>Tämä tiedon jakaminen ei oikein erkkolaiselta suju

>

Erkkolainen on jälleen levittämässä kummallista tietoa ja asennetta vajavaisin kyvyin ja tiedoin.

Tänään nettisivulla puhutaan työsuojelusta ja työturvallisuudesta. Juttu on kuvitettu kuvalla, jossa rakennusmies Skanskan työmaalla tasapainoilee nostettavan betonilaatan päällä. Lehti kehaisee, että valjaat ovat kiinni ja kypärä päässä.

Oleellista on kuitenkin se, että tuommoisen laatan päällä on taiteileminen kielletty vaikka olisi sata kypärää ja kuusitoista ketjua kiinni laatassa.

Lähden tästä 20 minuutin kuluttua pitämään työsuojelun opetusta nuorisolle. Kiitän Skanskaa ja erkkolaista hupaisesta ja hyödyllisestä kuvasta. Nyt on vähän kiire jo luennolle, joten en ehdi poimimaan kuvasta muita kammottavuuksia. Pahaa pelkään ,että sieltä jostain löytyy irrallisia vasaroita ja rautakankia.

Valkoisten ”herkkusienien” jälkeen olisi toivonut sitä, että lasitalossa edes vähän ryhdistyttäisi. Toivo on näköjään turhaa. Mitään väliä ei ole enää sillä, mitä lehteen pistetään.

Pokkaan ja kiitän hyvästä materiaalista. Meinaan käyttää opetuksessa ilman erkkolaisen ja Skanskan lupaa. Käykää katsomassa kuvaa linkin kautta. Voi olla, että poistava sen aika nopsaan kun yleinen älämölö nousee.

>Lyhyt selviytymisopas eduskunnan käyttöön

>

Kansanedustaja ei ole päässyt Thaimaasta takaisin ja niinpä hän on pyytänyt konkurssiliikettä hoitamaan asian. Pari vuotta sitten ko. yritys on ollut niin hyvässä hapessa, että rahaa on ollut vielä rutkasti. Nyt sitten ihmetellään sitä, onko kansanedustaja maksanut biletin hinnan takaisin yhtiölle vai ei. Ilmeisesti yhtiön tilejä on pitänyt huolimaton henkilö, jos merkintää ei löydy.

Tillman sanoo, että aivan sama.

Tärkeintä tässä asiassa on nyt se, että Suomen eduskunnan kansanedustaja on joutunut Thaimaassa niin hankalaan tilanteeseen, että ei ole pystynyt itse ostamaan itselleen matkalippua.

Tämmöiseen asiantilaan voi olla syynä monta seikkaa. Jos vaikka rahat on loppu taikka luottokortti varastettu, lipun tilaaminen on hankalaa. Voihan olla tietenkin myös niin, että paluulippu on varastettu.

Kaikki nämä asiat ovat tietysti hankalia ja harmillisia. Tavallinen kansalainen joutuu kuitenkin niistä usein selviytymään ihan olin voimin, taikka lähetystön konsulikyydillä. Myös aviopuoliso ja sukulaiset auttavat usein näin hankalissa tilanteissa. Seuramatkalla hyvät matkakumppanit saattavat kerätä kolehdin jotta loma voi jatku säädyllisesti ja ilman enempiä huolia.

Tillman soittaisi omaan pankkiinsa ja sanoisi, että laittakaas rahaa Bangkokin syppiin. Jos kansanedustaja on hukannut puhelimensakin, sellaisen voi saada lainaksi vaikka matkaoppaalta taikka hotellin respasta.

Tillman tallettaa passin ja paluulipun hotellin tallelokeroon. Varsinkin Espanjassa se oikeastaan ehdoton sääntö ja pakko.

Luulisi, että valtiolla on joku systeemi, jolla kansanedustaja saadaan kotimaahan ilman suurempaa hälyä tilanteessa kuin tilanteessa. Jos taas kansanedustajalla on ollut luottokortit ja vermeet tallella, lentolipun tilaaminen käy niin, että mennään tiskille ja kysytään, koska olisi tilaa semmoisessa puhalluslampussa, joka lähtee Eurooppaan päin ja että sitten jatkoyhteydet Helsinkiin , kiitos. Luottokortti tiskiin ja rauhallisesti odottamaan.

Jos taas kansanedustaja on miinoittanut luottokorttinsa limitin ylärajalle asti, kansanedustajan oma luotto äänestäjien silmissä on hupenemassa myös olemattomiin.

Jos taas paluun syynä on ollut lähiomaisen sairastuminen tai kuolema, Tillman ottaa osaa, mutta edelleen vakuuttaa, että em. keinot kotomaahan pääsemiseksi pätevät.

Matkustamiseen pätevät samat säännöt kuin mihinkä muuhun toimintaan. Jos ei itse osaa , kavereilta voi kysyä. Eduskunnassa on paljon sellaisia, jotka ovat maailmalla paljon liikkuneet ja mielellään neuvovat.

Muistuu tässä lopuksi eräs hauska episodi , jonka kuulin puolustuslaitoksen palveluksessa olevalta henkilöltä. Aikoinaan saman yksikön eräs toimiupseeri oli viettänyt Kanarialla iloisen loman aikana, jolloin matkapuhelimet olivat vielä tuntemattomia. Kaksi viikkoa kului, eikä miestä kuulunut takaisin töihin. Kolmantena päivänä uutta työviikkoa yksikön toimiston puhelin oli soinut. Puhelimeen oli vastannut eräs ylikersantti, joka jälkeen päin oli kertonut asiasta näin.

” Se puhelu katkesi heti, sillä toisessa päässä ei edes rahaa laitettu automaattiin. Minä kerkesin kuitenkin kuulemaan että Lä……tuut… tuut… tuut . Sitten me lähetettiin Penalle paluulipun hinta Palmasiin. Se se varmasti sieltä soitteli”

Tervetuloa uudet lukijat Una ja Ipi

Ps. Meinasin kirjoittaa aamulla kirjailija Utriosta ja armopilleristä, mutta Kemppinen teki se sata kertaa paremmin kuin minä olisin ikinä osannut.