Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Keskussairaalan hankintaongelma

>

Rikoksesta langetettu kuolemantuomio tarkoittaa yleensä sitä, että yhteiskunta katsoo voivansa aivan hyvin tulla toimeen ilman ko. henkilön panosta ja hänen yhteisölle aiheuttamaansa taakkaa. Uutta ajattelua sitä vastoin edustaa Kiinan viranomaisten noudattama käytäntö, että siistin teloituksen jälkeen tarkistetaan, olisiko teloitetulla ollut kuinka hyväkin maksa tai munuainen ja mitä yhteiskunta voisi noin ylipäätä vielä saada irti tästä tarpeettomasta maallisesta majasta.

Saksassa hyödynnettiin juutalaiset aikoinaan suurin piirtein samalla innokkuudella. Hiuksista kudottiin sitä sun tätä, kultahampaat revittiin irti ja vaatteista tehtiin uusia vaatteita.

Tavallisen ihmisen aika ei tule pitkäksi kun lukee näitä uutisia. Ajatus siitä, että kuolemaantuomittu tutkitaan tarkasti ennen teloitusta ja tieto hänen elimistään säilötään pankkiin, saa minut surulliseksi. Varsinkin kun siellä päin maailmaa kuulemma elimistä on kova pula. Rikollisia vissiin piisaa, vaikka yhteiskunnan piti olla ihmeellinen ja upea.

Aikoinaan valistuneet ja minua viisaammat yhteiskuntaa tiedostavat toverini selittivät, että Maon Kiina on ensimmäinen systeemi, joka on siitä maasta pystynyt kitkemään edes hetkesi nälänhädän pois. Ajattelin silloin, että hyvä niin. Jos toinen vaihtoehto on nälkäkuolema ja toinen kolhoosi, olkoon sitten niin.

Minä ajattelen niin, että on kovasti hyvä asia, jos teloitettava ihminen päättää testamentata elimensä uuteen käyttöön. Sillä tavalla toteutuu jonkin sortin järki asiassa ja kuoleva ihminen voi tuudittautua korvaamisen filosofiaan taikka sielunvaellukseen, tai ihan mihin vain.

Jos taas teloitetut vasten tahtoaan silvotaan jäljelle jäävän yhteisön yhteiseen käyttöön , minua puistattaa. Herkässä on silloin ajatus, että yhteisön kannalta on oikein hyvä ja toivottu tilanne, kun nk. varmaa elinmassaa on markkinoille tulossa säännöllisesti ja etukäteen ennakoidusti.

Tulee mieleen käytettyjen elinten kauppias, joka kiertelee sairaaloissa ja kaupittelee etukäteen maksoja ja pernoja.

Meille tulee nyt ensi kuussa alle kolmikymppinen maksa. Ei ole juonut. Vähän polttanut oopiumia, mutta ei yhtään ole juonut. Sarjaraiskaajahan mies on, mutta ihan raitis. Veriryhmä on o – , joten halpahan se ei ole, mutta, miten on ?

Laitetaanko siitä maksa tulemaan ?

Mainokset

>Syö sieniä……

>

Twitterin kautta pääsin tällaisen tiedon alkulähteille. John Salminen asiaa esitteli ja sienistä tietenkin on kysymys ja erkkolaisesta.

Oikaisu tuli lehteen, vähän leikkisässä sanamuodossa, mutta silti juuri sattumalta nyt kolme henkeä on sairaalassa syötyään valkoista kärpässientä.

Jos työkseen tekee uutisia tämmöisestä aiheesta, niiden olisi hyvä olla justiinsa, eikä melkein kohdalleen.

Siinä sitä onkin nyt sinipaitaisella sienestäjällä ja erkkolaisen toimittajalla miettimistä, jos asianosaiset sairaalassa makaajat ovat sitä mieltä, että tälläkin kertaa he uskoivat totuuden tulevan tästä lehdestä. Voi olla tiedossa lisää uutisia asiasta.

>Portaali porttaaliin

>

Olen kyllästynyt aloittamaan aamuni erkkolaisen sekavalta sivustolta. Vuosi sitten lemppasin jo paperilehden pois vaivoistani ja nyt taidan tehdä saman verkkosivuille. Olen menettänyt sydämeni muualle.

Yleisradion portaali on minusta selvä ja tyylikäs. Samalla katsomalla selviää pääuutiset, yhtiön tuottamien ohjelmien pääkohdat ja tarpeellinen määrä urheilua. Joukkoon mahtuu vielä paljon minulle tarpeetontakin , mutta ne eivät häiritse. Sivustot latautuvat asiallisesti ja otsikot ovat hyvää suomea eikä iltapäivälehdistä kopioituja.

Ongelma on vain siinä, että onko se porttaali vai portaali. Googlen hakusanaosumien perusteella varmaankin portaali, jota myös Wikipedia käyttää. Asia on minulle kohtuullisen sama. Minulle riittää, että on olemassa vielä jotain asiallista, BB-vapaata ja miedosti yhteiskuntamyönteistä tiedonvälitystä.

Aamupolkuni tiedon halmeeseen käy siis tästä edespäin reittiä YLE – Kemppinen -Keskisuomalainen – Aamulehti- Satakunnan Kansa – Länsi-Suomi – Turun Sanomat – HS. Siihen on nyt lasikuutiossa vain tyytyminen.

Yleisradion maine agraariyhteisössä 1960-luvun lopulla ei ollut häävi. Monilta lykkääntyi väritelevisionkin osto vuosikausia siksi, koska ohjelmat katsojien mielestä olivat ihan tarpeeksi värillisiä jo mustavalkoisina.

Ensimmäinen Salora kannettiin tupaamme vuonna 1963. Se edusti tietenkin 9 –vuotiaalle pojalle uskomatonta tiedon määrää ja avarsi ajattelua pellon reunaojan toiselle puolelle ja joskus jopa naapuripitäjään asti. Helsingissä ei kukaan ollut käynyt. Muistan tehneeni ensimmäisen matkani pääkaupunkiin vasta 15-vuotiaana. Sinne ei ollut itse asiassa mitään asiaa.

YLE- oli siihen aikaan, paitsi kovasti punainen, niin myös kalliisti hankittava. Ensimmäiset väritelevisiot maksoivat aikoinaan 1960-luvun lopulla 3000 -4000 markkaa. Jos kävi ostamassa kioskilta Tekniikan maailman, siitä sai pulittaa 1,9 mk. Television hankintahinta oli noin 1700 -kertainen tavalliseen aikakauslehteen verrattuna.

Nyt TM maksaa 7,3 euroa. Television vastaava hinta siis pitäisi olla noin 12 000 euroa. Tekniikka on halventunut huimasti, vaihtoehtoja on tullut paljon lisää ja kuluttaja voi aidosti tehdä häntä miellyttäviä valintoja.

Ei maailma lopultakaan aina mene huonomaan suuntaan. Nyt kun Tarmo Ropponen ei enää vaali-iltana tule nyyhkien ja lyijykynää syöden ruudusta läpi olohuoneeseen demarien kärsittyä vaalitappion, katsoja voi odottaa viimein yleisradiolta laadukasta ja siistiä tiedonvälitystä. Pitäisi vain taata jotenkin se, että ko. instanssi saisi säädyllisen ja säännöllisen tulorahoituksensa järjestettyä jotenkin niin, että sen ei tarvitsisi lähteä maakuntien Suomeen kerjuulle ja hankkia epämääräistä rahaa sieltä sun täältä sen mukaan kuinka sydämistyneitä kansanedustajat juuri sinä vuonna ovat YLE.n ohjelmatuotantoon.