>Kaunista

by Michael Tillman

>

Minä en musiikista mitään tiedä. Tänään talouteen ostettiin kuitenkin Vesa-Matti Loirin uusin äänitallenne, sillä kyseisestä levystä ovat ylistäviä ajatuksia julkituoneet sellaiset tahot, joiden mielipiteillä perinteisesti on ollut paljon kannatusta ja substanssia tässä huushollissa.

Olen huomannut ainakin tähän asti Loirin musiikin tulleen niin hyväksi ja korkeatasoiseksi, etten minä enää siitä mitään ymmärrä. Kohtalokas samba ja työmies Kalle Tappisen edesottamukset saattavat olla jossain siinä tienhaaran paikkeilla, jossa minun paleltunut sävelkorvani jatkoi vasemmalle ja Loirin ura oikealle.

Tänään katsoin poikkeuksellisesti televisiosta kokonaisen ohjelman, tai oikeastaan katsoin jo eilen kuoro-ohjelmaa, jossa etsitään parasta, niin kuin tapana on, ja kansa maksaa viulut hulluna äänestämällä. Katsoin tänään sitten lähes koko ohjelman. Vain ajoittain Pekko- aikamiespojan kouhottaminen sai minut pakenemaan keittiöön, mutta palattava sieltä oli nopeasti, sillä kuorolaulu nykymuodossaan on nautinnollista minunkin korviini.

Erityisesti nautin siitä esittämisestä ja laulajista hohkaavasta hienosta yhteishengestä ja tekemisen meiningistä. Olen vähän kateellinen. Jyrkästi nousevalla lavalla on kauniita, taitavia ja iloisia ihmisiä, jotka eivät ole notkuneet kessu hampaissa kioskilla, vaan jotka tekevät positiivisia juttuja.

Tätä ennen minä tiesin kuorolaulusta vain lapsuudessa korviini jääneen litanian : Mikko von Deringer ja Peipposet.

Sen tiedän, että viime vuonna voitto meni Lappajärvelle, suureen kulttuuripitäjään. Tänä vuonna meinaan katsella ja nauttia tästä ohjelmasta ja ihmetellä toinen toistaan hienommasta sovituksesta. Vain juontajan puujalka-jutut väsyttävät minua.