>Lähdön tunnelmissa

by Michael Tillman

>

Pakkailen vähän kyniä ja kumeja laukkuun, sillä lähden huomenna muiden nuorten lailla yliopistolle ilmoittautumaan, kuittaamaan ATK- tunnukset, ihmettelemään nuorison loputonta tiedonjanoa ja tutustumaan uusiin opiskelukavereihini.

Ynnä tietenkin kuuntelemaan jokavuotista rehtorin puhetta uusille opiskelijoille. Tähän asti on voinut kohtuullisen tyynenä olla siellä puhujien puolella ja tervetuloksi toivottajana. Nyt välillä pääsen katselemaan asioita toisesta näkökulmasta.

Ylioppilaskunnan pakollinen jäsenyys tarkoittaa minunkin tapauksessani nyt sitten sitä, että posti on alkanut toimittaan kaikenlaista humu- ja viihdeilmoitusta vanhan miehen ratoksi. Olut on opiskelijalle välillä euron muki ja välillä pari euroa. Myös hillitöntä menoa taataan monessa ilmoituksessa.

Ainejärjestökin toimitti pankkisiirtonsa ja hengentuotteensa. Sen perusteella olen joutumassa nuorten naisten porukkaan ja runoja pitäisi rustata jos aikoo päästä lehden sivuille.

Otan kannettavan aparaatin mukaani, joten ensimmäisen viikon kuulumisia saattaa ilmaantua päivittäin sivustoille. Saatan aamullakin vielä ihmetellä täällä sitä, mihin vanha mies on päänsä pistämässä. Eikö jo olisi aika olla vaan ja ryhtyä jäähdyttelemään. Saatan kyllästyä myös ensimmäisen viikon orientointiin jo päivässä taikka kahdessa ja matkustaa takaisin kustannuspaikalleni antamaan opetusta. Saa nähdä.

No jos tuolla ei ole kivaa, vaihdan paikkaa ja tiedekuntaa. Ikäluokat ovat supistumassa niin nopeasti , että sisäänpääsy yliopistoihin näyttää vuosi vuodelta onnistuvan yhä huonommalla todistuksella. Se tarjoaa minun kaltaiselle laiskurille tulevaisuudessa viljalti mahdollisuuksia kuormittaa yliopistojen rattaita ja toteuttaa elin-ikäisen oppimisen myyttiä