>Koljatti
>
Tuskin koskaan olen niin ristiriitaisin mielin rynnännyt syksyn uutuuden perään. Aiheutettu kohu on saanut minut jopa harkitsemaan radikaaliksi anarkistiksi heittäytymistä ja koko kirjan lukemisesta luopumista.
No, kirjallisuuden opiskelijana minulla lienee pieni sosiaalinen paine avoimin silmin ja ennakkoluulottomin sormin kuitenkin ryhtyä ko. teokseen. Jospa sieltä löytyisi jotain syvempää sanomaa ja tarkoitusta elämään. Tai edes railakkaita makuhuone –episodeja.
Tervoon, Lahnaseen ja keneen tahansa mieheen, joka puhuu härillä kyntämisestä, joka antaa ymmärtää, että on kynnetty kovasti ja jonka Audi suorastaa hikoilee ja huokailee vielä viime kyntöreissun jälkeen parkkipaikalla, sopii vanha kansa viisaus; hiljaisessa vedessä ne suuret kalat kutee.
Lukijoille ja Lahnaselle ja Tervolle tiedoksi myös ; Ilmoittauduin juuri virtuaaliopintoihin uudelle kurssille, jonka nimi on Ruumis ja teoria. Kurssin esiteteksti oli niin houkutteleva, että en voinut vastustaa kiusausta:
Kurssi rakentuu tutkimusmetodologiselle jännitteelle eletyn (Merleau-Ponty) ja esitetyn (Hall, Dyer, Butler) ruumiin välillä. Toisin sanoen ruumista tarkastellaan sekä fenomenologisena, subjektiivisesti koettuna elämys-ruumiina että representoituna, esitettynä ja tuotettuna objektiruumiina. Näiden välillä ei kuitenkaan välttämättä ole ristiriitaa: ruumis on väistämättä aina jo kulttuurinen, ja ruumissubjekti on samanaikaisesti merkitysten kantaja ja antaja.
Kohta kotiin ja Koljatin kimppuun. Jos sattuisin ko. kurssille mahtumaan ja pääsemään, ensi töikseen pitää kyllä jotenkin käyttää jossain päreessä, työpaikkakeskustelussa, taikka ainakin ensijoulun pikkujouluissa vastakkaisen sukupuolen kanssa keskusteltaessa sanaa ” objektiruumis”.
Ehdottomasti tämän viikon sana.