>Pukkipalvelu

by Michael Tillman

>

On se aika vuodesta, jolloin moni isä taas kaivaa esiin jostain autotallin kätköistä joulupukin vermeet. Jos joukossa on lukijoita, jotka vielä uskovat lujasti instituutioon, lukemisen voi nyt tällä kertaa lopettaa tähän. Puhun pukista.

Huomenna nuoriso kotiutuu jälleen viettämään perhejoulua. Siihen aikaan kun he olivat vielä koulutuslaitoksista tietämättömiä ja muutenkin hyväuskoisia, isän tehtävä oli tietenkin jouluaatto-iltana harrastaa roolipeliä ja pukeutua lahjojen tuojaksi. Jotta operaatio olisi säilynyt edes säädyllisesti salassa, vein hyvissä ajoin ennen H-hetkeä asusteet työmaalle toimiston kaappiin. Kolmella opettajalla oli yhteiset varustukset, kiertävä vuoro ja samanikäiset lapset. Järjestely oli sangen oivallinen.

Pukeutumisen jälkeen pukki ajeli takaisin kotiin, heitti keikan , toivotti lapsosille joulua ja kilttiä mieltä edelleen ja suuntasi kohti opettajatoverien residenssejä.

Pukki oli erittäin hikinen reissun jälkeen. Niille, jotka eivät ole kokeilleet ao. rooliasua, voin vakuutta, että hikeä valuu illan mittaan monta ämpärillistä. Hankalinta on oikeastaan naamarin läpi, pienien silmänreikien ja hikisten silmälasien läpi erottaa lahjapaketeista lahjan saajien nimiä. Pukki tosissaan tavan takaan joutuu kysymään pikku- Annikaa avuksi kun pukki ei enää näe.

Erityisen mukava oli vierailla niissä ylimääräisissä paikoissa, joissa jompikumpi vanhemmista oli laillistettu lääkäri. Pukin palkka määriteltiin niissä paikoissa grammoissa, ei markoissa. Siitäkin palkasta meni osa hohto siinä vaiheessa, kun Rajamäen tehdas alkoi käyttää muovisia puolikkaan pulloja.

Parasta jouluaaton keikassa oli kuitenkin pukkien kokoontumisajo. Jossain vaiheessa iltaa R-kioskin eteen kerääntyi puolen tusinaa keikkansa heittänyttä pukkia vertailemaan kokemuksiaan, vilvoittelemaan ja tupakoimaan. Kumilenkillä varustetun naamarin kanssa piti olla vain tarkkana kun tupakoi ja pukkitarinoita toisten kanssa vaihtoi. Parta otti hyvin herkästi tulta tupakin kekäleestä.

Palaverin päätyttyä hajaannuttiin sitten riisumaan kamppeet, kuka minnekin, ja jokainen menin omaan kotiinsa ihmetellen suuresti sitä, että joko se pukki nyt kerkesi käymään. Miten ihmeen huono tuuri tässä pukkiasiassa isällä onkaan joka joulu.

Modernin pukin on kyllä aika hankala keksiä sopivia ja uskottavia jouluaatto-askareita. Ennen oli syntymäkodissani kaikki isälleni paljon helpompaa. Hevoselle heinien antaminen on pienestä lapsesta mitä luonnollisin syy häipyä puoleksi tunniksi jonnekin. Nyt ei auton lämmitysroikan kytkemisessä saa kulumaan millään 2 minuuttia kauempaa.