>

Tänään päälläni on uniikki T-paita, ainoa laatuaan. Sain tämän paidan lapsiltani joululahjaksi viime jouluna.
Peruspaitana on Henkka ja Maurin musta asuste. Koska kyse on lahjasta, en ole tietenkään alentunut mauttomuuksiin ja mennyt kysymään paidan hintaa. Minulle paita on joka tapauksessa mittaamattoman arvokas, joten pidän sitä vain erikoistilanteissa.
Mustalle pohjalle tyttäreni on sommitellut tekstiä etu – ja takapuolelle. Tekstiiliväri on tyyppiä valkoinen.

Itse koulusta minulla ei ole pahaa sanottavaa. Monille se oli helppo juttu aikoinaan. Tarkkaavainen blogin lukija huomaa vuosiluvuista, että olin jo silloin aikaani edellä ja kävin lukion neljässä vuodessa. Keskikoulun sentään pääsin läpi viidessä vuodessa. Kyseisessä oppilaitoksessa ei ollut lukion kynnystä ja kaikki ne, joiden vanhemmat pystyivät maksamaan lukukausimaksun ja muuten kustantamaan lapsen opiskelun, pääsivät sisälle.
Olen siis käynyt maksullista yksityiskoulua. Nykyään semmoiseen on mahdollisuus vain Fortumin ja Nokian pomojen lapsilla. Perheiden on aikoinaa täytynyt elää äärimmäisen säästeliääsi, jotta jälkikasvulle saatiin kerättyä kasaan rahaa kirjoihin, linja-autolippuihin, lukukausimaksuihin, kouluruokailuun ja muuhun tarpeelliseen.
Yhdistelen tätä paitaa hyvin harvoin minkään vaatteen kanssa tarkoituksella. Yhdistelen tätä yleensä tunnelman kanssa.
Kun tapaan vanhoja koulutovereita, saatan laittaa tämän päälle. Jos työpaikalla vierailee joku oppilaitoksen ulkopuolinen, auskultointia ohjaava ja didaktiikkaan tukehtuva kasvatuksen ylijumala, saatan laittaa tämän paidan päälleni. Voin laittaa tämän päälleni myös silloin kun puhun oppivasta organisaatiosta. Mutta enimmäkseen säästelen tätä.