>Presidentillistä kursailua
>
Joulupukista en tiedä, mitä hän pohtii tykönänsä tonttujen kanssa. Saattaa olla, että hänkin kokee epävarmuutta ja tuskaa, kun joutuu pohtimaan, mihin ne presidenttiparin lahjat nyt uskaltaa viedä, jos nämä kalastajatkin saavat pakit ja rukkaset.
Tillmannilla on hyvä ehdotus Tasavallan Presidentille. Ottaa vaan kaikki nöyrästi vastaan, sillä niin voi tuottaa alamaisille hyvää mieltä ja pitää riittejä ja rituaaleja elossa. Jos hauki on ongelma, kannattaa pyytää linnan keittiötä jauhamaan sen murekkeeksi ja syöttämään vaivihkaa kissoille. Luomuruoka on kissalle hyvää.
Jälkeen päin voi sitten kiitellä kalastajia ja vakuutella hauen hyvää makua.
Tillman on monet vuodet laittanut naapureiden jouluna lahjoittamat suklaakonvehtirasiat välittömästi kiertoon naapureille. Pitää olla vain tarkkana siinä, että kukaan ei saa omaansa takaisin. Se saattaa rikkoa joulumielen.
Tyylikästä on ottaa lahja vastaa. Ehdottomasti.
Tillman oli tässä muuan vuosi sitten Ranskassa viikon työmatkalla. Paikallinen isäntä vei minut viimeisenä päivänä laitoksen etanafarmille. Mielenkiintoista oli ja kun päivä oli lopuillaan, sain lahjaksi purkin kermassa ja valkoviinissä marinoituja etanoita. Kiittelin kovasti ja olin riemuissani.
Kotimaassa reissun jälkeen minulle tuli heti mahdollisuus vierailla syntymäkodissani tervehtimässä äitiäni ja isääni. Isä on tuo salskea mies, joka otsikko-kuvassa välttää David Brown – traktorilla järvenrannan vainiota vuonna 1951.
Vein tuliaiseksi em. etanapurkin. Minua kiiteltiin siitä vuolaasti ja oltiin otettuja siitä, että ruokaa on jaksettu näin kaukaa kotiin tuoda.
Pari kuukautta myöhemmin seuraavalla käynnillä kysyin heiltä, miltä etanat olivat maistuneet. Isäni sanoi, että ihan tarkkaa tietoa heillä ei ole, kun he kerkesivät laittamaan sen purkin jo eteenpäin, kun oli sopivasta viemisestä ollut puute.
No kaikilla on hyvä mieli ja etanat näkevät maailmaa.