>Yves on poissa ….

>

Joulu on tuonut moneen kotiin suurta iloa ja riemua. Tillman odottaa innolla työpäiviä ja mahdollisuutta käyttää joululahjoja. Monet riemut on tosin jo koettu täällä kotonakin kivoja joululahjoja katsoessa ja kokeillessa.

Joulu on tuonut myöskin surusanoman keskellemme. Vaimoni pitkäaikainen poikaystävä, Yves Rocher, on kuollut 79 vuoden iässä.

Minä en koskaan tavannut Yves-herraa, mutta hänen tunteensa vaimoani kohtaan ovat olleet kaikkien vuosien ajan hyvin lämpimiä. Jatkuvasti hän on lähetellyt kirjeitä vaimolleni. Monissa kirjeissä näyttää olleen parfyymi-näytteitä mukana, sekä houkuttelevia ehdotuksia ja tarjouksia.

Vaimoni kunniaksi on todettava, että hän on suhtautunut näihin kirjeisiin ja Yves-herran kosiskeluihin hyvin järkevästi ja kylmäverisesti. Usein hän on jopa nähteni repinyt Yves-herran kirjeet silpuksi suoraa roskakoriin, niitä edes lukematta.

Yves oli herkkä ihminen, jonka tunteet olivat hyvin voimakkaat. Miten on muuten selitettävissä se, että hän oli jaksanut tunteittensa vankina opetella jopa suomen kielen. Kaikki hänen kirjeensä olivat suomeksi !

Sellaisen tunnepalon edessä sitä suomalainen mies saattoi vain mykkänä puristella kouriaan ja jupista tätä ainoaa kieltä, jota osaa.

Edesmennyt anppinikin tunsi tämän Yves-herran. Olen päätellyt sen siitä, että anopin joulupaketeissa oli joskus aina pullo Yves-herran tuotteita. Pour Hommes niissä luki.

No nyt tässä valitettavassa tapauksessa on kuitenkin uuden alku. Uskon niin, että vaimolleni ei enää saavu tuoksuvia kirjeitä houkuttelevine tuotenäytteineen. Uskon niin, että joskus vielä menemme vaimon kanssa käymään haudalla ja voimme jättää vilpittömät ja toverilliset jäähyväiset Yves – herralle.

Kukapa tunteilleen mitään voi. Hieno mies hän kuitenkin oli. Koskaan ei tullut itse portinpieleen huutelemaan ja houkuttelemaan.

>Tosi huono

>

Olen lukenut huonoa kirjaa. Joskus niin on miehen vain tehtävä. Muuten ei voi tapahtua kehitystä ja ajatusta siitä, mikä on hyvää ja kehittävää. Lohdutukseksi on heti todettava, että kukaan lähimmistäni ei lahjonut minua jouluna huonolla kirjalla. Valitsin tämän kirjan kirjaston uutuushyllystä ihan itse. Oma vika.

Tällä kertaa välikappaleena ihmismielen muutokselle ja hampaiden kiristykselle on saanut olla ”huikea seikkailu” , jonka on tehtaillut kaikkien Afrikka –tiiliskivien isä, Wilbur Smith. Hänen romaanejaan on painettu jo noin 70 miljoonaa kappaletta 27 eri kielelle. Jos Wilbur on vaikka saanut 2 taalaa kipale, hänellä on varaa hyvinkin ostaa mustetta printteriin ja nauttia elämästä.

Nuorena miehenä olen ahminut nämä Smithin isojen poikien sadut sitä mukaa, kun kustantaja on saanut niitä markkinoille syydettyä. Tämä uusin Assegai, on julkaistu tänä vuonna ja käännetty heti miten Suomen markkinoille. Ilkka Rekiaroa ei passaa moittia käännöksestä. Keihästen sankarit tosin viittaa enemmän takavuosien matkailukuninkaaseen kuin masai- miesten työkaluun, mutta muuten pöly lentää taas ja villieläimet pääsevät hengestään. Tällä kertaa näyttämönä on Itä-Afrikka ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Kirja itsessään on melkoista koiras-regina – tekstiä. Historialliset yksityiskohdat ovat vähän sinne päin ja villieläimiä ammutaan ja lahdataan niin, että kirjaa on pakko lukea välillä kumihanskat kädessä tihkuvan veren vuoksi.

Päähenkilö Leon Courtney käsittelee humaanisti alkuperäiskansoja, ihailee salaa välillä jopa mustien naisten tissejä ja suorittaa suuria mainetekoja brittiläisen imperiumin hyväksi vällyjen välissä saksalaisen prinsessan kanssa. Saksalainen prinsessa on tullut safarille ammuskelemaan eläimiä. Suurin intohimo hänelle on kuitenkin ihmisten ampuminen. Sillä tavoin tämä lady saa nänninsä nöpöttämään.

Prinsessan nimi on Isabella Madeleine Hoherberg von Preussen von und zu Hohenzoller. Ymmärrettävää onkin, että kirjailija , kääntäjä ja blogin kirjoittaja käyttävät tästä keski-ikäisestä naisesta vain nimitystä ” Prinsessa”.

Safarilla prinsessa kutsuu illoin suurriistametsästäjä Leon Courneytä telttaansa suorittamaan erinäisiä palveluksia ampumalla merkkilaukauksia teltan katon läpi Luger- pistoolilla.. Prinsessalla on safarilla mukana ratsupiiska ja kaksi hovineitoa, joista toinen, Hilde, joutuu välillä asettautumaan hevoseksi telttaan, satuloituna nahkasatulalla ja valjastettuna kultaisilla kuolaimilla. Säästän teidän yksityiskohdilta.

Olen nyt sivulla 400. Kuvioihin on astunut Eva von Wellberg. Evan aviomiestä safarilla leijona vähän raapii ja haukkaa, joten viimeiset sivut ovat kuluneet siinä, kun nuori Courtney tekee empiirisiä kokeiluja Eva neidin rintojen kanssa. Nuori leski ei ole kovinkaan surevaista sorttia.

Kirja on huono. Tosi huono. Älä lue tätä, älä ainakaan osta kenellekään täysjärkiselle tätä. Älä edes koske tähän kirjaan. Älä edes laita divariin kiertoon tätä kirjaa. Jos sattumalta omistat nyt tämmöisen kirjan, piilota se alusvaatehyllyn peränurkkaan, ja kun kevät koittaa, kaiva se vihannesmaan multaan ainakin 50 cm syvyyteen. Sittenkin saattaa käydä niin, että siinä kohdassa ei kasva mitään muutamaan vuoteen.