>On kohta juhlan aika

>

Sivustolaskuri näyttää lähenevän kovaa vauhtia 100 000 käynnin rajaa. Otan vastaan rajapyykin nöyrin mielin. On ollut virkistävää kirjoittaa ajatuksia tänne päivittäin, mutta vielä virkistävämpää on ollut seurata vierailuja, keskustella kanssanne ja tutustua uusiin ihmisiin.

Blogi täyttää toukokuussa 3 vuotta. Jo nyt kirjoituksia on kertynyt yli 1100 kappaletta. Kommentteja ja vastauksia vieläkin enemmän. Kiitos siitä Teille lukijat.

Ajattelin juhlistaa tätä maagisen käyntimäärän saavuttamista kirjallisuusaiheisella kilpailulla, jossa kaikilla on mahdollisuus menestyä, vaikka kilpailun vaativuustaso on yritetty laittaa korkeaksi. Lukijoiden joukossa on paljon henkilöitä, jotka osaavat pitkät pätkän alkulauseita ja loppulauseita ulkoa. Jos ajatukseksi laitettaisi vielä se, että googlettamalla ei heti oikeita vastauksia löydy, itse kilpailunkin tekeminen tulee hankalaksi. Yritetään kuitenkin.

Edessänne on siis kuusi kummallista ja mielivaltaista tehtävää. Paras tulos palkitaan huimalla kirjallisuuspalkinnolla. Kysymykset eivät pyri olemaan tasapuolisia, helppoja, eivätkä yksiselitteisiä. Kysymykset ovat itse asiassa sangen mielivaltaisia ja inhottavia. Niissä liikutaan suomalaisen kirjallisuuden parissa, joten käännöksistä ei tarvitse välittää. Kannattaa ehdottomasti kuitenkin vastata, vaikka kaikkia vastauksia ei tietäsikään, sillä paras palkitaan . Jos monta henkilöä saavuttaa saman tuloksen, palkinto arvotaan.

1. Näin alkaa suomalaisen kirjailijan novelli:

” Kaksikymmentäseitsemän vuorokautta kotiutumisestaan astui tykkimies Alanen sähköttäjän ja toisen perämiehen jäljessä La Spezian hämärälle satamalaiturille. Meri ja öljy lemusi, näkyi kylttejä italiaksi ja valo välähti kilometrisen varastojonon päässä.”

Kuka on kirjailija ?

2. Juominen on ongelmallista

” Kerran ostin pullona 12- vuotiasta Chivas Regal – viskiä, kun Torni-lehdessä sitä mainostettiin. Mutta ei ollut sen kummempaa viskiä kuin halvemmatkaan ”

Kuka oli pettynyt ?

3. Näin päättyy yksi tekijänsä neljästä kirjasta;

” Minulla on ne neljä nopeaa kuoleman antajaa – Kirjailijalle vaihdoin tietysti kalkkitabletit – ja jätän ne… Kovin rupesi tuo keltainen iltataivas tummumaan taivaanrantaa kohti: kuin yrittäisi viestittää jotakin.

Ensin minä odotan. Jätän tabletit tähän penkille sinua varten, lukija; sitten kun kirjailija on tullut.”

Mutta mikä kirja ?

4. Runoilija on kirjoittanut romaanin, mutta pistänyt runon sen sisään.

” Runot tulee suusta, poika sanoi. Sinä et ymmärrä. Olet vielä niin pieni.

Enkä oo. tyttö huusi. Ymmärränpäs.
Minä lausun sinulle runon, poika sanoi.

Tytölle kasvoi siivet
rallallei ja rallallei.
tytölle kasvoi siivet,
rallallei ”

Maa ei järise yhtään. Kuka se vaihteeksi näin sävyisästi runoilee ?

5. Sitten nainen lähtee;

” Tehty oli tehty ja lopuksi oli paras näin. Tuula lähti ryhdikkäänä, ylpeänä, koskemattomana ja varmaan läksynsä oppineena. Se oli tuhat kertaa parempi kuin vetää hänet mukanaan alas kurjuuteen. Oli turha kuvitella, että hän, Arra, ikinä pääsisi tavoistaan. Luultavasti hän toisin käyden olisi tulevaisuudessa ryypännyt yhteisen kodin huonekalut suuhunsa ja tullut sitten katuvaisena silittelemään Tuulan tukkaa ”

Kukahan mahtaa olla tämä Tuula ? Tai Tuulan kaveri ?

6. Tämä ei ole romaani. Tämä on miehen tilitystä. Ja kirja alkaa runolla.

” Kuinka jakselet?” kysyi Nalle Puh.
Ihaa ravisteli päätään puolelta toiselle.
” En kovinkaan kuinkaan”, se sanoi.
”Viime aikoina en ole jaksellut oikein
ollenkaan kuinkaan.”

A.A. Milne, Nalle Puh.

Kukas nalle se todellisuudessa tässä tilittää ?

Palkintona on William Goldingin siisti ja korkkaamaton Laskusilta –romaani. Kilpailuaika loppuu sitten kun olen hautajaisista palannut, kustannuspaikalle asettunut ja rauhoittunut. Lähden nimittäin viikonlopuksi Satakuntaan. Sanotaan, että viikon kuluttua keskiviikko-iltana paljastan voittajan.

Voitte vastata kommenttilaatikossa, mutta en julkaise vastauksianne ennen kuin keskiviikkona 10.3. klo 19.00. Näin kukaan ei voi peesata ja keräillä toisten vastauksista puuttuvia palasia itselleen.

Kovasti riemukasta kisaa kaikille. Kannattaa osallistua arvauksillakin.

Haisuli

.
.
.
Välimerihuoneen oven avatessaan sen kyllä huomaa
pahalta haiseva koira nukkuu
kuin mätänevä raato
kärpäsen sydän on mennyttä

Koira on saanut lisänimekseen ”Praedicta”
se merkitsee ennustettua
kärpänen tietää
ei ole olemassa mitään hajua
ellei ole samalla kertaa ilmaa
se tietää; täällä voin hengittää
.
.
.

>Haava ja palo

>

Tällaisena päivänä sitä toivoo hartaasti, että olisi jäänyt vielä sänkyyn lepäilemään. Ainakin toivoo hartaasti että monet muut olisivat jääneen lepäilemään.

Eilen naapurin mies putosi katoltaan alas selälleen. Tänään Aamulehden sivuilla on video tapauksesta, jossa nainen tulee alas katolta riemusta hihkuen suuren lumimäärän kera. Urhea pirkkalaismies kuvaa turvallisesti tapausta maankamaralta. Tampereen likat ovat aina olleet hurjassa maineessa Satakunnassa ja tämä leike kyllä sen saman todistaa. Näille on hankalaa ala-asteella lumipesuja antaa.

Tillman ilahtui videota katsoessaan siitä, että kerrankin sukupuoliroolit oli asetettu päälaelleen ja katolle menee se, joka uskaltaa, eikä se jolla on kivekset. Tillmanin oma puoliso seikkailee edelleen Oslossa, joten meidän lumemme odottavat hänen paluutaan. Lauantai-iltana laitan saunan lämpiämään ja komennan puolison lumilapion kanssa katolle.

Roolit ja välineet ovat muutenkin olleet viikolla sekaisin. Lappeenrannassa paikalliset pikaruokayrittäjät ovat jakaneet reviiriään uudelleen. Aseina on käytetty rautaputkia, puukkoja ynnä pesäpallomailoja. Ilahduttavaa marginaalien kotouttamista on siis tapahtunut. Vastaanottokeskuksessa, taikka monikansallisissa kokoontumispiireissä on opiskeltu ahkerasti kohdemaan kulttuuria ja omittu siitä heti hyödylliset ja tarpeelliset osaset omaan käyttöön. Kyllä näistä vielä kunnon veronmaksajia tulee.

Uhreja on viety sairaalaan. Lappeenrannan poliisi mainitsee tilanteen sairaalan liepeilläkin olevan edelleen tulehtunut. Oiva sanavalinta. Taudit johtuvat usein tulehduksesta ja sairaaloiden tienoilla varmaankin semmoista esiintyy.

No näille pesäpalloilijoille voisi opettaa sen, että meillä mennään sairaalaan katsomaan sairasta kukkapuskan, ei pesäpallomailan kanssa.

Kunhan kesä tulee, kebab-kavereiden kannattaisi perustaa oma joukkue ja osallistua paikalliseen puulaakiin. Varmasti joukkueelle löytyisi napakka ja osuva nimikin. Helsinkiläinen Puna-mustat seura tuskin omastaan luopuu, mutta kukaan ei kiellä kysymästä. Omaakin mielikuvitusta voi käyttää. Usein ko. ravitsemusliikkeiden ruokalistat osoittavat hauskaa ja vallatonta verbaalista kekseliäisyyttä.

Joukkueen kannatuslauluksi ehdotan tätä.