Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: lokakuu, 2009

>Sekavia ajatuksia…

>

Vihreillä ei ole kuulemma kantaa poikien ympärileikkaukseen. Toiset vihreät ovat sitä mieltä, että voisi hyvin leikatakin ja toiset taas sitä mieltä, että ei pitäisi. Valtakunnassa on kuitenkin kaikki hyvin siinä mielessä, että vihreillä on selvä kanta tyttöjen ympärileikkauksiin ja ydinvoimaan. Silti he ovat mukana touhuamassa hallituksessa kaikenlaista.

Takavuosina kotipuolessa kerrottiin somaa urbaanitarinaa siitä, mikä kohtalo odottaa juutalaisyhteisössä pojilta poisleikattuja esinahkoja. En rohkene sitä kertoa nyt tässä, sillä juttu epäilemättä tulkittaisi niin, että minä arvostelisin Vihreät – nimistä puoluetta, tai sitten minun tulkittaisi syyllistyneen uskontokunnan halveksimiseen. Pyhämiesten päivänä minulla on sentään sen verran tolkkua, että kirjoitan jostain muusta.

Kävin haudoilla. Siellä ei ole pelkoa Hallowen- humpuukista eikä muustakaan metelistä. Omaiset odottavat rauhallisina ja hiljaa vierailijoita. Vanhat hautakynttilät ovat huurteessa ja kumollaan, kiven tekstikin on huurtunut ja kivirivien väleissä näkyy ihmisten jälkiä maassa.

Action on maltillista ja vähän jäykkää. Kylmä hautausmaa saa aikaan vilua ja virtsarakon toimintaa. Pitkään ei jaksa haudoilla jutella kuulumisia sillä puhekaverit ovat hiljaisia.

Isäni soitti ja sanoi ampuneensa tänään hirven kunnioitettavassa 80 vuoden iässä. Hän sanoin hirven pysähtyneen 110 metrin päähän sopivasti, ettei vanhan miehen tarvinnut enää juoksevaan hirveen ampua. Hän sanoi hirveä metsästä tien varteen raahatessa tulleen lämpimän ja kuuman olon. Hänkin myönsi haudoilla tottuneensa vilpoisempiin keleihin.

Taidatte odottaa malttamattoman, koska pääsen sekavassa kirjoituksessani takaisin esinahkoihin. Semmoinenhan on tapa. Kirjoitus tuodaan takaisin kotiin ja liitetään alkuperäiseen teemaan vähän toisessa muodossa. Sillä tavalla saadaan rakenne ehjäksi.

Turhaan odotatte. Tänään tämä teksti ei kerää omia jälkiään, tänään emme palaa aiheeseen. Tänään en lopeta kirjoitusta edes nahkoihin taikka esivaltaan. Lopetan menestykseen.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan siniseksi maalatussa talossa asuu äveriäs ja menestynyt perhe. Siinäpä meille pohtimista. Vihreässä talossa taas asuu rakkaus. Paitsi Matti Vanhasen vihreässä talossa ei asu, sillä siitä lähti puoliso nostelemaan.

Tillman asuu kellertävässä tiilitalossa. Siitä ruotsalaiset eivät olleet saaneet mitään asiaa tutkituksi tai selvitetyksi.

Mainokset

>Ammutaanhan hevosiakin !

>

Kalifornialainen radioasema on määrätty maksamaan 16 miljoonaa dollaria vedenjuontikilpailussa kuolleen perheelle.

Kilpailussa oli tarkoitus juoda vettä mahdollisimman paljon käymättä välillä vessassa. Pääpalkintona oli Nintendo Wii -pelikonsoli.

Kolmen lapsen äiti, 28 -vuotias Jennifer Strange kuoli muutama tunti kisan jälkeen, ja kuolinsyyksi todettiin ruumiinavauksessa liiallinen veden määrä elimistössä, kertoo BBC.

Kilpailun aikana osallistujat saivat juodakseen 2,25 desilitraa vettä viidentoista minuutin välein. Kahdeksan kierroksen jälkeen vesimäärä nostettiin puoleen litraan.

Strange joi tiettävästi kaikkiaan 7,5 litraa vettä tavoitellessaan pelikonsolia lapsilleen.

Tuo edellä präntätty on suoraa lainausta erkkolaisesta. Äidin rakkaus sai rakon repeämään, sanoisi Markus Kajo. Minut tuo teksti saa kauhistumaan. Olen aina tiennyt sen, että Amerikan Yhdysvalloissa on kummallisia ilmiöitä. Tämä on kuitenkin jo vähän pöyristyttävää.
Ihminenhän tunnetusti juoksee vaikka pää edellä seinään, jos joku häntä siihen yllyttää. Varsinkin uuden mantereen asukas. Mutta miksi ihmeessä tästä hulluudeta pitää erkkolaisen kertoa näin suuresti. Kohta iltapäivälehdistö on ahtaalla, kun tämä lasikartano ryhtyy tekemään laajemmin tämän kaltaisia uutisia.
Mieleeni tulevat lama-ajan tanssikilpailut. Niissäkin meno oli mieletöntä.

>Nyt jännätään taas Suomen puolesta

>

Kaasuputki ei huolestuta Presidentti Koivistoa. Eikä se huolestuta Paavo Lippostakaan. Uskoisin niin, että myöskään Tasavallan Presidenttiä, Tarja Halosta se ei huolestuta. Eikä saksalaisiakaan huolestuta. Heitä saattaisi sitä vastoin huolestuttaa kaasuttomuus.

Minuakaan kaasuputki ei huolestuta, eikä juuri kiinnostakaan. Minua se lähinnä hymyilyttää. Samoin minua hymyilyttää se pyrky ja tunku, joka Unionin huippuvirkoihin tällä hetkellä on. Se loputon shakespearelainen kaiho ja kaipuu parrasvaloihin. Minua hymyilyttää ikiaikainen vallanhimo.

Ulkomaisissa lehdissä on ruvennut ilmestymään päivittäin suomalaisten poliitikkojen kirjoituksia Unionin tulevien virkojen rooleista ja laadusta. Semmoinen kirjoittelu on tuttua ja tavallista täällä kotimaassa kunnallisvaalien edellä. Lehtien yleisönosastot pursuavat ehdokkaiden syväluotaavia analyyseja Juhtikkalantien valaistuksen välttämättömyydestä, vanhustenhuollon huonosta tasosta, veroäyrin korkeasta hinnasta ja Venäjä suhteiden hoidosta.

Tuloksena on usein 4 -9 ääntä ja kirkas lautakuntapaikka. Olen miettinyt sitä, onkohan Unionissa semmoisia lautakuntia, joihin sitten nämä suomalaiset rannalle jääneet ehdokkaat laitetaan lohdutuspaikalle.

Olisi se vaan eri kivaa, jos Paavon jäädessä ilman virkaa, hänelle tulisi kotimaahan loppuvuodesta kirje, jossa hänelle ilmoitettaisiin ystävällisesti, on juuri avautunut paikka nahka-ja kenkäteollisuuden direktiivejä hoitavassa komiteassa. Rehnille tulisi kirje Unionin liikuntakomiteasta. Siellä tarvittaisi juuri nyt sattumalta kovatasoista jalkapallotietäjää.

Entiselle presidentille ei tulisi lohdutuspaikkaa louhinta – ja räjäytysdirektiivejä pohtivaan komiteaan, sillä hänen katsotatisi pärjäävän palkinnollaan ja entisillä meriiteillään.

Näillä pienillä toimilla varmistettaisi se, että tulevaisuudessakin tarjolla olisi paljon kyvykkäitä ja tepeviä ehdokkaita kaikkiin virkoihin ja jokainen kisoihin osallistuja voisi olla varma siitä, että jos ei kunnian kukko nyt laulaisi valinnan kunniaksi, niin ainakin jotain sieltä tulisi.

Eläkkeelle ei ole Suomessa soveliasta jäädä, vaan kaikkien on yritettävä pidentää työuraansa. Minäkin tässä lähden pidentämään työuraani taas yhdellä päivällä.

Muistakaa hamstrata hautakynttilöitä ja kanervia heti aamusta. Niillä on taipumus Pyhäinpäivän aattona loppua joka kaupasta. Mukavaa aattopäivää kaikille ehdokkaille ja itse kullekin. Minä menen taas matkasaarnaamaan hyvän johtajuuden sanomaan.

>Matkasaarnaaja

>

Olen jälleen tänään matkasaarnaajan virassa kaukana alkuperäisestä kustannuspisteestä. Asiaa juhlistaakseni kaivoin taas esille uuden ja korkkaamattoman Unicef-kirpputori-pikkutakin. Tänään vuorossa on musta-valkoinen salmiakki-ruudukko-kuosi.

Poikkeava pukeutuminen antaa itselle ja kuulijoille selvän signaalin siitä, että olemme osallisena hartaassa tilanteessa, jossa minä yritän luovuttaa toisille jotain sellaista, mitä olen itse saanut selville.

Aikoinaan yhteiskoulussa kävi usein asemanhoitaja Saarinen puhumassa omista oivalluksistaan. Me emme häntä uskoneet, emmekä olleet oikein kiinnostuneitakaan. Olimme peräti kiittämättömiä, nyt sen ymmärrän.

Hän ei ollut junien kulkemisen asiantuntija vaan hän oli merimieslähetysaseman hoitaja. Jos olisimme olleet tarkkoina, olisimme oppineet varmaan paljon siveettömästä ja irstaasta elämästä. Emme ymmärtäneet mitään asian päälle. Heittelimme toisiamme pyyhekumeilla ja ammuimme kuminauharitsoilla tyttöjä siihen kohdille, missä arvelimme rintaliivien hakasten olevan.

No, toivottavasti tänään asiakkaat eivät ammu solistia. Raportoin illalla teille päivän sujumisesta.

>Helmuth Bernhard von Moltke

>

Tässä on kreivi Helmuth Bernhard von Moltke, preussilainen sotamarsalkka, joka oli Preussin yleisesikunnan päällikkö 1850-luvulla. Seuraavien parinkymmenen vuoden aikana hän johti Preussin sotaoperaatioita Preussin käymissä sodissa ja niitti kovasti mainetta. Hänen kehittämiään oppeja opetetaan edelleen sotakouluissa bisnesinstituuteissa.

Moltken veljenpoika, Helmuth Johannes Ludwig von Moltke, oli Saksan yleisesikunnan päällikkö 1906 -1914. Hänen uransa loppui siten vähän ennen suurta rutistusta. Tämä Moltke oli setäänsä varovaisempi ja vaati suuria muutoksia Saksan hyökkäysstrategioihin.

Juuri tästä syystä sitten katsottiin Saksan armeijan juuttuneen Sommen ja Ypren vetisille pelloille vuosien asemasotaan.

Vanhan Helmuthin pojanpoika, Helmuth James von Moltke, puolestaan vastusti kansallissosialismia, osallistui Hitlerin vastaiseen salaliittoon ja teloitettiin 1945. Hän ei itseasiassa olisi halunnut tappaa Hitleriä, vaan ainoastaan syöstä vallasta. Moltke pelkäsi Hitlerin saavan martyyrin aseman, jos attentaatti onnistuisi. No, hän itse sai lopulta sen osan.

Sotilassuku muuttui sukupolvesta toiseen. Kansallissankarin pojanpoika oli lopulta salaliitossa kansan johtajaa vastaan.

Vanha Helmuth ratsastaa edelleen Bremenin tuomiokirkon seinässä autuaan tietämättömänä tästä kaikesta. Minä mietin sitä viikonloppuna, mitä olisi tapahtunut maailmalle, jos nämä suvun nuoremmat miehet olisivat olleet vähän onnekkaampia ja etevämpiä toimissaan.

(Wikipedia)

>Suomalainen karnevaali IV

>

Turkulainen kansanedustaja Janina Andesson ei aio asettua seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdokkaaksi.

Eikä hänen ehkä enää tarvitsekaan. Hän on oikeutettu noin 4000 euron kuukausieläkkeeseen loppuelämänsä ajan, ellei sitten satu löytämään mieluista työtä.

Palomiehet joutuvat olemaan pitempään töissä. Viime aikaisten uhkausten perusteella me muutkin joudumme olemaan. Presidenttikin joutuu olemaan, sillä nyt hänelle jo pukkaa uutta hommaa, vaikka vanha määräaikainen sopimus on edelleen voimassa. Hänen kohdallaan on varmasti myös halua asiaan.

Jotain on selvästi ilmassa, sähköä kenties. Asensin viime viikolla Vistan näytölle uuden gadgetin, jossa nykyisen presidentin jäljellä oleva virassaoloaika pyöri laskevana sekuntilukuna.

Viikonlopun aikana gadgetti on jonnekin kadonnut. Mystistä.

Tillman päättää karnevaalisarjansa tänään toteamukseen, joka tulee ihan sydämen pohjasta. Kävi miten kävi, pidetään peukkuja kaikille pyrkijöille. Toivottavasti Janina pääsee kotiin lasten luokse, toivottavasti entinen ja nykyinen presidentti pääsevät jonnekin ja toivottavasti uudeksi presidentiksi valitaan joku, joka ei ole vielä päässyt minnekään.

>Suomalainen karnevaali III

>

ETLA:n eiliset madonluvut työurien pidentämiseksi saivat samana päivänä muutakin maustetta. Kirjoittelin edellisessä päreessä vähän siitä, että herrojen laskelmissa päästäisi huomattaviin pidennyksiin ja säästöihin mikäli saataisi masennuseläkkeiden frekvenssi pudotettua puoleen.

Rautaruukilla näyttää nyt todella suuntaus olevan siihen suuntaan. Neljä tapahtunutta itsemurhaa vähentää masennuseläkkeiden määrää aivan varmasti. Näille tapauksille ei tarvitse antaa edes sairauslomaa. Näiden kohdalla säästyy varmuudella myös sikaflunssarokote.

Moraalisesti työnantajilla ei tietenkään ole mitään syytä ryhtyä elämään uudelleen patruuna-aikaa ja huolehtimaan työntekijöidensä hyvinvoinnista. Semmoinenhan laskisi tuottavuutta ja alentaisi kilpailukykyä. Neljä itsemurhaa saattaa jopa mahtua frekvenssien sisään ja normaaleihin määriin. Sitäpaitsi Rautaruukin pomo on pätevä ja fiksu kaveri. Tunsin hänet jo kouluaikoina.

Koko maassa tehdään vuodessa noin 900 itsemurhaa. Määrä on laskenut 1500 huippulukemista 15 vuodessa näin paljon siksi, että nyt masennuspotilaita yritetään edes hoitaa. Tulokset näkyvät heti.

Olisi perin hassua ja kummallista yrittää kieltää tosiasiat ja pakottaa sairaat ihmiset töihin. Kuntoutuksella, terapialla ja lääkityksellä voidaan saada ihmiset hyvään työkuntoon vuosiksi , jopa kymmeniksi vuoksiksi. Nämä toimenpiteen vaativat kuitenkin joskus myös sairauslomia, jotta ne tepsisivät kunnolla.

Minusta on inhottava jankata tästä asiasta. Oma paranemiseni kesti noin 10 vuotta. Nyt minussa on virtaa vaikka millaiselle työuralle. Yhteiskunta tulee saamaan kohdallani monin kertaisesti korkojen kanssa takaisin ne uhraukset, jotka se uskalsi panostaa paranemiseeni.

Olen herrojen kanssa samaa mieltä siitä, että masennuseläkkeiden määrä pitää pudottaa. Keinoista olen taas eri mieltä. Pakolliset välineet tähän pudotukseen ovat kunnollinen avohoito, pitkäaikaisterapia ja ihmisarvoa kunnioittava sairauslomakäytäntö. Kun lääkintähallinnon ammattitaito on sikaflunssan tasolla asioista tiedottamisessa ja tekemisessä, voidaan vain odotella uusia hassuja eläkeikä-otsikoita.

Tässä flunssassa tulee kuolemaan ihmisiä saman verran kuin tavallisessa flunssassa. Eilen ilmoitettiin ensimmäisen kuolemasta. Televisiossa oikein. Hänellä oli joku parantumaton sairaus, mutta silti kuolema riitti tekemään hänestä tämän medicalisaatio-median lemmikin.

Olisin kovasti toivonut, että samalla Keski-Pohjanmaan alueella kuolleista rautakourista olisi tehty saman suuruiset otsikot. Ainakin he olisivat ansainneet päästä illan ykkösuutiseksi. Asiaksi, jota sietäisi tutkia.

Kuvassa saksalainen eläkeläinen kaasuttaa trike-pyörällään Bremenin katua täynnä intoa ja narsistista näyttämisen halua.

>Suomalainen karnevaali II

>

Etla on laskenut uudet laskelmat elinkeinojen tilasta ja tullut siihen tulokseen, että työehtoja olisi kiristettävä ja ihmisten työssäoloaikoja pidennettävä. Koska nuoria ei saa valmistumaan nopeammin, toista päätä on pidennettävä. Tillmanin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että kun ehtoja tätä vauhtia kiristetään, minä en tule koskaan pääsemään eläkkeelle.

Eläkeuudistuksia on nyt tehty 1995 ja 2005. Seuraava uudistus tullaan tekemään viimeistään 2015. Tuommoista lukusarjaa voidaan hyvällä syyllä kutsua lineaariseksi, ellei sitten jopa kiihtyväksi, jos muutoksia tehdään ennen vuotta 2015.

Missä vitussa ovat nyt laskelmissa ne maahanmuuttajat, joiden tehtävä on tehdä kaikki työ, estää työvoimapula ja korjata yhteiskunnan vinoutumat. Heistä uutisessa ei sanottu mitään. Vissiin heistä ei sitten ollutkaan mitään hyötyä.

Pahin kohta ETLA:n laskelmissa on viimeinen. Se menee sanatarkasti näin:

Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan masennuksen perusteella myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden frekvenssien puolittuminen nostaisi eläkkeellesiirtymisiän odotetta puoli vuotta.

Arvatkaapa, houkuttaako tämä näitä veijareita.

Vertailun vuoksi mainittakoon se, että jos päädytään siihen, että poistetaan sekä työttömyysputki että osa-aikaeläke, vaikutus vastaa työurien pidentymistä hieman yli yhdellä vuodella.

Arvatkaapas se, tartutaanko masennus- eläkkeiden frekvenssin puolittamiseen vai ei ? Suurin osa ihmisistä ei edes tajua mistä on kysymys. Mutta he ovat suuresti huojentuneita, kun he kuulevat, että ihana työttömyyseläkeputki säilyy ja muodikas osa-aikaeläke on edelleen jokaisen ulottuvilla.

Kukaan ei ymmärrä sitä, että mieleltään lopullisesti haavoittuneista joka toinen passitetaan takaisin työelämään. Uudessa tilanteessa kuulostaisi vähän kornilta semmoinen lausunto, jossa todettaisi kymmenien tuhansien ihmisten päässeen eläkkeelle väärällä perusteella ja nyt on päätetty sitten kiristää ehtoja.

Kuvassa ruotsalaisen sambakoulun tanssija luo lauantain paraatissa Bremenissä kaihoisan katseen Tillmanniin. Harmaa eläkeläischarmi on kuitenkin se asia, jota edes eläkejärjestelmä voi minulta riistää. Jos suurennatte klikkaamalla kuvaa, voitte nähdä katseen tarkemmin.

>Suomalaiset markkinat

>

Poissa ollessani kotimaassa on näköjään pohdittu tärkeitä asioita. Toisin kuin Saksassa, täällä ei karnevaaleja pidetä. Näin näyttää ainakin ajattelevan syyttäjä, joka vie jokavuotisen Kaljakellunta- tapahtuman käräjäoikeuteen harkittavaksi ja mahdollisesti tuomittavaksi.

Syyttäjä syyttä kahta nuortamiestä siitä, että he ovat syyllistyneet kokoontumisrikkomukseen koska ovat pitäneet yllä asiasta keskustelusivustoa Internetissä. Keskustelusivuston keskustelun perusteella paikalle oli sitten tälläkin kertaa hinautunut toista tuhatta kellujaa.

Tillman on kaikenlaista roskaamista ja pullojen särkemistä vastaan ja pitää kauhistuttavana, jos maasto on täynnä mäyräkoirannahkoja. Mutta samalla olen sitäkin mieltä, että tämä syyttäminen on sangen mielenkiintoinen tapaus. kaikkine yksityiskohtineen.

Tätäkin sivustoa lukee päivittäin moni ihminen. Tuossa laskurissa on nyt 2,5 vuoden saldona noin 75 000 käyntiä. Jospa minä nyt antaisin kaikille lukijoilleni virikkeen ja innostuksen kirjoituksillani laittomuuksiin, vaikkapa pontikankeittoon, taikka vaikka Pappa-Tunturi mopedin kaasuttimen kurkun väljentämiseen , syyllistyisinkö minä rikokseen tai rikoksen suosimiseen ? Entä rikokseen yllyttämiseen. Rahikaisen sanoin ; kun en ole oikein noista sääntölöistä ja määräyksistä perillä.

Tai paremminkin, jos minä nyt kutsuisin kaikki Teidät lukijat yhdessä vaikkapa Jyväskylän satamaan keskustelemaan älyllisiä ja juomaan omia valkoviinejänne kauniina heinäkuun viikonloppuna, syyllistyisin epäilemättä kokoontumisrikkomukseen. Kansanjoukkojen villitseminen näyttäisi olevan saksalaisten yksinoikeus.

Myönnetään, olen väsynyt ja ajatus takkuaa. Olen jo vanha mies. Voivat ihan hyvin puolestani kieltää Keravanjoen Kaljakellunnan. Ei siinä mitään. Minua vain naurattaa se, että valtakunnan valokeilan keskiössä on viime viikkoina ollut toinen toistaan kummempia rikosepäilyjä joista ei ole syntynyt lasta eikä paskaa.

Kaljakellunnan kohdalla järjestelmä osoittaa sitten suoraselkäisyytensä, aktiivisuutensa ja jämäkkyyteensä. Tekisi mieli sanoa jotain terävää maista ja kansoista suomalaisen keihäänheittäjän tavoin.

>Ischa Freimarkt

>

Olin ihastelemassa Pohjois-Saksan vanhinta karnevaalia, Ischa Freimarkt – tapahtumaa, joka pistää Bremenin kadut sekaisin ja kansan hullaantumaan.

Kuvailin kadulla liikkujia. Tässä on viehättävä poliisikoulunoppilas, jonka tehtävänä oli vahtia sitä 10 metrin pituista jalkakäytävän pätkää, jonka laidassa Tillman seurueineen ihasteli menoa.

Sadat ja sadat kuvat ovat vielä muistikortilla. Laitan lisää esille karnevaalikuvia, kunhan ehdin ja totuttaudun jälleen loman jälkeiseen aikaan.

Saksalainen osaa järjestää hillittömät juhlat keskelle lokakuuta. Saksalaiset olivat restauroineet Bremenin vanhankaupungin hienoon ja sopivan vanhaan muotoon. Ja saksalainen turistiopas osasi kertoa kaupunkinsa historiasta äärettömän tarkasti vuodesta 0, aina vuoteen 1920. Sitten oppaan selostus lensi kuin ajatusten siivillä 30 vuotta. Kukaan ei oikein kerro siitä ajasta mitään. Ihmisten menneisyydessä on ontto kohta.

Opas pääsi vauhtiin ja pois hermostuneisuudestaan vasta 1950 – luvun loppupuolen asioiden kohdalla.

Monet Saksassa rakastavat historiaansa kuin viiniä ja olutta; se on hyvää, kunhan se on tarpeeksi vanhaa ja toisaalta se on nautinnollista, kunhan se on tarpeeksi tuoretta.