Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Niukkuuden filosofiaa

>

Ensi vuonna televisiomaksu on noin yhdeksän euroa kalliimpi kuin tänä vuonna, jos valtioneuvosto hyväksyy Yleisradion hallintoneuvoston esityksen.
Minä ihmettelen tuota 4 prosentin nousua aikana jolloin maassa on ajoittain lievää deflaatiota, perinteiden media on uskottavuus- ja markkinakriisissä sekä samaan aikaan mediakentän keskinäinen kilpailu on huipussaan.
Kaikkien kapitalismin sääntöjen mukaan tämmöisessä tilanteessa lupamaksujen nostopaine tai siihen johtanut kustannusrakenteen kasvu pitäisi purkautua markkinoille jotenkin toisin. Esimerkiksi kovenevana kilpailuna. Keski-Suomesta pääsee Keski-Eurooppaan lentämällä halvemmalla kuin Helsinkiin junalla. Markkinat toimivat kiitettävästi.
Viestintäministeri on edelleen kaiketi ajamassa ruokakuntakohtaista viestintämaksua. Epäilen suuresti sitä, että ministeriössä lasketaan sen varaan, että kun tulevaisuudessa kaikki asuvat kuitenkin yksikseen sinkkuina jossain kerrostaloyksiöissä, ruokakuntia on niin maan perusteellisen paljon, että viestintämaksun tuotto riittää taas pitkäksi aikaa ilman korotuksiakin. Nyt, viestintämaksua odotellessa Pasilassa ei haluta jäädä yhtään rahallisesti jälkeen, vaan kunnollinen lähtötaso tulorahoituksessa halutaan hakea, jotta viestintämaksuyllätykset voidaan kompensoida.
Tai että korotetun lupamaksun perusteella voidaan vaatia viestintämaksulle korkeampaa tasoa.

Minä tulisin nyt jo hyvin toimeen ilman sanomalehteä. Uutisten suhteen tulisin hyvin toimeen jo ilman televisiotakin. Perheen sisäinen sosiaalinen paine on toistaiseksi kuitenkin vaatinut ko. vekottimen säilyttämistä. Kun samaan aikaan laitteen välityksellä lähetetty ohjelmatarjonta näyttää liukuvan kohti sosiaalipornoa ja pintasivelyä, en oikeastaan näe mitään järkevää syytä, miksi lupamaksuja piti nostaa tällaisena vuonna. Roskan pitäisi järjen mukaan olla halvempaa kuin laadun.

Ellei sellaiseksi syyksi sitten lasketa Yleisradion kyvyttömyyttä hoitaa raha-asioitaan niin kuin jokainen normaali katsoja joutuu hoitamaan, eli elämään tarjontakylläisyydessä, mutta samalla kertaa resurssiniukkuudessa. Tämä on se yksinkertainen kasvatusfunktio, jonka jokainen isä ja äiti joutuu opettamaan omille lapsilleen ja samalla tarjoamaan heille hallitusti tilaisuuksia kohdata pettymys ja vastoinkäyminen.

Kukahan opettaisi niitä Yleisradiolle ?

>Viinissä on voimaa

>

Ruotsissa Piitimen seudulla työskentelevät kirkkoherrat aikovat vaihtaa miedon kirkkoviinin väkevään viiniin, jotta ehtoollisella kävijöiden sikaflunnssa ei tarttuisi toisiin ehtoollispöydässä vieraileviin.

Ruotsin terveysviranomaisia edustava ylilääkäri Struwe on sitä mieltä, että pelkkä Sorbus ei vielä pelasta vaan ehtoollisviiniksi olisi otettava vähintään 60 prosenttinen juoma.

Tillman ehdottaa Pecoul –rommia , joka värinsä puolesta vastaa tuommoista laimeaa väkevää viiniä ja tehoa ainakin aikoinaan oli hyvinkin tarpeeksi bakteerien häätämiseksi.

Tillman muistuttaa kuitenkin kirkonmiehiä, että alunperinkin itse viini ei tässä ehtoollistapahtumassa ole se varsinainen tehoaine, vaan siihen viiniin annettu siunaus, joka muuttaa sen Kristuksen vereksi.

Helpoin tapa ruotsalaisille turvallisuusintoilijoille olisi vaihtaa maljakäytäntöä niin, että viini tarjottaisi erillispikareista. Tai sitten voi ihan hyvin tehdä niin, että kastaa leivän viiniin.

Tuo väkevyysprosentin nosto on tie joka lopulta vie tuhoon. Aluksi ehkä ehtoollisella kävijöiden määrä lisääntyy, mutta ennemmin tai myöhemmin joku mummu tulee kirkonportaat alas pää kolmantena jalkana tai joku kirkkoväärti kärähtää ratista sunnuntaiaamun ratsiassa. Ja muistaa sopii, että väkevä juoma vieroittaa ihmisen ajatukset nopeasti muualle ja mieleen hiipii kirkonmenojen jälkeen ajatus; mistä tätä saa lisää.

Tosin äskettäin ilmestyneessä Akvaviitti kirjassaan kirjailija Torgny Lindgreen laittaa saarnaajan antamaa viimeistä ehtoollista vanhalle naiselle akvaviittia apuna käyttäen. Vanha rouva toteaa suorastaan tuntevansa miten ehtoolliseen ladattu henki vaikuttaa. Väkevän ehtoollisen saanut voi hyvinkin sekoittaa vahvan alkoholin ja oikean, viiniin sanalla ladatun voiman.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että ruotsalaiset ovat petoja keksimään hassuja juttuja. Esimerkkinä olkoon se SAAB 900 auton etujarrujen remontissa käytetty Bilteman myymä avain, jolla, ja vain jolla saattoi pyörittää jarrumännät takaisin sisään jarrusylintereihin, jotta sai uudet jarrupalat asennettua. Kaikissa muissa autoissa jarrumännät saattoi vääntää rengas-raudalla koloihinsa.