Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: syyskuu, 2009

>Vaaliraha-näytelmä

>

”Tässä ilmenee, että hyvässä juonessa loppuratkaisun pitää olla yhdenlainen eikä kahdenlainen, kuten eräät vaativat, siirtyminen ei saa tapahtua onnettomuudesta onneen vaan päinvastoin onnesta onnettomuuteen, eikä sen syynä saa olla pahuus vaan tietämättömyydestä johtuva suuri rikkomus, jonka tekee kuvamme kaltainen henkilö, mieluummin parempi kuin huonompi. Kehitys osoittaa väitteeni todeksi. Aluksi runoilijat käyttivät kaikkia mahdollisia tarinoita, mutta nyt kirjoitetaan parhaat tragediat muutamien harvojen sukujen edustajista; noita sukuja ovat Alkmeonin, Oidipuksen Oresteen, Meleagroksen, Thyesteen, Telefoksen ja muut sellaiset suvut, joille on sattunut tai jotka ovat olleet mukana tekemässä jotakin hirvittävää. Taiteellisesti paras tragedia on sommittelultaan tällainen. Väärässä ovat siis ne, jotka moittivat Euripidesta siitä, että hän tragedioissaan menettelee tällä tavalla ja antaa monien niistä päättyä onnettomasti. Kuten sanottu, se on oikein ; paras todistus tästä on, että näyttämöllä ja kilpailussa tuollaiset tragediat tavoittavat parhaiten tragedialle ominaisen vaikutuksen, jos ne on vain tehty hyvin. Euripides tuntuukin tajunneen tragedian olemuksen paremmin kuin muut runoilijat, vaikka hän muuten ei pystykään hoitamaan näytelmän taloutta.

Vasta toiselle sijalle asetan joittenkin ihaileman kahdenlaisen ratkaisun, jollainen on Odysseiassa: se päättyy eri lailla hyvien ja kelvottomien kohdalla. Tällaista juonta on pidetty parhaana ilmeisesti vain katsojien heikkouden vuoksi; runoilijat tottelevat yleisöä ja kirjoittavat niin kuin se haluaa. Tuollaisen näytelmän aiheuttama nautinto ei ole ominaista tragedialle, vaan se kuuluu pikemminkin komedian vaikutuksiin; siellähän pahimmat vihamiehet kuten esimerkiksi Orestes ja Aigisthos kävelevät lopussa näyttämöltä parhaina ystävinä, ja kukaan ei tapa ketään.”

Aristoteles: Runousoppi , suom. Pentti Saarikoski

Tervetuloa lukijaksi Kalevi Hotanen
Mainokset

>

Mies raiskattiin Pirkanmaalla, eduskunta hävisi 60 000 euroa meidän yhteisiä rahojamme käymällä oikeutta kolme vuotta vanhasta viinistä, jonka se oli jo maksanut ja Pääministeri Vanhasen mökki on ilmeisesti rakennettu jonkun rakennusliikkeen lahjoittamista tavaroista.

Ihminen on loputtoman hölmö, loputtoman taukki.

Nyt näyttää siltä, että pirkanmaalainen mies oli kävellyt pahaa aavistamatta himonsa ohjaamana homon järjestämään ansaan. Homopa oli saanut pirkkalaismiehen kiinni käsirautoihin sängyn päätyyn , mutta paikalle ei tullutkaan nettinarttua, vaan kyynärän verran aisaa.

Eduskunnan pöljät taas kävivät Etelä-Afrikasta meidän rahoilla tilaamassa suomalaisen asianajan viinitilalta viiniä. Myyjänä toiminut asianajaja oli ehkä hyvä viinitarhuri, mutta eipä hän osannut tai viitsinyt näitä hummeri-poikia evästää ja kertoa heille, että ette te näitä maahan saa. Nyt sitten kansakunnalla on 3 vuotta vanhaa perkeleen kallista valkoviiniä helkkarinmoinen lasti. Tuommoista lastin hakijaa olisi Satakunnassa aikoinaan vedetty turpaan.

Sitten tämä pääministeri. Jotain tuntuu löytyvät joka päivä. Yhä selvemmäksi käy se, että oli asioissa perää, taikka ei, julkisuudessa ovat koko ajan pääministeri ja puoluesihteeri, kaksi hölmöä. Muita törmäilijöitä on ollut kovin vähän. Yksi ”kaikkonen” ei medialle oikein riitä ja Vihriälästä ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan. Tiura oli sopivan nätti suupala medialle, ja Kanervakin niin kauan kun Tukiainen oli mukana kuvioissa.

Iso asia on joka tapauksessa meneillään. Vanhasen rakennustarvikkeiden maksajaa on kuulemma tutkittu nyt vuosi. Kyllä asia tosissaan on otettu, täytyy myöntää. Sitä en osaa sanoa, miksi tämmöistä prosessia pitäisi kutsua. Se riippuu täysin sitten siitä, mitä ko. henkilöt lopulta ovat tehneet. Vääjäämättä näyttää nyt siltä, että aikalailla on tehty.

Mietin itsekseni tässä hiljaa, mitä muuta on vielä tulossa. Näitä persekortteja tuntuu lasitalossa riittävän. Nyt kun tutkiva media on nk. saletissa, kannattaisi ehkä jo päästää meidät jännityksestä ja putsata pöytä saman tien. Yleisradio on pääministerin rakennustarpeita tutkinut hartaasti ja hiljaa. Nyt lasitalosta pitää pian nokittaa, jotta varsinaisen korttitalon kaatamisen kunnia ei karkaa Pasilaan.

Näytelmä on ollut hieno ja jännittävä. Kiitos kovasti siitä. Nyt tekisi mieli kuitenkin jo esityksen jälkeen baariin. Kannattaisi lapioida kaikki sonta nyt saman tien että päästäisi tästä normaaliin elämään joskus.

Lehtomäen, Kiviniemen ja muutaman muun ei enää kannata paljon miettiä. Ensi kesän puoluekokous on edessä ja muille ei pidä antaa liikaa siimaa. Ensimmäinen haastaja saa tässäkin pelissä etutikin. Nähtäväksi jää, onko puolueessa enää yhtään niin tahratonta neitsyttä tai nuorta herraa, että kukaan kehtaa yleensä ehdokkaaksi ruveta. Nyt on kuitenkin jo kiire.

Maakunnasta muuten lähtivät ensimmäiset varoittavat puhelinsoitot jo vuonna 2007 puoluetoimistoon. Novan – maine ja sen taustalla olleiden henkilöiden tekoset 1990-luvun alussa tunnettiin täällä oikein hyvin. Puoluetoimistossa raha kuitenkin voitti jälleen järjen äänen.

>Nyt taisi kaveri joutua ulkoruokintaan

>

Juttelin tänään tyttäreni kanssa sosiaalisesta mediasta ja sen tärkeydestä. Hän sanoi ymmärtävänsä hyvin jos isä hankkiutuu naamakirjaan. Kieltäydyin ajatuksesta, mutta kiitin ymmärtämisestä. Sanoin vierastavani asiaa edelleen, enkä osaisi ehkä suhtautua opiskelijoiden kaveripyyntöihin täydellä vakavuudella. Naamakirja on kieltämättä merkillinen instituutio, johon vanha ajattelumalli ei välttämättä sovi. Minä opin aikoinani hyvin tietokoneiden käytön, mutta minun sukupolveni oppimiskynnys näyttää olevan tämä uskalluksen puute sosiaaliseen mediaan. Totuuden nimessä on sanottava, että myös nuorempien taidot eivät aina ole hääppöisiä. Kömmähdyksiä tulee.

Oulussa mieshenkilö oli saanut rapsakat sakot siitä että oli vakoillut vaimonsa naamakirja-liikennettä. Huono homma, sanon minäkin. Sosiaalinen media oli erottanut avioparin toisistaan niin etäälle, että toinen ei enää kyennyt kysymään, mitä sinä sinne kirjoittelet. Aviomies ei vissiin ollut itse naamakirjan asiakas, tai sitten jos vaikka olikin, vaimo ei ollut hyväksynyt kaverikutsua. Tai sitten mies ei ollut halunnut itse päästää vaimo omaan kaveripiiriinsä. Minä noista koukeroista kun en oikein tiedä .

Neljäkymmentä päiväsakkoa tuosta on näyttänyt rapsahtaneen. Toisen tilille kirjautuminen ja asioiden urkkiminen on siis lujasti kiellettyä. Avioliitossakin. Olisi mukava tietää, miten se avioelämä siitä nyt lähtee sakkojen jälkeen rullaamaan.

>Säästöjä

>

Suomen kunnat tuskailevat säästötavoitteidensa kanssa. Tätä ei vielä ole keksitty.

Muistan takavuosina asiaa sovelletun kyllä valtion poikaleirin toiminnassa. Taisi olla vuonna 1965, kun saapumiserä 3/1964 kotiutettiin yllättäen valtion kassakriisin vuoksi kahden päivän varoitusajalla. Palveluksen lyhenemisen määrää en muista, mutta se oli joka tapauksessa kuukausi tai enemmän. Riemun kasarmeilla on täytynyt olla melkoinen.

Me, vuoden 1974 kolmas saapumiserä, elimme koko kevättalven 1975 siinä uskossa, että valtio tekee meidän kohdallamme öljykriisin vuoksi saman ratkaisun. Turhaan odotimme.

Tervetuloa lukijaksi, JE

>Viestintää

>

Viestintä on taitolaji. Sen onnistuminen riippuu ajasta ja paikasta. Usein mukana on annos puhdasta sattumaakin.

Eilen olimme hotellilla ystävän 50- vuotispäivillä. Vaimo lupasi ajaa, joten blogin kirjoittajalle jäi mahdollisuus matkustaa rajoitteista vapaana sillä ajoneuvon puolella, jonne ei polkimia ja rattia oltu asennettu.

Saavuimme hotellin pihalle hyvissä ajoin, mutta jäljellä ei ollut enää kuin hajanaisia ja hyvin ahtaita parkkiruutuja. Puolison parkkeeraus epäonnistui reippaasti ja kulkuväline jäi poikittain ahtaaseen ruutuun.

Yöllä kaikki naapuriautot olivat jo lähteneet ennen meitä liikkeelle, joten poislähtö onnistui hyvin.

Aamulla sitten eilen kotiutunut teologitytär lähti samalla autolla sunnuntaikirkkoon. Hänelläkin oli ollut vähän kiire tyhjällä kirkon parkkialueelle, joten pysäköinti osui viivojen päälle ja saattoi olla autokin vähän vinossa.

Jumalanpalveluksen jälkeen auton takaikkunan pyyhkijän sulan alta löytyi lappu, jossa oli teksti ” Vitun huora, opettele parkkeeraamaan”

Sunnuntaipäivää tässä nyt vietetään ja pohditaan, kumpi perheen naisista on tämän viestin saanut. Molemmat parkkeerasivat sietämättömän huonosti. Molemmat ovat naisia, mutta kieltävät ehdottomasti lapussa esiintyneen ammatin.

Mielenkiintoinen kysymys onkin se, kumpi sosiaalinen yhteisö on viestin lähettänyt: ravintolayleisö vai tuohtunut kirkossakävijä. Olisiko lappu kestänyt paikallaan yön ajelemisen ?

Rekisterinumeron perusteella saa helposti selville sen, että auton omistaa nainen. Hänen elämäntapojaan on kuitenkin vaikeampi selvittää, ellei sitten huono parkkipaikka-suoriutuminen jonkun mielestä indikoi huolimattomuudesta sukupuolielämässä.

Toisaalta harakanvarpailla kirjoitettu teksti lapussa näyttäisi vanhan miehen käsialalta. Kirkkoväärtin tekstiltä. Toisaalta taas nykynuoriso kirjoittaa miten sattuu ja kummallisin kirjaimin.

Vähän sama juttu tässä nyt on kuin vaaliraha-asiassa. Tiedetään, että joku on väärin tehnyt monessakin paikassa ja asiassa, mutta ei tiedetä tarkkaan kuitenkaan ketä syytettäisi ja mistä.

>Mikä ei kuulu joukkoon ?

>

Valekirjailija Sariola joutuu palauttamaan 25 000 euroa kirjastoapurahoja. Kokoomus ja Keskusta joutuvat palauttamaan vaalirahoja Nova-yhtiöiden konkurssipesiin. Jyväskylän entinen kaupunginjohtaja ei joudu palauttamaan kultaista kädenpuristustaan vuodelta 2004. Siinäpä hyvä nelikenttä tänään jatkuvalle Uutisvuoto-ohjelmalle.

Jos Uutisvuoto haluaisi olla ajan hermolla, se ottaisi nyt kiireesti kisailemaan Novan entistä johtoa, asiassa ryvettyneitä kansanedustajia ja muita asianosaisia. Monet heistä ovatkin jo tanssineet tähtien kanssa ja tehneet itsestään julkisuustyötä, joka nyt viime päivinä on lopulta alkanut satamaan laariin.

Uutisvuoto varmaan jotenkin noteeraa toivon mukaan entisen kapteeninsa sairauden ja pitäytyy normaaleissa käyttäytymissäännöissä. Semmoinen on hyvä muistaa sekä satiirissa että ironiassa. Ehkä on soveliasta myös jättää julkisuudessa tapahtunut rikkaan perheen julkipyykki vähemmälle.

Kohtalonomaista muuten se, että tässä keväällä eräs varsinaissuomalainen kunnallisdemari kaappasi samaan sukuun kuuluneen nuoren naisen ja yritti tällä tavoin kartuttaa tulevaa vaalikassaansa. Nainen eristettiin salakammioon. Nyt sama suku haluaa avata toisenlaisia salaisuuksia ja julmuuksia, omasta tahdostaan ja itse julkisuuteen vaikuttaen.

Keväällä suku säästyi suurelta hehkutukselta ja median kaivelulta melko täydellisesti. Tapaus vaiettiin kuoliaaksi muutamassa viikossa. Kuvittelin se tapahtuneen suvun halusta ja pyynnöstä. Nyt sama suku, nuorten miesten armeijatermiä käyttääkseni, avautuu ja hajoaa.

Puuttuu enää se, että joku ryhtyisi esittelemään suvun maatalousharrastusta.

Mutta Pekka Kettunen siis ei kuulu joukkoon. Hän ei joudu palauttamaan rahoja. Aikoinaan Joensuussa oli torin kupeessa mainio osuustoiminnallinen hotelli, jonka tanssiravintolan puoli kulki nimellä ” pekka kettunen”. Baarin puolta kutsuttiin ” marja happoseksi”.

Kyseinen hotelli oli tilannut taiteilija Juhani Leskiseltä hotellin liikelahjaksi single-levyn, jolle taiteilija sitten oli laulanut kappaleen ”Happosen Marja ja Kettusen Pekka”. Johanna –levymerkin tuottamalla levyllä b- puolella oli sama instrumentaali-sovituksena. Hyville ja tuottaville hotelliasiakkaille jaettiin sitten tiskin alta tätä harvinaisuutta siinä tilanteessa , kun hotellilaskua maksettiin ja asiakas oli poistumassa.

Ko. äänite on edelleen Tillmanin hyllyssä muistona menneestä. Hotelli on jo lopetettu aikaa sitten ja taiteilijakin on mennyt.

>Helkkyy laulu Auran rantain…

>

Ihminen on loputtoman kekseliäs. Kauhistuttavuudessaan ja moraalittomuudessaan tämä nisäkäslaji osaa valehdella, rikkoa lakia ja aiheuttaa tuskaa ja kauhua, paitsi lajitovereille , myös muille lajeille. Ja osaa etuilla.

Kymmenen euron matkapuhelintarjous aiheutti kaaoksen Turun Gigantissa torstaiaamulla. Arviolta 200 ihmistä jonotti kaupan ovien ulkopuolella tunnin ennen liikkeen aukeamista. Kun ovet avattiin, jonottajat ryntäsivät kauppaan. Tilanne kärjistyi, kun jonon kärkijoukossa ollut mies päätti auttaa jonon hännillä olevia kavereitaan.

– Tämä asiakas anasti teleosaston vuoronumeroautomaatin, josta hän aikoi ilmeisesti repiä vuoronumeroita kavereilleen, tavaratalopäällikkö Kai Brück kertoi.

Muiden asiakkaiden protestoinnin takia voro ryntäsi automaatti kainalossaan pakoon. Ryhmä muita asiakkaita juoksi miehen perässä ja mukiloi tätä.

Gigantin vartijat onnistuivat keskeyttämään tappelun, ja paikalla hälytetylle poliisipartiolle jäi tehtäväksi tilanteen varmistaminen. Ketään ei pidätetty, jopa automaattivoro pääsi uusi puhelin kainalossaan kotiin.

– Kauppa tyhjennettiin asiakkaista. Sen jälkeen sisälle pääsi kerralla vain pieni, alle kymmenen hengen ryhmä, Brück sanoi.

Näin Turussa.

Samassa kaupungissa on ryhdytty käyttämään bioenergiaa seurakuntakiinteistön lämmitykseen. Biomassa on edullista, itse asiassa ilmaista, sillä biomassan toimittajat maksavat biomassan polton kustannukset.

Logistiikkaketju on murtumaton ja toimitusvarmuus on hyvä ja tasainen. Pelkoa biomassan loppumisesta ei toistaiseksi ole. Energialaitos käyttää noin 100 000 kiloa biomassaa vuodessa.

Merenlahden toisella puolella meno on yhtä hulvatonta. Suuren raharyöstön pahat pojat ovat ilmeisesti marssineet Tukholman rakennusvirastoon ja pyytäneet arvokeskuksen pohjapiirustukset. Ainakin se on ollut ihan mahdollista.

>Tasan

>

Valokuvatorstain aihe on tällä kertaa tasan. Aika usein tässä maailmassa käy niin, että asiat eivät ole tasan. Ja vaikka olisivatkin, ihmiset keksivät yhä uusia tapoja selvittää, millä tavoin asiat eivät ole tasan. Jomman kumman on oltava aina parempi.

No, tässä kuvassa tilanne muuttuu juuri kuvanottohetkellä ja oli siten hetken tasan, joskus vuosi sitten. Nyt kukaan ei enää välitä ja muista edes lopputulosta.

Tasan oleminen on hyvin hetkellistä. Vallankumouksessa luoti voi tasata tilit sekunniksi, urheilussa pallo. Myöhemmin tasan on vain ehkä ajatus taikka lasteen mittaama limsa laseissa. Kunnes se juodaan pois.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi

>Nyt yllätyksiä torjumaan

>

Syyspäiväntasaus pidentää taas iltoja. Niin se peijooni tekee. Tiedoksi sinne Pasilan mäelle ja Yleisradion toimitilojen sokkeloihin. Se pidentää sitä suurin piirtein saman verran kuin edellinenkin päivä ja seuraava päivä pidentää sitä taas pikkuisen.

Näille mediakasvatuksen kukkasille ja todellisuudesta irti oleville tiedon välittäjille vielä tiedoksi sellainen pieni asia, että päivän pidentyminen keväällä ja sen lyhentyminen syksyllä ovat erittäin kauniisti vähitellen tapahtuvia asioita, joiden graafinen muoto on harmooninen ja vähittäinen. Kuvioita voi käydä katsomassa vaikkapa täältä. Nuo epäjatkuvuuskohdat johtuvat kesäajasta poissiirtymisestä ja keväällä taas kesäaikaan siirtymisestä.

Niin.

Että otsikoinnissa ei ole todellakaan ihan pakko apinoida seiskaa ja iltapäivälehtiä. Joku todellisuudesta vieraantunut sielu saattaa nimittäin hädissään uskoa, että ko. päivänä päivän pituus jotenkin kauhistuttavasti ja oleellisesti lyhenee. Varsinkin kun ko. juttu otsikon kömmähdyksen jälkeen oli oikein hyvää asiaa.

Päivän pituudella ei kaupunkiolosuhteissa ole samanlaista olemusta ja luonnetta kuin täällä periferiassa. Olen kuullut, että siellä suurissa kaupungeissa mainosvalot palavat, katuvaloja on joka tiellä ja kujalla, miehet käyttävät läpi vuoden lyhyitä alushousuja ja kukaan ei pidä talvellakaan hattua tai pipoa päässä. Siinä valossa kieltämättä YLE tekee arvokasta työtä kertomalla kuulijoille ja katselijoille mikä kuukausi on meneillään ja minkä niminen muoti juuri nyt on liikkeissä myynnissä.

Siitä huolimatta muutaman viikon kuluttua talvi yllättää taas autoilijat Helsingin seudulla ja YLE tekee asiasta aamutelevisioon jutun, jonka filmimateriaalissa haastatellaan jonkun romun vieressä poliisikomisariota.

Nyt olisi hyvä hetki tehdä juttua tulevista liukkaista.

Me täällä kehäkolmosen ulkopuolella katsomme iltaisin uutisia ja sen perään tulevaa säätiedotusta. Usein siinä tiedotteessa kerrotaan jopa viiden päivän sää etukäteen. Kun sitten ennustukseen sisältyy maininta jäästä tai lumesta, me menemme varastoon tai autotalliin, roudaamme renkaat peräkonttiin ja laitamme ne seuraavana päivänä auton alle. Jos meille tulee asiaa pidemmälle, taikka pyry ja liukkaus alkaa jo yöllä, me tuherramme ne renkaat jo illalla auton alle. Mutta meitä ei talvi yllätä.

Ja nyt ei teitäkään, jos YLE ystävällisesti tekee tämän ehdottamani etukäteisohjelman.

Tervetuloa lukijaksi Enkeliporsas. Tämä on todella mielenkiintoinen blogi , johon suosittelen tutustumista.

>Jenkkilän ihmeellisyydet osa 2

>

Katselin tuossa vähän uutta opintomateriaalia ja eksyin tämmöiselle kirjasivustolle. Mielenkiintoisia kirjoja tarjoaa ostettavaksi verkkokauppa Amazon.

Täytyy myöntää, että tässä on nyt kyse vähän oudoista kirjoista joissa neuvotaan ja opetetaan lukijaa erinäisiin asioihin. Ilmeisesti rapakon takana on suurta puutetta tiedoista ja taidoista , varsin oudoistakin. Minä en nyt kuitenkaan toimertunut tilaamaan yhtäkään näistä kirjoista , sillä juuri nyt ei ole tarvetta tämmöiselle tieto-taidolle.

Mutta jos teillä lukijat on tarvetta tutustua ihmiselämän outouksiin, niin tässä on top 10 aiheesta ” Starngest How -To … books.”

10. How to Steal a Dog ?
9. How to Make a Dirty Movie
8. How to be a Pope
7. How to Break the Cycle of Life and Death
6. How to Raise and Keep a Dragon
5. How to Start Your Own Country
4. How to Pee Standing Up
3. How to Speak Cat
2. How to Survive a Robot Uprising
1. How to Become a Schizophrenic

Täältä voitte mennä tilaamaan. Vajaalla 26 taalalla pääsee opiskelemaan sitä, miten voi tulla skitsofreenikoksi. Tavallinen elämä Amerikan ihmemaassa saattaa kuitenkin tehdä sinusta semmoisen ihan ilmaiseksi.