>
Ensi vuonna televisiomaksu on noin yhdeksän euroa kalliimpi kuin tänä vuonna, jos valtioneuvosto hyväksyy Yleisradion hallintoneuvoston esityksen.
Minä ihmettelen tuota 4 prosentin nousua aikana jolloin maassa on ajoittain lievää deflaatiota, perinteiden media on uskottavuus- ja markkinakriisissä sekä samaan aikaan mediakentän keskinäinen kilpailu on huipussaan.
Kaikkien kapitalismin sääntöjen mukaan tämmöisessä tilanteessa lupamaksujen nostopaine tai siihen johtanut kustannusrakenteen kasvu pitäisi purkautua markkinoille jotenkin toisin. Esimerkiksi kovenevana kilpailuna. Keski-Suomesta pääsee Keski-Eurooppaan lentämällä halvemmalla kuin Helsinkiin junalla. Markkinat toimivat kiitettävästi.
Viestintäministeri on edelleen kaiketi ajamassa ruokakuntakohtaista viestintämaksua. Epäilen suuresti sitä, että ministeriössä lasketaan sen varaan, että kun tulevaisuudessa kaikki asuvat kuitenkin yksikseen sinkkuina jossain kerrostaloyksiöissä, ruokakuntia on niin maan perusteellisen paljon, että viestintämaksun tuotto riittää taas pitkäksi aikaa ilman korotuksiakin. Nyt, viestintämaksua odotellessa Pasilassa ei haluta jäädä yhtään rahallisesti jälkeen, vaan kunnollinen lähtötaso tulorahoituksessa halutaan hakea, jotta viestintämaksuyllätykset voidaan kompensoida.
Tai että korotetun lupamaksun perusteella voidaan vaatia viestintämaksulle korkeampaa tasoa.
Minä tulisin nyt jo hyvin toimeen ilman sanomalehteä. Uutisten suhteen tulisin hyvin toimeen jo ilman televisiotakin. Perheen sisäinen sosiaalinen paine on toistaiseksi kuitenkin vaatinut ko. vekottimen säilyttämistä. Kun samaan aikaan laitteen välityksellä lähetetty ohjelmatarjonta näyttää liukuvan kohti sosiaalipornoa ja pintasivelyä, en oikeastaan näe mitään järkevää syytä, miksi lupamaksuja piti nostaa tällaisena vuonna. Roskan pitäisi järjen mukaan olla halvempaa kuin laadun.
Ellei sellaiseksi syyksi sitten lasketa Yleisradion kyvyttömyyttä hoitaa raha-asioitaan niin kuin jokainen normaali katsoja joutuu hoitamaan, eli elämään tarjontakylläisyydessä, mutta samalla kertaa resurssiniukkuudessa. Tämä on se yksinkertainen kasvatusfunktio, jonka jokainen isä ja äiti joutuu opettamaan omille lapsilleen ja samalla tarjoamaan heille hallitusti tilaisuuksia kohdata pettymys ja vastoinkäyminen.
Kukahan opettaisi niitä Yleisradiolle ?