>Satatonnari

>

No niin.

Kesken tiistaipäivän laskuri rapsahti ja näyttää nyt sitten uusia juhlavia lukemia. Kiitos lukijoille. On ollut ilo kirjoittaa kun on tiennyt sen, että joku näitä lukee.

Mukavaa on ollut sekin, että keskustelu on ollut asiallista, usein tietenkin laimeaa, mutta silti asiallista. Minun mieleni ei ole pahaksi tullut, mutta toivottavasti minäkään en ole toisten mieltä pahastuttanut.

Pienenä poikana sain ensimmäisen laskurini. Se oli polkupyörään kiinnitetty matkamittari, joka jokaisella etupyörän kierroksella napsahti ja kun niitä napsahteluja oli tarpeeksi, kilomerilukema vaihtui. Nerokas ja yksinkertainen vekotin. Sen ansiosta nuorimies ajoi tuntitolkulla hullunrinkiä, jotta kilomerimäärä olisi aamulla koulussa taas näyttänyt hienoja lukemia.

Mopon mittarinvaijeri katkesi siinä vaiheessa kun Tunturin kulkemaksi matkaksi oli mitattu 9700 km. Ensimmäisellä autollani ajoin 3 vuodessa 100 000 kilometriä. Kawasakin mittarissakin on nyt 99700 kilometriä.

Nuoruudessa satatuhatta tarkoitti paljon muutakin. Lehmät menivät vanhemmiten satatonnarien kerhoon; eli lypsivät elinaikanaan yli 100 000 litraa maitoa. Kaikkiaan semmoisia oli maassa ollut 2006 vuonna yli 900 kappaletta, joten nykyään niitä on varmaan jo yli 1000.

Ennen 1963 vuoden rahauudistusta 100 000 oli iso raha. Naapurista myytiin hiekkarantainen huvilatontti paikalliselle tehtaantyöläiselle 80 000 markalla. Mustavalkoinen televisio maksoi silloin noin 30 000 markkaa. Kunnon mökkipalstan sai siis kahden ja puolen television hinnalla. Kansa oli kuitenkin sitä mieltä, että mökkipalstan ostaja oli hullu ja television ostaja viisas ja aikaansa edellä.

No mitä jatkan kirjoittelemista. Käykää osallistumassa juhlakilpailuun. Sen verran voin paljastaa, että osallistujia kaivataan kipeästi lisää. Toinen paljastus olkoon se, että kirjapalkinnolle pääsee huomattavan pienillä pisteillä. Pelko pois siis ja vastaamaan. Jo silkka moukantuuri voi kertaheitolla tehdä arvaajasta juhlitun tietäjän. Aikaa on ainakin huomiseen klo 21.00 asti.