Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Sataa suolaista särkeä

>

Täällä pirullinen lumisade jatkaa tuhruaan. Tiedossa on taas hikinen urakka. Tuolle lumelle on jo tosi vaikeaa keksi paikka, vaikka tontti on 20 aaria laaja.

Australiassa on satanut kaloja taivaalta. Talvella semmoinen vielä menettelisi, mutta kesähelteellä siitä ei ole riemuksi muuta kuin kulkukissoille ja metsän eläville. Muutaman päivän nurmikolla seissyt kalakerros voisi ryhtyä etoamaan.

Muita ihmeellisiä taivaasta putoamisia on silloin tällöin aina tapahtunut. Kaliforniassa San Luis Opisbo nimisessä paikassa satoi vuonna 1976 pari päivää mustarastaita ja kyyhkysiä.

Punta Gordassa , Floridassa oli vuonna 1969 satanut rankasti golf-palloja. Semmoinen tekee kipeää jos kuuro osuu kohdalle.

Vuonna 1940 tornado ja sosialistiset voimat olivat tuottaneet Neuvostoliitossa yhdessä sateen, jossa alas oli tippunut veden asemesta 1600-luvun kolikoita. Tarina ei kerro sitä, oliko kyseessä kapitalistien salajuoni.

Raamatun kertomuksessa taivaasta satoi Mooseksen helpotukseksi erämaassa mannaa Israelin kansalle juuri kun napina oli taas yltymässä kohtuuttomaksi. Siinäkin tapauksessa oivallinen artikkeli, sillä jos taivaasta oli tullut sianporsaita, niille ei olisi osattu tehdä mitään.

Tästä Australian kalasateesta kertoo meille taas ansiokkaasti THE MAIL. Minä tavallaan pidän tämmöisen iltapäivälehden ja vakavan lehden risteytyksestä, joka ei yritäkään mitään hienostelevaa ja syväluotaavaa journalismia, vaan repii aiheensa sieltä, mistä tämän blogin kirjoittajakin, eli mistä vaan. Tykästyin lehteen aikoinaan mainion BA lentoyhtiön kyytiläisenä.

Tämän kaltaisen lehden seuraaminen on sitä paitsi sangen terveellistä. Uutismaisema on aivan erilainen. Suurin osa artikkeleista ei koskaan pääse edes kolmoskanavan uutisten loppukevennykseksi. Toisaalta on hätkähdyttävää nähdä miten eri maiden uutismaailmat eroavat toisistaan.

Minä olen istunut hotellihuoneessa Valenciassa, kun paikallisen televisiokanavan kolmosuutinen oli se, että Matti Nykänen menee Kylmäkosken vankilaan. Minulta meinasi mennä tapas väärään kurkkuun. Sen hetken luulen muistavani aina. Jotenkin Kaurismäkinen tunnelma valtasi minut. Jos heti perään oveen olisi koputtanut Salvador Dali, ja kertonut palanneensa juuri Suomen talvisodasta, en olisi osannut edes hämmästyä.

Mutta, kuten totesin, meillä sataa jatkuvasti jotain valkoista alas taivaalta, eikä se ole enää mikään uutinen. Asuntoalueen katoilla huhkineista miehistä ketään ei ole tänään tietääkseni viety lasarettiin. Sen pitäisi olla hyvä uutinen asuntoministerille.

>Oma ihmislaji

>

Tein aamun lumityöt. Painajaismainen traktorinääni herätti minut kello 6.15. Tiesin äänestä jo, että nyt on auran edessä kuormaa. Niinpä loikoilin sängyssä tunnin verran ja tuskailin tonttitien liittymään auran työntämää lunta. Kun unisena tarpeeksi sitä lumivallia miettii, sen korkeus nousee mentaalisesti puoleentoista metriin. Vastenmielinen ylösnousu.

Lumitöitä tehdessäni mietin sitä, miksi kaikki tuntemani AY- pomot ovat minusta vastenmielisiä tai jotenkin töykeän ja tympeän oloisia. Heistä paistaa kovaksi keittäminen, monissa liemissä uiminen ja välillä piittaamattomuuskin. He ovat kaikki jotenkin rajoittuneita. Joku on pieni mitaltaan ja käyttää paksupohjaisia kenkiä, toinen taas lihava kuin maanpuolikas, kolmannen ulkoinen habitus muistuttaa huonosti saumattua 100 vuotiasta hirsiseinää ja neljännen suu on kuin puukon viilto.

Valikoituuko AY-pomoiksi määrätynlaiset ihmiset ?

No, en minä ole erityisen komea itsekään, paremminkin päinvastoin. Ja minun habitukseni on myös hyvin rähjäinen. Joten mikä minä olen osoittelemaan ja ihmettelemään. Tuli vain mieleeni, kun noita lakko-kenraaleja olen toisella silmällä seuraillut. Onko ay- toiminta johtotasolla juttu, joka toimii erikoisen persoonallisuuden kompensaatio-käytävänä ?

Oli miten oli. Siinä sivussa toivon mukaan me jäsenmaksun maksajatkin saamme murusia pöydältä. Ja pöydän alta.