>Tällä kertaa olenkin tätä mieltä

>

Haaleasti punertavan vasemmistolaisen puolueen puheenjohtajatar puolusti eilen iltauutisissa presidentin osallistumista EU:n huippukokouksiin. Minua ruudun tällä puolella asia vähän hymyilytti. Parlamentarismin ja kansanvallan äänitorvena toiminut puolue toimii edelleen eteen sattuvissa asioissa kuin tuuliviiri. Sanotaan ja tehdään aina kulloisessakin tilanteessa sitä, mikä näyttäisi olevan omalta kannalta hyödyllistä ja toisten kannalta huonoa.

Jos ihan oikein muistan, sellaista ilmiötä nimitetään opportunismiksi ja henkilöä opportunistiksi. Hieno sana. Sen voisi suomentaa vaikka sanalla demari.

On tosin myönnettävä, että siinä puolueessa on ollut myös aidosti hölmöjä kansanedustajia ja ministereitä, jotka eivät ole ymmärtäneet edes omaa parastaan, vaan törmänneet lopulta tunnelin peräseinään.

Muita kuuluisia opportunisteja ovat tietenkin urheilijat. Siinä hommassa usein on hyödyllistä ja helppoa selittää kaikki omaksi parhaaksi ja vähätellä muiden saavutuksia. Siinä hommassa on hyvä napsia hormonia napaan julmistella vastustajalle ennen lähtöä. Siitä voi olla apua itse suorituksessa. Asia on erittäin ajankohtainen juuri nyt, sillä kohta valitaan taas Suomen opportunistijoukkue Vancouveriin.

Oikeastaan, jopa opiskelijakin voi olla kovan luokan opportunisti iltapäivän tenttitilaisuudessa. Hän yrittää selittää minulle essee- vastauksessaan kaikkea sitä, mitä hän sattuu tietämään, mutta jos hän on tunnilla tarkasti kuunnellut opetusta, hänen on helppo kirjoittaa niitä opettajan kaikkein rakkaimpia ajatuksia paperille ja näin saavuttaa ehkä tovereitaan parempi arvosana.

Taidamme kaikki olla opportunisteja. Harvapa meistä antaa viluiselle edes toiseksi viimeisintä ihokastaan, miettimättä edes vähän sitä, mitä minä siitä hyödyn. Tämä koko maailmamme taitaa olla kovin opportunistinen.

Luultavasti pääministerikin havaitsi tässä lautasjutussa nyt mahdollisuutensa olla opportunisti ja kohottaa vähän olemattomaksi huvennutta profiiliaan.

Nyt pääministeri joutuu kuitenkin palloilemaan sitten yksin ja orpona EU-kokousten ryhmävalokuvauksissa ja coctailtilaisuuksissa. Matti ei muutenkaan ole näytänyt kovin luontevalta ja seuralliselta niissä valokuvaus-tilanteissa ja kieltämättä sitä tulisi itsellekin orpo olo yksinään drinkki-tilaisuuksissa , jos kädessä on lasi omenamehua.

Nyt kun sitten pääministeri tulevaisuudessa on yksin reissussa, sitä on ehkä otettava vähän sosiaalisempi ote tuohon hommaan ja mentävä small talk –myllytykseen. Onneksi vierailla kielillä sanat ”lauta” ja ”lautanen” ovat niin paljon toisistaan eroavia sanoja, että Matin on niistä hyvä pikkuisia anekdootteja vääntää, eikä asiat mene vitseissä sekaisin.