Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Lauantai-illan melankoliaa

>

Kaipaan vähän Maalaisen blogia. Olen nyt ainakin kuukauden ihmetellyt sitä, että miksi uusia päreitä ei myllystä tule. Mistä johtuu hiljaisuus ?

Tänään kävin sitten kokeilemassa blogin viimeistä blogimerkintää ja huomasin blogin muuttuneen suljetuksi ; vain kutsutut pääsevät sisään. Sellainen vähän ahdistaa. Tulee semmoinen olo, että olenkohan tehnyt tai kirjoittanut jotain typerää ja blogin pitäjä on vetäytynyt lähipiirinsä pariin.

Myönnän, että olisi erittäin mukava taas lukea pitkiä linkkilistoja, kertomuksia ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja ennen kaikkea kaipaan sisäpiirin tarinoita vaihtoehtoliikkeestä. Minä jopa nautin siitä että Maalainen oli silloin tällöin sukset ristissä joidenkin kirjoittajien kanssa. Semmoinen kuuluu oleellisena osana julkaisevan ihmisen vaivoihin ja risteihin.

Minulla ei ole osoitetta, josta pyytäisin lukuoikeuksia, mutta Maalainen, jos luet tämän, olisin vailla niitä oikeuksia, mikäli semmoiset voitaisi minulle myöntää. Ja mikäli tekstiä edelleen blogiin ilmestyy.

Minut saa toinenkin asia alakuloiseksi. Niin kutsutut paremmat blogin kirjoittajat käyttävät usein hyvinkin provosoivaa kieltä ja kun sitten heitä kommentoi, tuloksena on joko hiljaisuus taikka provosoituminen. Provosoituminen on tervetullutta, hiljaisuus kummallista.

Minä käytän joskus itsekin hiljaisuutta välineenä silloin kun vastaaminen on vaikeaa, taikka mahdotonta. Minä saatan provosoitua mielelläni mutta usein voin myös vetäytyä kuoreeni. Yleensä häviän nämä provosoitumisottelut parin kommenttikerran jälkeen, enkä pysty pitkiin jankkaus-ketjuihin. Harjoitus kuitenkin tekee varmasti mestarin. Yritän kerta kerralla pitää yllä kommenttiketjua kauemmin ja kauemmin.

Olen erittäin huono ja laiska kommentoimaan toisten blogeihin. Jos niin tapahtuu, tiedätte, että asia on ollut minulle tärkeä ja iso. Sitä vastoin mielelläni pidän yllä keskustelua omien kirjoitusteni perässä. Yritän vähentää koko ajan tuota laiskuuttani toisten blogeissa ja olla aktiivisempi

Mutta Maalainen, minä vähän kaipaan kirjoituksiasi. Olenko ainoa ? Missä olet?

>Briteilläkin on oma Mäkilänsä

>

Jos on Suomen raskaassa ollut aina pula räteistä ja lumpuista, niin paljon paremmin ei ole asia Englannin maalla, jossa palkka-armeijan pojat ja tytöt joutuvat kirvistelemään palveluksessa vajavaisin varustein.

Äidit ja isät jättävät kesälomansa pitämättä ja sijoittavat lomarahat makuupussiin, aavikkokenkiin ja muuhun tarpeelliseen sälään, jota kuningattaren hovihankkijat ovat ehkä pystyneet kuningattarelle hankkimaan, mutta ei enää pojille ruotuun.

Tillman on aina luullut, että jos kerran keksipaketissa ja HP-kastikkeessa mainostetaan sitä, että näitä mainioita tuotteita toimitetaan myös Lissulle ja koko hänen suvulleen, silloin organisaatio olisi niin tehokas, että kaikki maailman varusteongelmat on helppo ratkaista. No, kuka on nähnyt joskus brittiläisen kylppärin, taikka ulko-oven, voi helposti todistaa että se kansakunta on ollut täysin kykenemätön edes kehittelemään sekoitushanaa, Abloy-lukkoa ja kunnollisia ovenkahvoja. Miten sitten voisikaan onnistua sotilaan varustaminen ?

No, onneksi kotijoukot kantavat huolta pojistaan. Säännöllisesti lähtee suuria paketteja kohti Afganistania.

Sama ongelma oli kuulemma aikoinaan Falklandin sodassa. Intoa oli enemmän kuin vermettä ja paikalliset Mäkilät pitivät sitten lopusta huolen. Olen kuullut samaa myös suomalaisten rauhanturvaajien varustamisesta. Lähtevät kaverit hankkivat ensitöikseen pimeänäkölaitteita ja muuta tarpeellista vapailta markkinoilta. Mahtaakohan verottaja hyväksyä semmoiset vähennykset tulonhankkimiskuluiksi ?

Talvisotaan voitiin antaa joillekin vain kokardi. Tillmanille sentään annettiin 1970-luvulla tavaraa vähän enemmän. Suntishousutkin olivat tarkoitetut joko taistelijaparille, tai sitten jollekin sumopainijalle. Jo silloin kuitenkin oli olemassa järjestelmä, jonka avulla varusmies saattoi ostaa itselleen säädylliset lomapuvun housut. Varusvarastolla jaettiin vain sopivia asusteita.

Tillman on sitä mieltä, että jos kansakunta parhaimmistonsa lähettää muille maille taistelemaan ja kuolemaan, soveliasta on ainakin antaa asianomaisella täydet mahdollisuudet tehdä se sitten hyvissä varusteissa ja isolla selviytymisen mahdollisuudella. Jos niin ei ole, iltapäivälehtien kirjoittelulle kerrankin on jotain katetta.

Luin The Mail – lehteä viimeksi kolme viikkoa sitten lentokoneessa. Se ei näyttäisi oleva aivan sontalaarin pohjimmaisia siitä päätellen, että sitä pystyi lukemaan ilman gummihanskoja. Jotain perää asiassa saattaa olla. Ainakin suomalaisten kohdalla varusteista on kohistu keskustelupalstoilla jo jonkin aikaa