>Verta pakkiin ….
by Michael Tillman
>
Mutta , kuten luvuista voi päätellä Turun sanomien paljastuksen perusteella, eniten vastaajissa on niitä, joiden mukaan mitään jääkiekkokaukalossa tapahtunutta ei pidä käräjäoikeuteen viedä. Tuomarikurssin käynyt raitapaita antaa ottelurangaistuksen hakkaajalle ja pyörätuoleja myyvän liikkeen osoitteen uhrille. Valkoista jäätä vasten veri näyttää aina yhtä kiihottavalta ja hienolta.
No gladiaattoreita on aina tarvittu, kaikkina aikoina. Järjestäytyneet ihmisyhteisöt eivät ole pystyneet välttämään kiusausta kuoleman ja vaaran kiimassaan. Monet urheilulajit ovat etupäässä simulointia taistelusta ja kuolemasta. Monet urheilun intohimoiset kannattajat ja seuraajat ovat itse asiassa henkisesti mukana alkuperäisessä kiihkossa, olivat he sitten tv-vastaanottimien ääressä, taikka itse areenan laitamilla. Heille taistelu on kaikki kaikessa.
Tämän huomaa herkästi, kun on seurassa, jossa enemmistö on penkkiurheilijoita. On turha yrittää käynnistää keskustelua mistään muusta järkevästä asiasta. Räikkösen ajo muistetaan kierros kierrokselta ja väliajat tuhannesosan tarkkuudella. Saatu jäähy pystytään analysoimaan ruumiinosan tarkkuudella. Mihin kohtaan on lupa lyödä ja mihin ei. Samat kaverit ovat yleensä sitä mieltä, että ylinopeusvalvonta on paskaa, mutiaiset vie naiset ja Lapin Kulta on ämmien juoma.
Olen kysynyt joskus jääkiekkojoukkueen kannattajalta, että mikä nyt muuttui yöllä, kun hänen joukkueensa illalla hävisi. Tuntuuko missä kohtaa pahalta ? Missä sattuu ? Useimmat eivät osaa analysoida pahaa oloa.
Yllättävää on sekin, että kun menestyksen jälkeen kysyy, miten tämä juttu nyt auttaa sinua asuntolainan maksussa, taikka mitenkä sinun joukkueesi mestaruus auttaa sinua etenemään työpaikassasi tai urallasi, asianomainen yleensä sangen oivallisesti tulkitsee, että kysyjä vittuilee.
Se, että edelleen järjestetyssä tapahtumassa saa hakata toista kepillä päin näköä, aiheuttaa jopa halvaantumisen taikka kuoleman, on hämmästyttävää. Liito-oravan pesäpuun kaatamisesta saa varmuudella tuomion ja yhteisön paheksunnan.
Nappulajääkiekosta en viitsi kirjoittaa mitään. Sadat isät ja äidit rientävät kuitenkin puolustamaan harrastusta ja jälkikasvuaan, pystymättä ollenkaan erottamaan näitä kahta asiaa. Jälkikasvuaan pitää aina rakastaa, puolustaa ja tukea. Jotkut harrastukset ovat jo epämääräisempi juttu.
Ja kaikkein epämääräisempi juttu on sitten harrastuksissa piilevä väkivalta, nöyryytys, kuri, alistaminen ja nk. kasvattaminen. Kilpaurheilu on lopultakin klisee, samalla tavoin, kun on klisee terveellinen ruoka, puhdas dopingista vapaa urheilu, maailmanrauha, aseistariisunta ja hyvä kilju.
Tillman 