>Ovat kuulemma riidoissa

by Michael Tillman

>

Laulaja Joel Hallikainen ei ole puhunut Timo Koivusalolle yhdeksään vuoteen sanaakaan. Toisaalta, en minäkään ole puhunut Koivusalolle mitään ikinä. Olen hänet toki livenä nähnyt.

Toisaalta minulla on serkkuja, joita en ole koskaan elämässäni nähnyt. Saatikka sitten, että olisin puhunut heidän kanssaan. Ja on minulla muutama sata entistä opiskelijaa, joita olen opettanut, mutta en ole nähnyt vuosikausiin.

Mutta ei me riidoissa olla serkkujen kanssa. Enkä minä ole riidoissa myöskään entisten opiskelijoitteni kanssa, vaikka ei ole puhuttu eikä nähty.

Hallikainen saisi vähän pisteitä minulta, jos hän soittaisi Koivusalolle ja kyselisi vähän kuulumisia. Eikä siitä tarvitsisi minulle taikka iltapäivälehdille kertoa. Kunhan tekisi sen ihan tavallisena ihmisenä.

Nämä avuttomat julkisuuden henkilöt tarvitsevat epätoivoisesti kaiken julkisuuden, mitä he onnistuvat kaapimaan kokoon. Se että on valmis kertomaan tuonkaltaisista oman maailmansa rajoittuneisuuksista koko kansalle, todistaa vain sen, että tavallisen pulliaisia sitä ollaan, ei sen ihmeellisimpiä.

Olen minäkin elämässäni mykkäkouluja kokenut ja kokeillut. Jossain vaiheessa ne ovat aina riemastuttavasti katkenneet ja on ollut kiire höpöttää kaikki säästynyt juttu ja tarina toiselle.

Mykkäkoulu on aika julmaa juuri sille henkilölle, Koivusalolle, jolle ei puhuta. Se joka ei puhu, käyttää suurta alisteista valtaa toiseen ihmiseen ja aiheuttaa kärsimystä. Harvoin on niin käynyt, että samalla sekunnilla molemmat päättävät lakata kommunikoimasta toisilleen.

Jos herrojen riidat periytyvät ”Tuttu Juttu” ohjelman ajalta, Tillman voi vakuutta, että kannattaa sopia. Kyseisen paskaohjelman vuoksi ei kannata ihmissuhteita rikkoa. Jos riidat taas johtuvat siitä, että kaksi suurta taiteilijapersoonaa eivät oikein mahdu keskenään puhumaan, Tillman vakuuttaa, että eivät Koivusalon elokuvat, eivätkä Hallikaisen laulelmat kuulu korkeakulttuurin piiriin. Ei ole syytä ylentää itseään turhan tärkeäksi.

Edes sana ” kuurankukka” ei ole kovin ainutlaatuinen. Taannoin Suomen Kuvalehti pyysi lukijoiltaan ehdotuksia kielemme kauneimmaksi sanaksi. Tässä on kilpailuun lähetetyt k-kirjaimella alkavat ehdotukset.

kaalimaa, kaamos, kahvila, kainulainen, Kainuu, kaipaus, kaipuu, kaislahuilu, kalasatama, Kalevala, kalmisto, kannel, kantele, karju, kastehelmi, kaukametsä, kaunein, kaunis, kehtolaulu, kehtolinna, keinokyynel, keinu, kesä, kesäaamu, kesäheinä, kesäilta, kesäloma, kevät, kielo, kiisseli, kiitos, kiltti, kimalainen, kimaltaa, kimmel, kimmeltää, kinuski, kirkas, kirkonkello, kissankello, kohjastaa, koivu, koivumetsä, kossuvissy, koti, kotimaa, kotomaa, kruunu, kuharulla, kuhilas, Kujanpääntanhua, kukka, kullero, kulta, kultanummi, kultaseni, kuohu, kuolema, kuralätäkkö, kuulas, kuunsilta, kuunvalo, kuurankukka, kuutamo, kuutamolilja, kuutamouinti, kylpeä, kyynel, kyynelyökkönen

Kuten huomaatte , kuurankukka ei ole mitenkään ainutlaatuinen edes tässä ympäristössä. Hallikainen ja Koivusalokaan eivät esiinny ehdotuksissa.

Mielivaltaisen ja järjettömän, vailla kontekstia ja merkitystä olevan todistelun avulla on helppo osoittaa, että tuommoinen mykkäkoulu on lapsellista ja kummallista. Varsinkin siitä kertominen on kummallista. Unohtakaamme siis veikkosten hölmöys ja perehdytään tähän kiinnostavaan listaan.

Hienoja ehdotuksia kaikki. Oma suosikki-kolmikkoni voisi olla ; kuharulla, kiitos ja kuhilas