>Lisää murheita tiedossa

>

Lisää murheita on odotettavissa blogin kirjoittajan elämään. Opetusministeriö on nimittäin kaavailemassa kiristyksiä opintotuen saamisen ehtoihin. Kun aikaisemmin opintotuen saamiseen on riittänyt se, että opiskelija hankki kuukaudessa 4,8 opintopistettä, rajaa aiotaan nostaa nyt 5 pisteeseen.

Maallikosta korotus tuntuu pieneltä, mutta todellisuudessa kyse on suuremmasta asiasta. Arvioinnissa ei nimitäin jaeta 0,2 pisteen suuruisia suorituksia, vaan yleensä normaalit suoritukset ovat 2 -6 pistettä, yliopistoissa jopa 12 pistettä.

Tähänkin saakka opettajien ja opintotoimistojen elämää ovat värittäneet tuskanpunaisiksi ne opiskelijat, joille KELA on lähettänyt selvityspyynnön taikka huomautuksen siitä, että laskua voi olla tulossa, ellei pisteitä ilmesty pika pika lisää.

Osittain syynä voi olla laiska ja saamaton opettaja, mutta tutkintosäännöt ja sisäinen kontrolli korjaavat tämmöisen leväperäisyyden aika nopeasti. Pääsääntöisesti on ollut kyse oppilaskohtaisista syistä.

Puuttuvia pisteitä metsästetään lukukausien lopuissa kissojen ja koirien kanssa. Tämä merkitsee lisää tenttejä, lisää kiirettä ja opinto-ohjauksen terävöittämistä.

Tillman on opiskellut nyt työnsä ohessa 3 kuukaudessa 17 opintopistettä. Määrää voi pitää sangen kohtuullisena, kun huomioi sen, että tässä on sorvin ääressä tehty samalla ajoittain 12 tuntisia työpäiviä. Jos olisin asunut Joen kaupungissa, opiskellut päätoimisesti ja pitäytynyt maltillisessa kaljoittelussa, kolmen kuukauden aikana olisi kenties syntynyt lähes 30 pistettä.

Suurin murhe tässä on se, että esimerkiksi ammattikorkeakoulujen oppilasaines on osittain niin kirjavaa ja värikästä, että joidenkin opiskelijoiden kohdalla 17 pisteen kertyminen koko lukuvuodenkin aikana olisi merkittävä saavutus.

Oppilaitosten suurin murhe onkin se, että samaan aikaan tulosrahoitusta on muutettu siten, että suurin rahapotti opiskelijasta oppilaitoksen kassaan tipahtaakin vasta sitten, kun tutkinto on kirjoitettu.

Kiristyksen vuoksi yhä useampi opiskelija jää valmistumatta ja yhä useampi oppilaitos on vaikeuksissa. Tilanteelle ei kuitenkaan voi juurikaan tehdä mitään, sillä yhä useampi oppilaitos joutuu tulevaisuudessakin loppukesän valoisina öinä kiertämään nakkikioskeja, nuorisokapakoita ja next step messuja. Tulevaisuudessa yhä useampi oppilaitos joutuu houkuttelemaan, sanghaijaamaan ja värväämään tulevat laumat karamelleillä, kiiltävillä värikuvilla ja epämääräisillä lupauksilla.

Olen odottanut kauhulla sitä hetkeä, jolloin ensimmäiset oppilaitokset ryhtyvät käyttämään tässä toiminnassaan oluttelttoja ja virolaisia tanssityttöjä.