>Sininen ja valkoinen

by Michael Tillman

>

Valokuvatorstain aiheena on tänään sininen ja valkoinen.

Mieleni teki kuvata pari valkoista lautasta sinisellä pöytäliinalla. Semmoinen olisi ehkä kuitenkin ollut tyylitöntä ja sopimatonta käytöstä valtaapitäviä ja esivaltaa kohtaan. Tasavallassakin lienee kohtuullista edes näytellä kuuliaisuutta ja kunnioitusta. Oli sitten kyse lautasista tai laudoista.

Tämän viikon suurena teemana tuo tämänkertainen valokuvatorstain aihe tietenkin puolustaa paikkaansa ja menettelee. Siksi minäkin lopulta päädyin vähän kliseiseen tulkintaan sinisestä ja valkoisesta. Sanotaanko kansallisromanttiseen. Joutsen siinä yrittää syödä muuttomatkaa varten evästä järven pohjasta.

Samalla mietin sitä, mikä usein muutoinkin tulee mieleen; Talvisota, sisällissota, jopa jatkosotakin ovat useimpien muistoissa mustavalkoisia. Verta ei hangella näy, taivas on harmaa, miehet likaisia ja väsyneitä. Haavoittuminen näkyy valkoisena siteenä, asentona paareilla ja epäluonnollisena asentona. Tuska, kauhu ja kollektiivinen muisto rakentaa lopulta harmauden päälle sinivalkoisen myytin, jonka tehtävä on peittää harmauden ja veriset riekaleet, niiden viimeisemmätkin rippeet.

Siksi minä ehkä nautin Maamme-laulusta ja Porilaisten marssista enemmän kuin lipusta. Lipun koodisto on pakottava ja ahdistava. Isänmaallisten laulujen maailma antaa mahdollisuuden sentään vaikenemiseen ja mykkyyteen, suun aukomiseen muiden tahtiin ja omien asioiden miettimiseen.

Kuva aukeaa klikkaamalla lisää.