>Tätä te ette ole vielä nähneet !

>

Kuten lupasin, ryhdyn muotiblogin pitäjäksi, etten tee lisää hallaa viattomille ihmisille kirjoittamalla heistä, heidän vaalirahoistaan, taikka automerkeistään. Toivottavasti media ei hyökkää nyt tämän pikkutakin edellisten omistajien kimppuun.

Tämä lemmikki -pikkutakkini on nimittäin second – hand kamaa, hankittu Unifefin kirpputorilta viime vuonna hetken mielijohteesta ja muun perheen kauhistuksesi. Loimen hinnalla ( 2 euroa) Unicef voi hankkia uutta vaatetusta taas puolestaan kehitysmaan koululaisille.

Tässä takissa on kaksois-koristenapit hihansuussa, kolme nappia edessä, kaksi povitaskua , kampatasku ja etupuolella rintatasku. Sivutaskuista toinen on ommeltu kiinni mutta toiseen mahtuu kaikenlaista kivaa.

Takki kuuluu kuuluisaan Richard Gee collection for men – vaateperheeseen, josta varmaan olette kuulleet. Väri on suurin piirtein sama kuin Esa Saarisella.

Olen käyttänyt asua sinisten farkkujen kanssa, ruskeiden Camel-farkkujen kanssa, valkoisten tennissukkien kanssa ja kaikkien t-paitojeni ja kauluspaitojeni kanssa, ynnä vielä talvella mustan polon kanssa.

Takki tuoksuu lämpimälle ja turvalliselle. Kun laitan tämän päälleni iltatilaisuuksiin, kukaan ei kadota minua silmistään. Kun laitan tämän töihin, saan opiskelijat luennon alussa hetkesi aina hiljenemään. Vaate on siis hyvin käytännöllinen.

>Thaimaan lentolippu kallistuu kaiken aikaa

>Median nälkä kasvaa. Kun on hyvään vauhtiin päästy, ei oikein malteta lopettaa. Nyt eroaa aviomies. Kirjoitin Tiurasta vähän omassa kirjoituksessani, mutta en kun en minä tunne koko tätä miestä , niin en minä hänelle mitään pahaa tarkoittanut…..

Kohta jo julkisuuden henkilön kummin kaimaki joutuu vaaraan. Lapset potkitaan pois partiosta. Koiraa ei enää huolita agility-ryhmään. Huono homma.

Minä taidan kohta ryhtyä kirjoittamaan muotiblogia omista vaatteistani. Suosio olisi siten taattu, sillä muotiblogit menestyvät hyvin, enkä joutuisi osalliseksi näihin lynkkauksiin.

Pesen käteni tästä asiasta kuten Pontius Pilatus teki aikoinaan. Huomenna saatte nähdä vaatekaappini vaatimatonta sisältöä.

>Taas on tehty päätöksiä

>

Minua kiusaa tällä hetkellä päätöksenteon salamyhkäisyys. Ainakin kolmessa erillisessä tapauksessa olen henkilökohtaisen asemani tai työni vuoksi juuri nyt kohteena asioissa, jotka vaan paljastuvat, tulevat eteen ja aukeavat suurelle yleisölle vasta sitten, kun on aivan liian myöhäistä tehdä mitään, keskustella mistään ja harkita mitään.

Jokin riivaa päätöksentekokulttuuria. Kun olemme viisastelleet ruotsalaiselle keskustelukulttuurille yritystalouden päätöksenteossa, olemme samalla viimein nyt sitten liukuneet Esa Saarisen peräänkuuluttamaan sikaenergia-kulttuuriin ja touhuamme kaiken mahdollisen salassa ja hiljaisuudessa, toivoen sitä, että paljastumisen hetkellä ihmiset ovat aivan liian hitaita reagoimaan.

Otetaan vaikka esimerkki.

On aivan saatanallista, jos isä ja äiti polttaa autossa tupakkia ja kyydissä on omia taikka naapurin lapsia. Tillman pitää tuommoisia vanhempia rikollisina älykääpiöinä. Nyt asiasta tehdään oikein laki, tosin sitä ei pystytä valvomaan, koska rikoksentekijältä ei voi ottaa pois tupakkeja eikä lapsia. Saatikka antaa edes sakkoja. Tyypillistä suomalaista lainvalmistelua.

Mutta, että mitä muuta tuohon salassa valmisteltuun ja kohta eduskunnalle annettavaan tupakkalain muutokseen tulee ? Siitä ei ole käyty minkään sortin keskustelua, vaikka asia koskee ainakin miljoonaa kansalaista.

Näinä depression ja laman aikoina olisi ollut suotavaa, että hallitus olisi salamyhkäisyydessään ja kaikessa hiljaisuudessaan keksinyt semmoisia lakeja ja asetuksia, joilla talouden syöksy käännetään taas mukavaksi ylämäeksi.

Yksityisautojen tupakointi määräysten sorvaaminen on lillukanvarsissa kahlaamista. Siihen olisi ollut aikaa aikaisemmin ja siihen on aikaa ensi vuonnakin. Ja kun semmoista tehdään, asiasta vois vähän käydä keskustelua. Ruuan arvonlisäverotuksesta on käännetty ja väännetty peistä vuosikaudet. Kaikki me järkevät ihmiset tiedämme kuitenkin, että kauppa ulosmittaa semmoiset alennukset 3 kuukaudessa ja sitten ollaan taas lähtöasemissa. Mitä väliä ?

Tupakoinnin säätely on sata kertaa tärkeämpi asia kasvatuksellisesti ja kansanterveydellisesti. Sen asiaan avoimeen ja rauhalliseen pohdintaan ei ole kuitenkaan päättäjillä tarmoa.

Toinen asia, jota päättäjät voisivat ryhtyä pohtimaan julkisesti ja rakentavaa arvokeskustelua käyden, on lihavuus. Sekin aiheuttaa kakkostyypin diabeteksen ja muiden ongelmien vuoksi melkoisen laskun yhteiskunnalle tulevaisuudessa.

Pitäisi puhua oikeista asioista oikeissa mittasuhteissa. Päättäjät varmasti yllättyisivät siitä, kuinka vähäinen on se ihmislauma, joka polttaa autoissa pikkulasten läsnä ollessa. Epäilen ja luulen, että semmoinen väki mahtuisi kerralla Helsingin olympiastadionille.