>Nyt taisi kaveri joutua ulkoruokintaan

by Michael Tillman

>

Juttelin tänään tyttäreni kanssa sosiaalisesta mediasta ja sen tärkeydestä. Hän sanoi ymmärtävänsä hyvin jos isä hankkiutuu naamakirjaan. Kieltäydyin ajatuksesta, mutta kiitin ymmärtämisestä. Sanoin vierastavani asiaa edelleen, enkä osaisi ehkä suhtautua opiskelijoiden kaveripyyntöihin täydellä vakavuudella. Naamakirja on kieltämättä merkillinen instituutio, johon vanha ajattelumalli ei välttämättä sovi. Minä opin aikoinani hyvin tietokoneiden käytön, mutta minun sukupolveni oppimiskynnys näyttää olevan tämä uskalluksen puute sosiaaliseen mediaan. Totuuden nimessä on sanottava, että myös nuorempien taidot eivät aina ole hääppöisiä. Kömmähdyksiä tulee.

Oulussa mieshenkilö oli saanut rapsakat sakot siitä että oli vakoillut vaimonsa naamakirja-liikennettä. Huono homma, sanon minäkin. Sosiaalinen media oli erottanut avioparin toisistaan niin etäälle, että toinen ei enää kyennyt kysymään, mitä sinä sinne kirjoittelet. Aviomies ei vissiin ollut itse naamakirjan asiakas, tai sitten jos vaikka olikin, vaimo ei ollut hyväksynyt kaverikutsua. Tai sitten mies ei ollut halunnut itse päästää vaimo omaan kaveripiiriinsä. Minä noista koukeroista kun en oikein tiedä .

Neljäkymmentä päiväsakkoa tuosta on näyttänyt rapsahtaneen. Toisen tilille kirjautuminen ja asioiden urkkiminen on siis lujasti kiellettyä. Avioliitossakin. Olisi mukava tietää, miten se avioelämä siitä nyt lähtee sakkojen jälkeen rullaamaan.