Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Mitä kuormassa kulkee ?

>

Kaksi viikkoa sitten ounastelin, että Ruotsin rannikon läheisyydessä tapahtuneessa epäselvässä laivan tarkastusoperaatiossa oli kyse jostain tosi suuresta ja arvokkaasta , taikka tulenarasta asiasta. Näin näyttää nyt todella olevan.

Jännitysnäytelmä on sujunut suurin piirtein odotusteni mukaan. Laiva on upotettu, taikka naamioitu toiseksi ja lasti jatkaa matkaansa jonnekin ja me muut vain veikkailemme, mitä ja kelle.

Nyt tiedämme, että laiva makasi Kaliningradissa pari viikkoa ennen kuin lähti hakemaan Pietarsaaresta Stora Enson- puutavaraa. Kummallista on se, että Pietarsaaressa on saha, mutta se on UMP:n saha. Storan sahat ovat taas aivan muualla Suomessa eikä niiden puuta normaalisti viedä Pietarsaaren kautta.

No, joku on remeksensä lukenut. Juoni on varmasti hyvä ja tarkoitusperät pahat. Lähes ainoa järjellinen lasti, joka aiheuttaisi tämmöisen operaation on plutoniumin / likaisen pommin ainekset/muu ydinmateriaali. Konventionaaliset aseet eivät ole tämän arvoisia, rahaa lasti ei voi olla ja timanttien kuljetukseen en oikein usko.

Nyt viedään jotain Iraniin tai Iranin kautta jotain jonnekin. Iranin vaalit, oppositiomellakat, Hormuzin salmi ja tuleva länsiliittoutuman vetäytyminen Irakista muodostavat yhtälön, joka pidetään tasapainossa hinnalla millä hyvällä.

Jos oikein muistan, juuri valittu Iranin uusi päämies taisi jo ehtiä tässä taannoin vierailla Venäjällä.

Tämä skenaario on ehdottomasti näistä kaikista kaikkein mukavin ja vähiten huolestuttavin. Paljon pahempi tilanne syntyy silloin, jos tuo sama laiva ilmestyy vaikkapa jonkin USA:n itärannikon suurkaupungin satamaan lastinaan Pietarsaaren lankkua ja sitä, mitä sinne Kaliningradissa laitettiin. Tai mitä sinne on matkan varrella uusissa valtauksissa laitettu.

No, Tillman on useimmiten useimmissa asioissa tässä elämässä ihan väärässä. Olen suunnattoman helpottunut, jos käy ilmi, että lähipäivinä joku pyytää ko, aluksesta ja miehistöstä 5 miljoonaa taalaa. Sellaisessa tilanteessa me on tällä kertaa vielä päästy aika vähällä. Minä mielihyvin kärsisin väärässä oloni nöyrästi.

>Ovat kuulemma riidoissa

>

Laulaja Joel Hallikainen ei ole puhunut Timo Koivusalolle yhdeksään vuoteen sanaakaan. Toisaalta, en minäkään ole puhunut Koivusalolle mitään ikinä. Olen hänet toki livenä nähnyt.

Toisaalta minulla on serkkuja, joita en ole koskaan elämässäni nähnyt. Saatikka sitten, että olisin puhunut heidän kanssaan. Ja on minulla muutama sata entistä opiskelijaa, joita olen opettanut, mutta en ole nähnyt vuosikausiin.

Mutta ei me riidoissa olla serkkujen kanssa. Enkä minä ole riidoissa myöskään entisten opiskelijoitteni kanssa, vaikka ei ole puhuttu eikä nähty.

Hallikainen saisi vähän pisteitä minulta, jos hän soittaisi Koivusalolle ja kyselisi vähän kuulumisia. Eikä siitä tarvitsisi minulle taikka iltapäivälehdille kertoa. Kunhan tekisi sen ihan tavallisena ihmisenä.

Nämä avuttomat julkisuuden henkilöt tarvitsevat epätoivoisesti kaiken julkisuuden, mitä he onnistuvat kaapimaan kokoon. Se että on valmis kertomaan tuonkaltaisista oman maailmansa rajoittuneisuuksista koko kansalle, todistaa vain sen, että tavallisen pulliaisia sitä ollaan, ei sen ihmeellisimpiä.

Olen minäkin elämässäni mykkäkouluja kokenut ja kokeillut. Jossain vaiheessa ne ovat aina riemastuttavasti katkenneet ja on ollut kiire höpöttää kaikki säästynyt juttu ja tarina toiselle.

Mykkäkoulu on aika julmaa juuri sille henkilölle, Koivusalolle, jolle ei puhuta. Se joka ei puhu, käyttää suurta alisteista valtaa toiseen ihmiseen ja aiheuttaa kärsimystä. Harvoin on niin käynyt, että samalla sekunnilla molemmat päättävät lakata kommunikoimasta toisilleen.

Jos herrojen riidat periytyvät ”Tuttu Juttu” ohjelman ajalta, Tillman voi vakuutta, että kannattaa sopia. Kyseisen paskaohjelman vuoksi ei kannata ihmissuhteita rikkoa. Jos riidat taas johtuvat siitä, että kaksi suurta taiteilijapersoonaa eivät oikein mahdu keskenään puhumaan, Tillman vakuuttaa, että eivät Koivusalon elokuvat, eivätkä Hallikaisen laulelmat kuulu korkeakulttuurin piiriin. Ei ole syytä ylentää itseään turhan tärkeäksi.

Edes sana ” kuurankukka” ei ole kovin ainutlaatuinen. Taannoin Suomen Kuvalehti pyysi lukijoiltaan ehdotuksia kielemme kauneimmaksi sanaksi. Tässä on kilpailuun lähetetyt k-kirjaimella alkavat ehdotukset.

kaalimaa, kaamos, kahvila, kainulainen, Kainuu, kaipaus, kaipuu, kaislahuilu, kalasatama, Kalevala, kalmisto, kannel, kantele, karju, kastehelmi, kaukametsä, kaunein, kaunis, kehtolaulu, kehtolinna, keinokyynel, keinu, kesä, kesäaamu, kesäheinä, kesäilta, kesäloma, kevät, kielo, kiisseli, kiitos, kiltti, kimalainen, kimaltaa, kimmel, kimmeltää, kinuski, kirkas, kirkonkello, kissankello, kohjastaa, koivu, koivumetsä, kossuvissy, koti, kotimaa, kotomaa, kruunu, kuharulla, kuhilas, Kujanpääntanhua, kukka, kullero, kulta, kultanummi, kultaseni, kuohu, kuolema, kuralätäkkö, kuulas, kuunsilta, kuunvalo, kuurankukka, kuutamo, kuutamolilja, kuutamouinti, kylpeä, kyynel, kyynelyökkönen

Kuten huomaatte , kuurankukka ei ole mitenkään ainutlaatuinen edes tässä ympäristössä. Hallikainen ja Koivusalokaan eivät esiinny ehdotuksissa.

Mielivaltaisen ja järjettömän, vailla kontekstia ja merkitystä olevan todistelun avulla on helppo osoittaa, että tuommoinen mykkäkoulu on lapsellista ja kummallista. Varsinkin siitä kertominen on kummallista. Unohtakaamme siis veikkosten hölmöys ja perehdytään tähän kiinnostavaan listaan.

Hienoja ehdotuksia kaikki. Oma suosikki-kolmikkoni voisi olla ; kuharulla, kiitos ja kuhilas