Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: helmikuu, 2010

Raskasta lunta

.
.
.
miten tuuli syntyy
miksi lumi on valkoista
miten pilvien määrää voidaan mitata


kerro

mistä päin tuulee etelätuuli
kerro sekin,
miksi matalapaineet
jäävät pyörimään Islannin edustalle sateineen

.
.

>Frosty Jack´s

>

Britit ovat kauhuissaan koska Islannissa supermarketketju on ryhtynyt myymään 3 litran siideri-lekaa hintaan 2,75 £. Tuolla hinnalla voi hankkia 22 annosta alkomahoolia.

Brittejä voisi lohduttaa sen verran, että Islanti oli aikoinaan maa, josta ei esim. olutta saanut ostaa muuten, kuin tilaamalla sitä ulkomailta jonkun yhdistyksen nimissä. Ja toiseksi, mitä pirua se briteille kuuluu, mihin hintaan naapurit nuppinsa sammuttavat ?

Nyt kun heillä menee huonosti, sallittakoon se heille, että kittaavat siideriä suruunsa. Se on sivumennen sanoen kylläkin kauhistuttava muoto nauttia alkoholia, mutta makunsa kullakin. Tässä ko. kauhutuotteen mainos.

Loman kunniaksi olen kehystänyt valokuvia, tiskannut astioita ja lämmittänyt takkaa. Katolle en ole noussut lumia pudottamaan. Minulle riittää se tieto hyvin, että ministeri Vapaavuoren innoittamana katoilta on pudonnut jo yli sata viulunsoittajaa ja lumenpudottajaa. Kun suhteuttaa sen toistaiseksi tiedossa oleviin Chilen maanjäristyksen uhrien lukumäärään, voi todeta, että luultavasti maajäristyksessä menehtyy enemmän ihmisiä kuin Suomen lumenpudotus-operaatiossa. Mutta hyvää vauhtia luvut suurenevat täällä kotomaassakin.

Iltalukemiseksi olen varannut Machiavellin Ruhtinas –kirjasen. Näin lomalla sitä tuntee itsensä residenssin ruhtinaaksi, siksi kirja on sopivaa luettavaa. Ja liittyy se vähän opintoihinkin. Alkoholi aihekin sopii ainakin aasinsillan kautta loman viitekehykseen.

>Lomaviikon kynnyksellä

>

Asuntoministeri Jan Vapaavuori huolestui tässä taannoin asuntojen kattojen lumikuormista. Ei olisi pitänyt.

Nyt on yksi kuollut ja 30 -60 ihmistä kipsattavina tai muuten hoidossa. Lumen katolta pudottaminen on jännää ja mukavaa hommaa, varsinkin kun itse ministeri kehottaa siihen. Monelle kuitenkin on hämärää se, miten siellä katolla pysyy.

Poikkesin taannoin Tampereella sosiaali- ja terveysministeriön työsuojelunäyttelyssä. Siellä oli esille monen moista valjasta ja remeliä, jolla lumenpudottaja saattaa sitoa itsensä kiinni, jottei tipu alas.

Näyttelypäällikkö kertoi hupaisan tarina eräästä kipsissä olevasta herrasta, jonka tämä näyttelypäällikkö oli sattumalla tavannut sairaalassa, kun oli ollut omaa isäänsä katsomassa.

Viereisessä sängyssä oli maannut mies melko täydellisessä kipsissä. Vierailija oli kahvitauolla kysynyt vaivihkaa omalta isältään, että mikä sille sun huonekaverille sattunut.

Isä oli kertonut.

Huonekaveri oli mennyt pudottamaan katolta lunta. Hänen talonsa oli kuitenkin ollut sellainen kaukolämmitteinen rivitalo, jossa ei ollut kunnollista savupiippua, eikä muutakaan sopivaa paikka, johon olisi voinut sitoa itsensä kiinni.

Niinpä herra päättikin käyttää ainakin takalappeen osalta apuna pihalla seissyttä perheen maasturia. Hän sitoi varmistusköyden maasturin vetokoukkuun, veti köyden katolle,, yli harjan ja sitoi köyden vyötärölleen. Hän mittasi tarkasti pituuden, jotta hän ei pääse toiselta puolelta putoamaan.

Lumen luonti oli mukavaa ja jälkeä oli syntynyt kovasti. Kesken urakan kuitenkin katolla ollut työmies oli kuullut ulko-oven käyvän ja rouvansa tulevan ulos. Rouva oli huhuillut hetken miestään, mutta kun työ maistui mukavalta, herra ei ollut ehtinyt vastata rouvalla tarpeeksi nopeasti. Niinpä rouva huikkasi etupihalta, että, ole missä olet, hän lähteen nyt käymään R-kioskilla.

Ihan R-kioskille asti rouva ei päässyt, mutta kuulemma pari kortteli kuitenkin, ennen kuin outo perässä roikkuva häntä oli kiinnittänyt hänen huomionsa.

Minä vein oman vaimoni tänään Tampereelle. Hän lähti viikoksi kaupunkilomalle Osloon. Hänen suurin huolensa oli se, että viikon aikana ravintoni sisältäisi kaikkia aakkosten vitamiineja. Lohdutin häntä sillä, että pääasiassa yritän nauttia A-luokan makkaraa ja B-luokan olutta. Muut kirjaimet hoituvat siinä ohessa.

Mutta ministereille vielä lopuksi vähän terveisiä. Älkää innostako kansalaisia oman alanne töihin. Jälki voi olla tuhoisaa. Ajatelkaaka vaikka sitä, että liikenneministeri Vehviläinen innostaisi kansalaisia liikenteessä itse itseään käskemään ja uusia ajolinjoja kehittelemään. Taikka sitä, että teollisuusministeri Pekkarinen kannustaisi jokaista laittamaan itselleen pienteollisuutta. Voin vakuuttaa ministereille, että tämän kansan mielikuvitus kaipaa vain irtipääsyä.

Tervetuloa lukijaksi, Litani936

>Khyra Ishaq

>

Britaniassa äiti ja isäpuoli ovat tappaneet lapsensa nälkään. Lapsessa on kuulemma asustanut paha henki se on pitänyt saada irti. Apuna on käytetty keppiä ja nälkäkuuria.
Häätötoimessa tyttö menetti 40 % painosta ja lopusta, 60%:ta tuli laivatermiä käyttääkseni nk. kuollutta painoa. Ansiokkaasti The Mail lehti tätä selostaa ja sivulauseessaan tuo ilmi sen, että skitsofreniasta kärsinyt isäpuoli olisi ollut jonkin sortin muslimi.
Keppiä Britanniassa on annettu aina. Etonissa semmoinen kuulemma kuuluu oleellisena osana nuortenmiesten kasvatukseen. Kummallista kuitenkin on se, että oma äiti sallii sellaisen omalle lapselleen.

Lehdessä on ansiokkaita kuvia perheen jääkaapista, joka on ollut pullollaan oikeaoppisesti teurastettua ja valmistettua evästä. Lapselle ei sitä ole kuitenkaan herunut.

Perheen luona on käynyt poliiseja ja sosiaaliviranomaisia yhtenä köytenä, mutta kukaan ei ole havainnut mitään epäilyttävää. Koulussa tämä tyttö ei ole ollut, koska äiti ja isä olivat ottaneet hänet sieltä pois ja antoivat hänelle oikeaa ja kunnollista opetusta kotona.

Näin tämäkin juttu kiertyy lopulta opetukseen ja kasvatukseen. Eilen taisin kirjoittaa Emma Jonesista, joka oli opettajana Abu Dhabissa. Hänelle kävi huonosti. Tässä jutussa Khyralle kävi huonosti.

Hyvä ja kunnollinen kasvatus on sitä, että kenellekään ei käy erityisen huonosti ja kaikki sosiaalistuvat ja pääsevät nauttimaan elämästään. Koululaitos on paikka, jossa tämä yritetään turvata. Vääränlaisessa viitekehyksessä tämä turvaaminen on hankalaa ja vaivanloista. Jotenkin on kuitenkin irvokasta, että näissä kummassakin tapauksessa muslimi-uskonto välillisesti on surun primus – moottorina. Emma pelkäsi muslimiyhteisöä, Khyra sairasta muslimi – isäpuolta.

>Koskela Suomesta

>

Koskela Suomesta –syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Hänet me tunnemme tietysti kaikki. Vilho Johannes Koskela Pentinkulmalta, vaitelias Vikke, pienimmän riesan suosittelija. Hän säästi miehiään, upotti konekiväärit suohon ja toi miehensä pois. Hänen kesäkuinen iltansa komentokorsulla muistuttaa monessa mielessä erään toisen Koskelan otteita.

Jääkiekkoilija Ilpo Koskela ei koskaan harjoitellut kesällä. Hän vietti aikansa mökillä, latautui talven töihin ja mietti varmasti paljon pankinjohtaja-töitään. Siihen aikaan oli tapana se, että urheilijoilla oli joku säädyllinen ammatti, jonne saattoi sitten vetäytyä uran jälkeen.

Koskelan ura kruunattiin 1971 MM-kisoissa, jolloin hänet valittiin kisojen All Stars-joukkueeseen ensimmäisenä suomalaisena kautta aikojen. Hänen kaverinaan oli pikkuinen Jan Suchy, lyhyt puolustaja, jonka muistamme siitä, että hän heittäytyi jokaisen kiekon tielle.

Mitähän Ilpo Koskelasta olisi tullut, jos hän olisi harjoitellut kesällä ? Mitähän hänestä olisi tullut uuden mantereen rahakaukaloissa, jos hän olisi jättänyt siviilityönsä ja muuttanut sinne ?

Sitä emme saa koskaan tietää. Jan Suchy elää edelleen, mutta Ilpo Koskela kuoli fiktiivisen Koskelan tavoin inhimillisesti ottaen aivan liian nuorena, vain 52 vuoden ikäisenä. Heissä molemmissa oli jotain samaa rauhallisuutta, tahmeaa jääräpäisyyttä, taitavuutta ja oman tiensä kulkijaa. Ilpo Koskela kieltäytyi pelaamasta 1974 vuoden kotikisoissa. Sitä pidettiin silloin pahana asiana liiton herrojen piirissä, mutta kansa taisi lopulta ymmärtää hyvin tämänkin päätöksen. Koskela nimisiä on tässä maassa aina kunnioitettu.

Mutta ketkä kolme hyökkääjää olivat Suchyn ja Koskelan kavereina All Stars- joukkueessa vuonna 1971 …? Luulen arvaavani kyllä maan, mutta miehiä en muista. Sen maan urheilijat ovat aina olleet jotenkin kasvottomia minulle. Luultavasti se johtuu siitä, että sen maan ihmiset totuttiin 1940 – luvulla tuntemaan kasvottomina ja se asia jotenkin heijastui vielä seuraavilla vuosikymmenillä ihmisten ajatuksiin.

Mutta ketäs ne mahtoivat olla ?

>Arabi Ahab ja kameli Kalle

>

Suomalaista koulujärjestelmää viedään Abu Dhabiin. Siellä ilmasto on kuiva ja lämmin, joten homekouluongelmilta vältyttäneen. Muita ongelmia voi kuitenkin olla rutkasti odotettavissa. Koulutuksen lähitermi, kulttuuri, tarjonnee niitä.
Englantilainen opettaja Emma Jones on The Mail lehden mukaan joutunut työssään ja yksityiselämässään Abu Dhabissa ongelmiin. Hänen entinen poikaystävänsä oli laittanut Emman vähemmän kilttejä kuvia nettiin, josta Emma oli perin pohjin säikähtänyt ja pakannut kimpsunsa ja kampsunsa kassiin.
Hän halusi nostaa niin sanoaksemme kytkintä.
Tuska, pelko ja häpeä olivat kuitenkin niin kovia, että hän oli juonut syövyttävää putkenaukaisu-ainetta ja sillä muodon päättänyt päivänsä. Abu Dhabi, vaikka onkin vapaamielinen valtio, ei kuitenkaan hänestä tuntunut turvalliselta maalta siinä tilanteessa.

Meillä päin linnaan laitettaisi entiset poikaystävät.

Minulla ei ole mitään tietoa suomalaisten koulujärjestelmän vientihankkeista, mutta sen tiedän oltuani tekemisissä muiden maiden koulujärjestelmien kanssa, ollessani vaihto-opetustehtävissä ympäri Eurooppaa , että jo oman maanosan koulujärjestelmien välillä on suuria eroja.

Minua mietityttää se, kuinka paljon näitä meidän PISA- lähtökohtaisia ajatuksiamme joudutaan modifioimaan, jotta ne toimivat Abu Dhabin kaltaisissa maissa.

Edelleen olen sitä mieltä, että jos meillä on jotain äärimmäisen hyvää ja mukavaa keksitty ja kehitetty, olisi hyvä, jos sitä herkkua saataisi ensin oman maan lapsille ja nuorille. Minun puolestani ylimäärä voitaisi hyvin myydä ulkomaille.

Jos vaikka ensiksi hoidettaisi koulurakennukset kuntoon ja taattaisi kaikille nuorille kouluterveydenhoitopalvelut. Sen jälkeen voitaisi miettiä sitä, pitääkö joka kevät lomauttaa suuri määrä opettajia ja ottaa heidät taas syksyllä takaisin.

Ja jos vielä mietittävää haluttaisi, voitaisi miettiä koulukiusaamisen, kouluampumisten ja opetettavien substanssien sisältöjä. Luulen, että niissä riittäisi puuhaa oikein kovasti.

(Entisajan)tunnelmaan pääsee videolla. Tämä ei ehkä ole soveliasta kansainvälisyyskasvatuksen oppiainesta Abu Dhabissa , joten jos menette sinne, älkää käyttäkö tätä .

Olet nyt tässä

.
.

Jos olet lukenut tähän asti
olet lukenut liian pitkälle
jos olet oppaana ensimmäisellä matkalla
olet kulkenut liian hitaasti

Jos olet täällä, olet väärässä paikassa
Olet tullut viettelemäkseni
mutta tarkoitukseni ei ollut vietellä
tämä on vain tällaista säätöä

.
.

>Vaihdoin editorin vanhaan

>Editori on tökkinyt koko päivän.

Anita Konkka antoi minulle hyvän neuvon äsken ja sädämm !!
Tämä toimii taas

Bloggerin vanha editori toimii ilman ongelmia. Vaihdoin uuden (päivitetyn) version vanhaan ja sain julkaistua tekstin Bloggerissa. Vaihdon voi tehdä Bloggerin hallintapaneelin Asetusten lopussa. Vanhassa vara parempi 🙂

Kiitos Anita !

>Bloggeri on kummallisella päällä. Vain tähän otsikkoriville voi kirjoittaa sanomaa. Itse viestikenttä lataa itseään jatkuvasti… Olenkohan rikkonut jotain tästä systeemistä ?

>

>Minut sekoitetaan nyt toiseen….

>

Tänään nimeni on yhdistetty julmasti urheiluun. Tuon tässä heti kaikille tiedoksi sen, että kyseessä ei ole blogin kirjoittaja, vaan aivan joku muu Tillman.

Minä en ole koskaan laittanut jalkaani laskettelumonoja ja alamäkisuksia. En liioin ole koskaan tuommoisella kuvassa näkyvällä lumilaudalla temppuillut.

Edes urheilijoidemme menestyksettömyys , tai menestyskään eivät saa minua astumaan tuommoiselle vehkeelle.

Olen pyhästi päättänyt näinä viikkoina pysytellä televisiovastaanottimien ulottumattomissa ja samalla olen luvannut pitäytyä kommentoimasta urheiluasioita. Tänään tämän linkin takana oleva minuun kohdistuva epäilys kuitenkin pakottaa minut vielä kerran toistamaan lukijoille; en rullalautaile enkä lumilautaile. Sitä paitsi minä en edes ole noin nätti kun tuo Tillman.

Kunhan vain poika ei katkoisi koipiaan.