>Aavistin melkein nappiin

>Osuin tässä alkukuusta blogissa aika lähelle totuutta kun epäilin, että Artic Sea oli kuskaamassa jotain Iraniin.

Samaan lopputulokseen näyttää päätyneen myös Israelin tiedustelupalvelu. Luojan kiitos, olin väärässä vähän lastin laadusta. Taisivat sittenkin olla tavallisia ohjuksia eikä likaisen pommin osasia.

Nyt kun osaisi vielä ennustaa ensi viikon lottonumerot, niin tästä vaistosta olisi jotain hyötyäkin.

>Etsimässä

>

Kävin katselemassa mitä kuuluu suppilovahveropaikalleni. Eikä tarvinnut yksin olla. Tuhat hirvikärpästä piti minulle seuraa metsässä ja vielä autossa sekä myöhemmin vielä kotonakin.

Suppilovahveroita en nähnyt. Olivat hakanneet avohakkuulla juuri sen kohdan. Saattaisi hyvin olla, että se ei haittaisi sieniä, mutta biotyyppi oli kuitenkin muuttunut niin totaalisesti, etten jaksanut edes ryhtyä ryömimään.

Katselin ja haeskelin uusia paikkoja, mutta en löytänyt yhtään sientä. Muita lajeja olisi ollut vaikka kuinka, mutta annoin niiden olla ja potkiskelin silloin tällöin jonkun nurin nähdäkseni mikä laji kulloinkin oli kyseessä. Syksyinen metsä tuoksui vanhoille sienille ja tietenkin syksylle.

Sienikirjojen antamat esiintymisvinkit ovat usein aika epämääräisiä. Suppilovahvero kasvaa niiden mukaan sekametsissä, havumetsissä, sammaleisessa maastossa, pohjoisrinteillä, painanteiden reunoilla, ajourien laidoilla ja vaikka missä.

Linnuistakin ja varsinkin niiden elinympäristöistä on lintukirjoissa samankaltaisia vinkkejä.

Menneillä vuosikymmenillä vieraan paikkakunnan ALKO:n paikallistaminen vaati usein sienestyksen veroisia taitoja ja päättelykykyä. Varsinkin jos oli kiire ja liike sulkeutumassa, oli osattava usein suoraa liikkeeseen luin telkkä pönttöön. Silloin piti hahmottaa kadulla liikkuvien kanta-asiakkaiden mukaan ensiksikin se, olivatko he menossa kauppaan vai tulossa kaupasta. Kun näki ensimmäisen asianharrastajan tutun muovikassin kanssa, saattoi ohjata ajoneuvon asiakkaan tulouralle ja jatkaa tarkkailua. Jos kadun vierissä lisääntyi ao. liikkeen tuotteiden käyttäjien määrä, tiesi olevansa oikealla tiellä. Minulle ainakin on aina ollut jotenkin noloa kysellä ihmisiltä viittä vaille tasan, tietävätkö he missä tämän paikkakunnan viinakauppa on.

Nyt kaikki on jo paljon helpompaa. Suurien markettien pyloonit kutsuvat sinua houkuttelevasti ulosmenoteiden varsilla luokseen ja jo kaukaa voi bongata tutun liikemerkin.

Punainen väri on tietenkin hyvä. Itse pidin kuitenkin enemmän aikoinaan siitä vihreästä. Se oli jotenkin neutraalimpi ja vähemmän räikeä. Vihreä on sallivampi väri liikennevalotolpassakin.

Kaljaperinteeseen on muuten tullut semmoinen muutos, että kirjailija Reijo Mäki on suivaantunut siihen, että Porissa ei enää valmisteta Karhu-olutta. Niinpä yksityisetsivä Vares on ryhtynyt juomaan Mäen kirjoissa Laitilan Kukkoa.

Tillman nyökyttelee ja on hengessä mukana. Karhun menetys on Satakunnalle suuri asia. Näitä peruslagereita on myyty pitkälti tarinan ja myytin avulla sillä sisältö niissä on ollut sitä samaa. Kun tarina katoaa, miksipä asiakas sitten jäisi asiaa pohtimaa sen kauem-paa. Tillman on tykästynyt myös Kukkoon ja sen tarinaan.