>Haudan tuska ja lopullisuus
>
Näin serkkuja ja lasteni pikkuserkkuja runsaasti. Kaikista serkuista oli kasvanut aikuisia miehiä. Meidän sukumme serkuksissa on nimittäin vain yksi tyttö, ja hän asuu valtameren takana, eikä ollut paikalla.
Vaihdoin serkkujen kanssa kortteja. Nyt on vissiin meidän vuoromme ryhtyä pitämään yhteyttä tiiviimmin. Nyt on aika opetella se, missä kukin hautapaikka on kullakin hautausmaalla. Nyt on aika päivittää hautakynttilätarve ensi talvea varten.
Minua väsyttää. Nukuin tänäänkin kuolemaa pois ruumiistani 2 tuntia päivällä. Sitä ei ole vuosiin tapahtunut. Olen sukupolveni vanhin serkuksista. Edellisen sukupolven rivit harvenevat pelottavaa vauhtia. Jokaisena ilta on lohdullista syventyä kuluneeseen päivään ja miettiä, mitä olen nyt saanut aikaan. Onko tämä päivä ollut hyvä paivä. Jokainen ilta ja yö on odotuksen aikaa: joko tänä yönä puhelin soi epäinhimilliseen aikaan.
Tänään en ole kirjoituskunnossa. En saa lauseisiin lentoa ja niiden ajatukset katkeilevat. Se sallittakoon. Lähetän vielä muutaman kuvan lapsilleni.
Nukkukaa hyvin kaikki lukijani. Ilahduttakaa edes osallistumalla kilpailuuni. Voisitte piristää minua. Huomenna on 6 tuntia luentoa. Aloitan luovuus- kurssin. Aion teettää nuorisolle harjoituksia, joissa he saavat keksiä minulle valoa ja aurinkoa, edes vähän.
Lomaviikon aikana kuolema oli vieraillut myös koulut ATK-järjestelmässä. ATK-tuki oli vaihtanut ohjelmista uusia versioita , joten yksikään bookmaerk, kirjanmerkii eikä säilötty linkki ollut pysynyt tallessa. Kuolema tulee verkkoon aina kun jäät viikon lomalle ja tiedät ATK-tuen jäävään viikoksi töihin. Kustaa Vilkunaan siteratakseni; siitä keväällä toukotyöt viivästyvät ainakin kahdella viikolla.
Hyi minua ! Nöyrin anteeksipyyntö tukihenkilölle ..