Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Sisällä

>

Nyt sitä sitten ollaan virallisesti sisällä ja yliopiston kirjoilla. Tänään he nimittäin luovuttivat minulle suosiollisesti käyttäjätunnuksen ja salasanan laitoksen verkkoon. Olen liittynyt monenmoisille postituslistoille ja samalla sukeltamassa uudenlaisen tiedotusmaailman syövereihin.

Kävin tänään siellä jo haahuilemassa ja tutkimassa mitä kaikkea tarjolla on. Yleisiä tenttejä näyttää olevan kirjapaketteineen oikein mukavasti. Syksyn ja talven vapaa-ajan ongelmat on poispyyhitty. Parasta asiassa näyttää olevan se, että monta tuttua kirjaa on tentittävien joukossa. Uudetkin näyttävät kiinnostavilta.

Tein matkaa Matin ja Maijan tyyliin. Ajoin pitkin rataosuuksia, joita en ole koskaan ennen käyttänyt. Vanhat ränsistyneet asemat, menneisyyden tehdas-yhteisöt ja hoitamattomat ja pusikoituneet taimistot vilisivät ikkunan ohi. Junan vessa toimi edelleen vakuuttavasti ja junissa oli harras tunnelma. Paljon opiskelijoita oli taas matkalla pois kotoa tai pois rakkaimpansa vierestä.

Joku harva eläkeläinen oli vaunuissa, pari yhteiskunnan laitapuolella kulkijaa oli matkalla naapurikunnan viinakauppaan ja sitten minä, ei oikein mikään. Mietin yksikseni vaunussa tuntitolkulla sitä, mikä minutkin sai lähtemään. Mitä teen tässä opiskelijajunassa ?

Toistaiseksi tuntuu hauskalta. Saa nähdä mitä sitten huomenna tapahtuu. Moni asia yliopistossa tuntuu muuttuneen, tai ainakin yliopistot ovat tehneet pesäeroa esimerkiksi ammattikorkeakouluihin. Vähän kateellisena olen aistinut tunnelmia. No ehkä olen vain liekeissä näin ensimmäisen päivän huumassa.

Vapautta on runsaasti, mutta samaan aikaan julkisuudessa käydään kovaa keskustelua yliopistojen asemasta. Myönnän auliisti sen, että en osaa ottaa kantaa koko yliopistokeskusteluun. Ammattikorkeakoulujen osalta on kuitenkin selvää se, että eroa yliopistoihin monissa asiassa on, se ero luultavasti pysyy ja sen kaventaminen on sangen tuskallista, vaikka AMK -piireissä siihen oltaisi valmiita.

Mietin erityisesti sitä, miten tämä luuhaaminen täällä yliopistolla tulee muuttamaan minun mielipiteitäni, ajatuksiani ja elämääni. Ehkä on helpompaa katsoa omaa tonttia kun näkee vähän muutakin.

Tämä fontti on vähän hassua sillä oma kone ei hyppää täällä verkkoon ja näissä toisten koneissa on kummalliset asetukset

>Oikeutta

>

Porvoossa käydään kallista oikeutta. Nk. Ruanda-oikeudenkäynnin kustannukset ovat nousemassa yli miljoonan euron. Todistajia kuullaan Ruandassa ja niinpä käräjäoikeus lähtee kahden viikon kuluttua katselemaan vähän paikanpäälle.

Matka saattaa laajeta myös Burundiin, jossa asuu 10 todistajaa. Muissa Afrikan maissa asuneet todistajat on kutsuttu Suomeen.

Minähän en näistä oikeusjutuista mitään tiedä, kun en ole koskaan ollut salissa syytettynä taikka todistajana. Minulla ei siis ole selvää näkemystä siitä, miksi näin tehdään ja kuka viulut maksaa.

Mahdolliseen kansanmurhaan syyllistynyt syytetty tuskin maksaa näitä oikeudenkäyntikuluja.

Helkkarin hieno asia lopulta, että oikeus näyttää toteutuvan. Nyt kun saadaan kokemusta asiasta, näitä maailman ongelmia voitasi ratkoa tulevaisuudessakin meillä, eikä paikan päällä. Onhan selvää, että heimo- olosuhteisiin jämähtänyt oikeuskäytäntö kehitysmaassa ei voi taata kunnollista käsittelyä ja oikeudenmukaista tuomiota.

Me sitä vastoin voimme järjestää asuinpaikan rikollisille, tuomita heidät ja sijoittaa vielä vankiloihimme. Sen verran kyllä olemme velkaa kaikesta siitä kolonialismista, jota Euroopan siirtomaaherrat ovat vuosisatoja harrastaneet.