>Rehevää renesanssimenoa

by Michael Tillman

>

Viime päivät ovat vieroittaneet minut näköjään kokonaan nk. uutismaailmasta. Aamun media on täynnä mielenkiintoisia asioita, joita ei millään ehdi kaikkia kommentoimaan. Parasta asiassa on kuitenkin se, että niitä kaikkia ei millään edes halua kommentoida.

Minua on alkanut suunnattomasti kiinnostamaan Audi-merkkinen auto. Epäilen niin, että merkin myynti lähtee vienoon nousuun, jahka markkinat tästä joskus tokenevat.

Päivän teema liittyy vähän tähän mielenkiintoiseen asiaan. Mitä saa sanoa ja mitä ei saa sanoa julkisesti. Siitä on sateisessa aamussa runsaasti esimerkkejä.

Lenita saa sanoa, että hänpä kävi haastattelemassa Loiria 70-luvulla ja Loiri jäi siitä sitten pariksi kuukaudeksi heille asumaan. Semmoista saa näköjään sanoa ja kumpikin asiasta näyttää puhuvan avoimesti.

Jari Tervo on taas kirjoittanut uuden kirjan, jonka minäkin olen paikalliskirjastosta tilannut itselleni luettavaksi. Kirjassaan Tervo kertoo hallituksesta ja etenkin kuulemma pääministeristä, joka asuu Nurmijärvellä, ei juo alkoholia ja on kaksi metriä pitkä. Ja kertoo kuulemma pirulliseen sävyyn. Tämäkin on luvallista.

Michail Voitenko taas joutui pakenemaan Venäjältä , sillä hän oli kertonut Artic Sea – aluksen kaappauksesta Internet-sivustolla.

Ja kiesikauppias Kiesi joutui eroamaan siitä syystä, että hän mainosti myymäänsä tavaraa niin, että muut ymmärsivät hänet väärin ja luulivat Kiesin mainostavan ihan muuta tavaraa.

Tämä vetää vähän simmut ymmyrkäisiksi ja heti on myönnettävä, että en nyt osaa sanoa suoralta kädeltä sitä, mitä tästä pitäisi sanoa tai uskaltaisi sanoa.

No, pitänee paljastaa syntinen ja rietas ajatteluni. Lenita on Loiria 8 vuotta vanhempi. Ikäero noin päin on huomattavasti mielenkiintoisempi, kuin nykyisin niin yleisesti toisinpäin oleva ikäero. Se minut on tässä aamutuimaan saanut pohdiskelemaan syntyjä syviä. Erkkolaisen mukaan Loirilla oli lisäksi ollut sangen lokoisat oltavat Airiston residenssissä. Hän oli saanut siellä hyvät ruuat ja juomat.

Pitänee palata Jari Tervon uusimpaan teokseen kunhan olen lukaissut sen läpi. Pääministerissä on hirmuisen paljon moitittavaa, joten siitä tuskin voidaan olla erimieltä Tervon kanssa.

Paremminkin minua hellii tässä ajatus, että kirjailija on nyt päässyt nk. paremman elämän makuun ja vauhdittaa kirjansa myyntiä ottamalla sen keskeiseksi teemaksi jotain sellaista, jonka vaihtoarvo markkinoilla on ennustettavaa, taikka tarkoin harkittua. Jos niin on, minulla on tulevaisuudessa siinä tapauksessa enemmän aikaa uhrattavissa muille kirjailijoille ja heidän teoksilleen.

Mutta odotetaan nyt rauhassa ja luetaan ensin.