>Tosi huono

by Michael Tillman

>

Olen lukenut huonoa kirjaa. Joskus niin on miehen vain tehtävä. Muuten ei voi tapahtua kehitystä ja ajatusta siitä, mikä on hyvää ja kehittävää. Lohdutukseksi on heti todettava, että kukaan lähimmistäni ei lahjonut minua jouluna huonolla kirjalla. Valitsin tämän kirjan kirjaston uutuushyllystä ihan itse. Oma vika.

Tällä kertaa välikappaleena ihmismielen muutokselle ja hampaiden kiristykselle on saanut olla ”huikea seikkailu” , jonka on tehtaillut kaikkien Afrikka –tiiliskivien isä, Wilbur Smith. Hänen romaanejaan on painettu jo noin 70 miljoonaa kappaletta 27 eri kielelle. Jos Wilbur on vaikka saanut 2 taalaa kipale, hänellä on varaa hyvinkin ostaa mustetta printteriin ja nauttia elämästä.

Nuorena miehenä olen ahminut nämä Smithin isojen poikien sadut sitä mukaa, kun kustantaja on saanut niitä markkinoille syydettyä. Tämä uusin Assegai, on julkaistu tänä vuonna ja käännetty heti miten Suomen markkinoille. Ilkka Rekiaroa ei passaa moittia käännöksestä. Keihästen sankarit tosin viittaa enemmän takavuosien matkailukuninkaaseen kuin masai- miesten työkaluun, mutta muuten pöly lentää taas ja villieläimet pääsevät hengestään. Tällä kertaa näyttämönä on Itä-Afrikka ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Kirja itsessään on melkoista koiras-regina – tekstiä. Historialliset yksityiskohdat ovat vähän sinne päin ja villieläimiä ammutaan ja lahdataan niin, että kirjaa on pakko lukea välillä kumihanskat kädessä tihkuvan veren vuoksi.

Päähenkilö Leon Courtney käsittelee humaanisti alkuperäiskansoja, ihailee salaa välillä jopa mustien naisten tissejä ja suorittaa suuria mainetekoja brittiläisen imperiumin hyväksi vällyjen välissä saksalaisen prinsessan kanssa. Saksalainen prinsessa on tullut safarille ammuskelemaan eläimiä. Suurin intohimo hänelle on kuitenkin ihmisten ampuminen. Sillä tavoin tämä lady saa nänninsä nöpöttämään.

Prinsessan nimi on Isabella Madeleine Hoherberg von Preussen von und zu Hohenzoller. Ymmärrettävää onkin, että kirjailija , kääntäjä ja blogin kirjoittaja käyttävät tästä keski-ikäisestä naisesta vain nimitystä ” Prinsessa”.

Safarilla prinsessa kutsuu illoin suurriistametsästäjä Leon Courneytä telttaansa suorittamaan erinäisiä palveluksia ampumalla merkkilaukauksia teltan katon läpi Luger- pistoolilla.. Prinsessalla on safarilla mukana ratsupiiska ja kaksi hovineitoa, joista toinen, Hilde, joutuu välillä asettautumaan hevoseksi telttaan, satuloituna nahkasatulalla ja valjastettuna kultaisilla kuolaimilla. Säästän teidän yksityiskohdilta.

Olen nyt sivulla 400. Kuvioihin on astunut Eva von Wellberg. Evan aviomiestä safarilla leijona vähän raapii ja haukkaa, joten viimeiset sivut ovat kuluneet siinä, kun nuori Courtney tekee empiirisiä kokeiluja Eva neidin rintojen kanssa. Nuori leski ei ole kovinkaan surevaista sorttia.

Kirja on huono. Tosi huono. Älä lue tätä, älä ainakaan osta kenellekään täysjärkiselle tätä. Älä edes koske tähän kirjaan. Älä edes laita divariin kiertoon tätä kirjaa. Jos sattumalta omistat nyt tämmöisen kirjan, piilota se alusvaatehyllyn peränurkkaan, ja kun kevät koittaa, kaiva se vihannesmaan multaan ainakin 50 cm syvyyteen. Sittenkin saattaa käydä niin, että siinä kohdassa ei kasva mitään muutamaan vuoteen.