>Fontti

by Michael Tillman

>

Ikea on mennyt muuttamaan fonttia. Se taas on saanut monet asiakkaat repimään pelihousunsa. Väärä fontti voi vaikuttaa kassavirtaan ja kohusta ollaankin kovin yllättyneitä liikkeessä, jossa pääministerimme taannoin väitti törmänneensä kirjailija Ruususeen.

Tillmanille fontti on kiveen kirjoitettu asia. Blogi koettaa ilmestyä Trebuchet- kirjasimella, koska minusta se on sotilaallinen ja selvä kirjainmuoto ilman krumeluureja. Teksti on jotenkin selvää ja konstailematonta ja sen merkitys seisoo siinä varmana ja tavallaan myös vähän huomaamattomana.

Tillaman kirjoittaa nämä juttunsa hahmotelmat myös samalla fontilla mutta koolla 14, koska silmät ovat huonot ja tarvitaan paljon mustaa korkeutta riveille ennen kuin osaan olla siihen tyytyväinen.

Aikaisemmin olin Ariel- miehiä. Se on myös upea fontti, sillä se tuo mieleen britti-moottoripyörän, joka voitelee sekä kampiakselin, että ajajan ajosaappaat. Se on pyörä, jonka nimi on paljon helpompi lausua kuin pyörä omistaa. Minulla oli kerran opiskelija, jonka Arielin moottori oli pahvilaatikossa 5 vuotta ja silti hän kutsui itseään aktiiviseksi motoristiksi.

Mutta sitten minä löysin Trebuchet- muodon maailmaani. Enää en voi tulla toimeen ilman sitä. Virallisissa papereissakin käytän sitä kirjoittamisvaiheessa, muotoilen, makustelen , ja lopulta sitten viimeisemmässä hädässä muutan muodon Times New Roman –muotoon , tai johonkin muuhun yhtä typerään viranomaisen tai työnantajan vaatimaan muotoon.

Ehdottomasti vastenmielisiä fontteja mielestäni ovat Courier, Niagara ja em. Times New Roman. Äärimmäisessä hädässä saatan tehdä jotain Veranda- fontilla. Se on jopa joskus esiintynyt blogissakin. Mutta nykyään olen pyrkinyt unohtamaan vanhan rakkaani. Minun silmäni sykkivät Trebuchet – tahtiin.

Säälien katson niitä, jotka hullaantuvat Word-ohjelman tarjoamista vaihtoehdoista ja kirjoittavat kaikki mahdolliset viestinsä kaikilla mahdollisilla fonteilla. Vanhassa TEKO:ssa taisi olla tasan yksi kirjasinmalli, eikä kantaisäni aikoinaan käyttööni luovuttamassa ERIKA- kirjoituskoneessakaan ollut kuin se yksi ja sama. Sähkökirjoituskoneiden vaihdettavat pallopäät olivat asiakkaille sama asia kuin jos olisi antanut lapselle karamellikaupan omistuksen joululahjaksi; seikkailu ja mielettömyys kirjasimilla alkoi.

Luulen lopulta niin, että vanhan grafologian tilalle voisi astua uusi humpuukitiede, joka kertoo ihmisestä sairaudet, lemmensurut ja toiveammatin sen perusteella, mistä fontista tykkää.