Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: joulukuu, 2009

>Ei sitten loppunut tämäkään vuosi hyvin…..

>

Sellossa soi tänään molli. Kaksi tuntia on kulunut ja pikkupoikien keskustelupalstoilla tiedetään jo tämän vuoden päätösjuhlien pilaajan nimi, puhelinnumero, kotiosoite, sukulaisten lukumäärä, facebook –profiili ja kotimaa.

Tällä kertaa syyllisen synnyinmaa on vähän hankala asia, sillä siitä voi arkiajattelun keinoin vetää semmoisen johtopäätöksen, että tulevana vuonna Suomessa eri rodut ja uskonnot taistelevat muustakin kuin naisista.

Monen poliisin uudenvuoden suunnitelmat menivät uusiin puihin. Monen uhrin suunnitelmat muuttuivat peruuttamattomasti.

Suomi näyttää siirtyneen lopullisesti lintukodista länsimaisen yhteiskunnan sekalaiseen sakkiin, jossa meillä on yhteinen raha, yhteinen presidentti ja yhteiset ongelmat.

Pari päivää sitten joku koulupsykologi ennusti, että kouluampumisia tulee taas tänäkin vuonna lisää. Tämän tapauksen jälkeen asia näyttää hyvinkin todennäköiseltä. Ei nämä tapaukset tähän jää, vaikka jokainen ase takavarikoitaisi . Muistaa sopii, että nämä tapahtumat alkoivat kauppakeskuspommista joitakin vuosia sitten. Ohjeita on edelleen netissä tuhansittain. Niitä me emme saa sieltä millään pois.

Jossain vaiheessa tämän yhteiskunnan on tartuttava lopultakin syihin, eikä seurauksiin. Rikkaat rikastuvat, rikastuvat sen jälkeen edelleen ja hankkiutuvat lopulta lukkojen taakse piiloon, osa kansasta jonottaa ruokaa ja mielenterveyspalveluja, vailla toivoa ja vailla tietoa paremmasta. Ihmisiä kaapataan ja mielettömyys valtaa mielet. Joku aina lopulta tarttuu väkivaltaan.

Ja sitten me kaikki kärsimme siitä.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille !
Mainokset

>Ennustuksia

>

Tänään pitäisi varmastikin tehdä ennustuksia tulevasta. Jostain syystä ihmiskuntaan on pesiytynyt sellainen tapa, että ennustuksia tehdään vain vuoden vaihtuessa, ei muina päivinä, Tupakkilakotkin tehdään vuodenvaihteessa ja viinaton kuukausi on juuri tammikuu.
Mielikuvituksetonta. Tipaton kuukausi voisi yhtä hyvin olla esimerkiksi juhannuksesta eteenpäin oleva kuukauden mittainen jakso. Tai se voisi olla vaikkapa marraskuu taikka joulukuu. Tammikuu on yhtä tyhjän kanssa.
Ennustuksista piti vähän puhua. Saimi-mummuni oli sitä mieltä, että kun suosta turvetta poltetaan ja kuva tulee pöydänpäälle nostetusta laatikosta, maailmanloppu on lähellä. Hän oli myös sitä mieltä, että vuosi 2000 on ehdoton maailman säilymisen yläraja. Mummu kuoli 1973 siinä uskossa, että näin tulee käymään. Hän saattoi mennä rauhassa omassa uskossaan, eikä hänen tarvinnut kokea ennustuksen epäonnistumisesta johtunutta kummastusta ja hämmästystä.
Jehovan todistajat ovat sangen ovelia tässäkin asiassa. He muuttavat aina päivämäärää sen mukaan, kun lisäpäiviä maapallolle tulee. Aina löytyy joku laskuvirhe tai laskutikussa oleva ”klappi”, johon vedoten voi sorvata uuden ennustuksen.
Venäläinen professori on ennustanut jo vuosi sitten, että USA jakaantuu 2010 vuonna 4 eri osaan. Tätä me voimme nyt ryhtyä odottamaan ja jännittämään.
Aikoinaan kun enoni puoliso meni autokouluun ikäihmisenä, eno ennusti, että ennen sika lentää kuin meidän Taina autoa ajokortillisena ajaa. Sekin ennustus on mennyt pahasti pieleen. Enemmän muistini mukaan eno on ollut ajokelvottomassa kunnossa kuin Taina.
Suosittua oli 1960 ja – 70 luvuilla ennustaa kasvatusmielessä nuorison tulevaisuutta kolttosten jälkeen. Yleisesti muistan puhutun kasvatuslaitoksesta paikkana, johon koltiaiset viedään, jos ei kotona järki päähän tule.
Ja jos ei ennustettu omista lapsista, niin usein ennustettiin muiden lasten tulevaisuutta. Jälkeen päin on helppo esimerkiksi luokkakuvista miettiä ennusteiden toteutumista ja osuvuutta.
Tuttu insinööri kävi 5-vuotista keskikoulua aikoinaan 10 vuotta. Se oli saavutus, josta puhuttiin jo oman pitäjän ulkopuolellakin. Käsittääkseni se saattaa edelleen olla ao. koulun lyömätön ennätys. Hyvä insinööri ja hyvä isä hänestä kuitenkin tuli. Koululaitoksen kyky ennustaa oli jo tuolloin sangen vaatimaton.
Rooman klubi ennusti 1974, minun ylioppilasvuonani, että turha on enää kenekään ponnistella, öljy loppuu 30 vuodessa ja maailma putoaa kivikauden asteelle. Ainoa, joka taisi ottaa asian todesta, oli varmaan allekirjoittanut, joka hummasi ja hurvitteli koko opiskelija-aikansa kuin viimeistä päivää.

Pitänee minun myös ennustaa nyt jotain tänään, Sylvesterin päivänä.

No, ensiksikin on heti todettava, että Suomi ei voita jääkiekon kultamitaleja Vancouverissa. Toiseksi ennustan, että ensi yönä moni silmä puhkeaa taas kissanpieruista taikka muista räjähteistä. Ja kolmanneksi ennustan, että jälleen jäät lähtevät 9 viikon kuluttua kolmannesta kaarnatuulesta.

Kaipaava




Usvaisella pellolla kyyhöttää vesitaso

sen pontoonit uivat härmässä, hiljaa

sen siivin voisi lentää


miten pitkä matka onkaan järvelle

miten monta pitkää kuivaa hiekkatietä

miten voikaan kuuma hiekka kaivata viileään veteen

miten voikaa kaivata

Reikä maailmaan





Pieni tyttö etsii hankeen hukkunutta rahaa

lapasessa on reikä

pommit putoavat

Alisa täti opettaa kissaa nukkumaan lastenvaunuissa

sellaista ei enää juuri näe tapahtuvan.

>Verta pakkiin ….

>

Niukka enemmistö on hassu termi. Jääkiekon väkivaltaisuutta koskevassa keskustelussa sillä tarkoitetaan 46 prosenttia. Niukka vähemmistö on taas samassa keskustelussa 43 %. Ottia tuota vastaa 11 %.

Mutta , kuten luvuista voi päätellä Turun sanomien paljastuksen perusteella, eniten vastaajissa on niitä, joiden mukaan mitään jääkiekkokaukalossa tapahtunutta ei pidä käräjäoikeuteen viedä. Tuomarikurssin käynyt raitapaita antaa ottelurangaistuksen hakkaajalle ja pyörätuoleja myyvän liikkeen osoitteen uhrille. Valkoista jäätä vasten veri näyttää aina yhtä kiihottavalta ja hienolta.

No gladiaattoreita on aina tarvittu, kaikkina aikoina. Järjestäytyneet ihmisyhteisöt eivät ole pystyneet välttämään kiusausta kuoleman ja vaaran kiimassaan. Monet urheilulajit ovat etupäässä simulointia taistelusta ja kuolemasta. Monet urheilun intohimoiset kannattajat ja seuraajat ovat itse asiassa henkisesti mukana alkuperäisessä kiihkossa, olivat he sitten tv-vastaanottimien ääressä, taikka itse areenan laitamilla. Heille taistelu on kaikki kaikessa.

Tämän huomaa herkästi, kun on seurassa, jossa enemmistö on penkkiurheilijoita. On turha yrittää käynnistää keskustelua mistään muusta järkevästä asiasta. Räikkösen ajo muistetaan kierros kierrokselta ja väliajat tuhannesosan tarkkuudella. Saatu jäähy pystytään analysoimaan ruumiinosan tarkkuudella. Mihin kohtaan on lupa lyödä ja mihin ei. Samat kaverit ovat yleensä sitä mieltä, että ylinopeusvalvonta on paskaa, mutiaiset vie naiset ja Lapin Kulta on ämmien juoma.

Olen kysynyt joskus jääkiekkojoukkueen kannattajalta, että mikä nyt muuttui yöllä, kun hänen joukkueensa illalla hävisi. Tuntuuko missä kohtaa pahalta ? Missä sattuu ? Useimmat eivät osaa analysoida pahaa oloa.

Yllättävää on sekin, että kun menestyksen jälkeen kysyy, miten tämä juttu nyt auttaa sinua asuntolainan maksussa, taikka mitenkä sinun joukkueesi mestaruus auttaa sinua etenemään työpaikassasi tai urallasi, asianomainen yleensä sangen oivallisesti tulkitsee, että kysyjä vittuilee.

Se, että edelleen järjestetyssä tapahtumassa saa hakata toista kepillä päin näköä, aiheuttaa jopa halvaantumisen taikka kuoleman, on hämmästyttävää. Liito-oravan pesäpuun kaatamisesta saa varmuudella tuomion ja yhteisön paheksunnan.

Nappulajääkiekosta en viitsi kirjoittaa mitään. Sadat isät ja äidit rientävät kuitenkin puolustamaan harrastusta ja jälkikasvuaan, pystymättä ollenkaan erottamaan näitä kahta asiaa. Jälkikasvuaan pitää aina rakastaa, puolustaa ja tukea. Jotkut harrastukset ovat jo epämääräisempi juttu.

Ja kaikkein epämääräisempi juttu on sitten harrastuksissa piilevä väkivalta, nöyryytys, kuri, alistaminen ja nk. kasvattaminen. Kilpaurheilu on lopultakin klisee, samalla tavoin, kun on klisee terveellinen ruoka, puhdas dopingista vapaa urheilu, maailmanrauha, aseistariisunta ja hyvä kilju.

Tässä vähän urheilun kiihkeää ilmapiiriä lukijoille.
Tervetuloa lukijaksi Jariweb.

Tarina

.
..
Aleksis Kiven päivänä palaan kotiin

liput liehuvat Varkauden asemalla ja

Veikko Huovisen näköinen mies

on lukenut Nykyaika-lehteä Heinävedeltä lähtien

Mietin, onkohan tämä kaikki kirjallisuutta ?

Seuraavana

Junan kuuluttaja luulee omiaan
juna seisoo keskellä ei mitään, sisällä ei ketään

Seuraavana Vihtari

pimeys jatkuu vaunujen taakse ja sisään

on aivan hiljaista ja me teeskentelemme olevamme ei missään

Kuuluttaja sanoo– saavumme
Hän on siis jossain täällä, tässä junassa.
Hän on kanssamme, edes vähän. Edes joskus.

Ainakin hänen äänensä on







>Siwas Regal

>

Hassu uutinen pisti aamulla silmääni. Kauppaketju SIWA kuulemma muuttaa aukioloaikojaan siten, että liikkeet ovat auki kellon ympäri. Sananmuoto on Taloussanomat-lehden uutisesta.

Kellon ympäri on yleensä meillä Satakunnassa tarkoittanut sitä, että touhutaan 24 tuntia putkeen ja touhutaan vielä lisääkin. Tillman touhusi mittavissa määrin kellon ympäri viimeksi omissa penkinpainajaisissaan, vuonna 1974, jolloin valvotuksi tuli 48 tuntia yhteen soittoon.

Siwat ovat tulevaisuudessa auki kuitenkin oikeasti vain kellon ympäri. Ne ovat arkipäivisin ja lauantaisin auki 9 -21 ja heti pyhä aamuna taas 9 – 21. Lehti on kerrankin oikeassa. Kaupat ovat auki kellon ympäri.

Kauppaketju perustelee laajempia aukioloaikoja sillä, että näin saadaan aikaan kilpailuetua ja samalla tyydytetään asiakkaiden palvelutarjontaa.

Tillman uskoo laajennettujen aukioloaikojen palvelevan lähinnä niitä, jotka käyvät hakemassa liikeketjun hittituotetta, Siwas Regalia, siinä vaiheessa kun entiset ovat loppuneet. Varsinkin sunnuntaiaamuisin korjaussarjan nouto käy nyt näpsäkästi usein ihan jalkapelissä, reippaasti ennen kirkonmenoja, aivan tuosta lähikaupasta.

Todellinen 24 – aukiolo voisi sekin olla piristävä juttu meille, jotka olemme tottuneet säätelyyn ja holhoukseen. Mikäpä olisikaan mukavampaa, kuin klo 4 uudenvuoden kemuista kotiin hoippuessa vielä poiketa Siwassa ja ostaa rytkäyttää mäyräkoira taikka koko salkku aamua varten.

Siinä ei tipaton tammikuu pääse yllättämään. Yksilö voi kokea täysipainoisesti osallistuvansa jälkimodernin yhteiskunnan karkeloihin täysivaltaisena jäsenenä ja samalla toteuttaa omaa itsemääräämisoikeuttaan vapaana kaikista hölmöistä rajoitteista.

Kuvassa kuorma-autollinen Siwas Regalia saapumassa sunnuntaiaamuna palveluhenkisen liikkeen takaovelle.

>Sekavia ajatuksia arjen koittaessa

>

Viattomien lasten päivän äimistelyn aiheeksi kelvannee amerikkalainen kauneuskiurgi Mark Weinberger. Mark on telttaillut 5 vuotta yhteen soittoon vuoristossa Mont Blancin rinteillä.

Tämä tissimaakari oli 2004 vuoteen asti menestyvä ja viaton ammatinharjoittaja, joka kuitenkin ei tyytynyt siihen, mikä helpolla ja laillisesti tulee, vaan alkoi antamaan potilaille valohoitoa ja laskuttamaan semmoisista asioista, joita ei ollenkaan olisi edes tarvinnut tehdä. Joku taisi kuollakin Markin hoidoissa.

Niinpä hän oli ottanut mukaansa passin ja rahaa ja nostanut kytkintä.

Sitkeä sissi tämä Mark. Tuttu mies kertoi naapurinsa jo aikoinaan 1970-luvun alussa lähteneen lauantai- iltana R-kioskille lottoa vaimolleen hakemaan ja häipyneen sen siliän tien Kööpenhaminaan.

Mistähän Mark sai 5 vuoden ajan muonaa ja evästä ? Jostain kylästäpä varmaan. Rahaa hänelle on tullut mukaan varmasti kohtuullisesti ja mitäpä sitä Mont Blancin rinteillä rahaa juurikaan tarvitse, ellei sitten muonanhakumatkalla erehdy hiihtokeskuksen pitkän baaritiskin ääreen.

Markilta on kuulemma jäänyt vähän maksuja ja velkoja rästiin edellisessä elämässä. Pientä helpotusta asiaan tuonee varmasti Hollywood ja joku käsikirjoittaja. Tuommoisesta sadusta sitä varmasti maksetaan huima summa itse päähenkilölle, taikka hänen velkojilleen.

Viattomat lapset olivat , kuten hyvin muistanette, niitä Betlehemin alle kaksivuotiaita poikalapsia, joiden joukossa kuningas Herodes pelkäsi uuden kuninkaan olevan. Niinpä hän pakeni ongelmia ja tapatti hirmuisen määrän pikkupoikia. Josef lähti taas perheensä kanssa Egyptiin pakoon omaa ongelmaansa, Herodesta. Hän palasi vasta sitten kun Herodes oli kuollut.

Mark yritti myös paeta ongelmiaan. Matti ilmoitti jouluna pakenevansa puoluejohtajan paikalta ja toinen Matti pakeni leipäveitsellä ja viinalla varmasti kai hänkin jotain. Elämä on yhtä pakoa. Kaikkien kolmen kohdalla voidaan puhua myös paluun hankaluudesta. Pääministeri ei voi enää sanoa, että ei vaiskaan , jaksan minä. Toinen Matti on saanut lähestymiskiellon ja Mark joutunee luopumaan ammatistaan ja ryhtymään Nykäsen Matiksi.

Nyt on sitten arki. Tätä se nyt sitten taas on. Ihmettelyä ja kummastelua. Jokainen linja-autossa oleva kanssamatkustaja voi olla mahdollinen puukottaja, jokainen vastaantulija voi olla pakenemassa jotain. Jokaisen sisällä voi pesiä synkeä salaisuus.

>Kumman kaa ?

>

Nuoriso on Vantaalla tapellut naisesta. Merkittäväksi asian tekee se, että tappelusta oli sovittu etukäteen ja se, että siihen osallistui monikulttuuri -periaatteiden mukaisesti nuorukaisia eri maista. Kenelläkään ei pitäisi olla valittamisen aihetta.

Itse tädykkeestä lehti ei tiedä kertoa mitään. Hän on mitä ilmeisimmin hyvin otettu tästä kaikesta.

Perinteisestihän tässä maassa ei ole etukäteen asioista sovittu vastapuolen kanssa, vaan pistetty tanssipaikan lippujonossa puukko kylkiluiden väliin ja sitten vähän ihmetelty Sillanpään oloisessa suviyössä, mitä kaikkea sitä ihmiselämässä voikaan tapahtua.

Nämä naarasottelut ovat muissa kulttuureissa oleellinen osa nuorten urosten kamppailua siitä, mihin saa geeninsä kylvää. Meillä Suomessa on pitkään riittänyt se, että on lähtenyt kiertämään tutun kotivaaran rinnettä myötäpäivään ja esittänyt asiansa ensimmäiselle naimaikäiselle vastaantulijalle. Vasta munamankelin, eli polkupyörän yleistyminen antoi geeneille mahdollisuuden päästä vähän kauemmaksi uusia kombinaatioita muodostamaan.

Tässä maassa on totuttu post-modernissa yhteiskunnassa tuunaamaan amiscorollaa ja sitten alumiinivanteita ja bassojytkettä vertailemalla katsottu, kenelle se pipari oikein kuuluu.

Meidän nuorukaisemme ovat tottumattomia julkisesti ja omin käsin kamppailemaan naaraista. Niinpä onkin oikein hyvä, että monikulttuurisuus tässäkin mielessä rikastuttaa traditioitamme. Etenkin , kun se nyt tapahtui herkästi ja osoittelevasti juuri jouluyönä, synkän talvikauden herkkänä hetkenä.

Tässä maassa nuorukaiset saavat kohta tottua siihen, että joulupukki tulee savupiipusta, kainalot täytyy pestä päivittäin ja tappelut sovitaan.

Tässä maassa nuorukaiset joutuvat tulevaisuudessa käymään raastavaa kamppailua yhä nopeammin hupenevista naaraslaumoista. Single- life, poikien ylimäärä ja monikulttuuristen tuoma kilpailu ahdistavat Pihtiputaan, Keiteleen, Varpaisjärven ja Soinin nuoret miehet yhä syvemmälle epätoivoon. Saatikka sitten etelänmiehet, jotka pääkaupunkiseudulla joutuvat kohtaamaan tämän ongelman vielä räikeämpänä.

Maatalonpito ei enää onnistu, nimismies ei anna enää aseenkantolupaa metsästysaseelle ja Vantaalle ei kannata muuttaa, sillä siellä joutuvat paikallisetkin nuoret miehet taistelemaan naaraistaan kynsin hampain.

Ei auta enää leveämmät vanteet ja laskettu perä. Ei auta, vaikka lisää takaspoileriin pinta-alaa ja väriä. Ei auta, vaikka lakkaat Toyotan kiiltäväksi kuin köyhän miehen housun perse. Kun ei ole naista, niin ei ole naista. Tässä kisassa ei Wunderbaum auta, edes jouluna.