta meteliä kylläkin. Oltiin samalla puolella kumpikin.

>Auta, auta , auta mua….

>

Hankasalmelta soitetaan tulevaisuudessa ambulanssia Vaasasta asti. Kuhmalahdelta joudutaan soittamaan poliisia Porista. Kansa on kauhuissaan, sillä sisäministeri on maan tavan mukaisesti yrittänyt saada kotikaupunkiinsa edes joitakin uusia työpaikkoja, jotta seuraavissa vaaleissa mandaatti tulisi uusittua.

Koko asia on tyhmä ja tyhjä. Tillman sanoo, että aivan sama. Kun ne ihmiset ovat siellä luolassaan odottelemassa hätäsoittoa, eivät he ole tähänkään asti kyselleet, että mitäs sinne Karpalokujalle tällä kertaa kuuluu ?

Laitetaanpa lanssi liikkeelle ja aivan rauhassa kannattaa odotella. Jos tarvitsee apu, niin siitä naapurista, Niemiseltä voi käydä kysymässä. Mutta niiden aikamiespoikaa ei kannata vaivata, sillä se makaa yleensä tuhannen kännissä ryssän kirkossa tähän aikaan yöstä. Odottelette vaan hissukseen kotona. Siitä punaisen postilaatikon luotahan se teidän tie kääntyy ? Mites, vieläkö se Warner Broos – yhtye keikkailee siellä Hankasalmella ? Siinä sitä vasta on eläväisiä poikia. Laittakaas potilaalle jotain pään alle pehmikkeeksi …..

Paikallistuntemuksen aika on mennyttä. Hankasalmen asioista ei ole pitkään aikaan hälytyskeskuksessa mitään tiedetty. Ongelma onkin se, että se ambulanssi vielä saattaa Hankasalmen keskustasta tulla nopsaan, mutta maakunnassa poliisipartio saattaa olla sadan kilometrin päässä.

Miksei arvon sisäministeri ole sitä asiaa hoitanut kuntoon. Ei se paljon auta, jos langan päässä on empaattinen henkilö, jos vieressä on kaksi metrinen karju vesurin kanssa, napaan asti täynnä heroiinia ja lähin poliisi ajelee mopopoikien perässä Viitasaaren takana.

Minä en voi ymmärtää, miksi tästä hätäkeskusasiasta tehdään tämmöinen julkinen älämölö. Hätäkeskusten lukumäärä olisi voitu aivan hyvin pudottaa kolmeen. Pääkaupunkilaisille omansa, Väli-Suomelle oma ja Rovaniemelle oma.

Sisäministerin tykkää puuhastella käsiaseiden kanssa ja oman vaalipiirinsä kiemuroissa.

Jos hän jotain konkreettista haluaisi tehdä, niin hän voisi ryhtyä miettimään sitä, mitä tehdään niille mummoille, jotka tarvitsevat hoitoa. Siis niille ulkomaalaisille mummoille, jotka kaipaavat kipeästi hoitoa.

Jos hän aikoo avata rajat ja sallia kaikkien muualta muuttaneiden isoäitien ja isoisien muuttavan sukunsa perässä tänne Suomeen sairaanhoitoa saamaan, pitäisi nyt rivakasti ryhtyä tekemään asian eteen jotain. Sairaiden ihmisten kärrääminen pyörätuolissa tv-kameroiden edessä on noloa, ihmisarvoa loukkaavaa ja typerää.

Jos nämä mummot lopulta päätetään ottaa, sisäministeriö tietänee mitä siitä seuraa laajemmassa mitassa seuraavien vuosien aikana. Ankkurilasten tilalle ovat tulleet uudet ankkurilapset, 50 vuotiaat.