Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Tekniikan siunauksellisuus

>

Navigaattorit ryhtyvät tulevaisuudessa varoittamaan autoilijoita poroista. Tillman tekee täällä aaltoja ja antaa mieluusti lisäehdotuksia asian tiimoilta. Teiden varsilla on paljon vaarallisia ja harmillisia paikkoja, joista navigaattorin olisi hyvä varoittaa etukäteen kulkevaista, varsinkin miespuolista kulkevaista.

Hyvät ja suojaiset pissipaikat pitäisi ehdottomasti pitkillä pohjoisen taipaleilla saada merkittyä navigaattoriin. Miksei myös täällä etelämpänä. Agraariyhteisön kasvattina olen tottunut siihen, että metsänsiimekseen on helpompi pienemmät asiansa tehdä kuin huoltoaseman kaakeliboxiin. Sitä paitsi poikkeaminen huoltoasemalle aiheuttaa monen kymmenen euron tappion, mikäli autokuntaan kuuluu naisihmisiä ja keskenkasvuisia jälkeläisiä.

Naismatkustajien varalta navigaattoriin olisi myös kiireesti saatava merkittyä kaikki tehtaanmyymälät. Erityisesti ne, joissa myydään Marimekkoa tai Iittalan tuotteita. Ohjelmoinnissa olisi syytä käyttää sitä periaatetta, että varoitusmerkki annetaan niin aikaisin ja niin huomaamattomasti, että kuljettaja voi käyttää kiertotietä, kiinnittää matkustajien huomion muualle taikka muulla tavalla taata turvallisen ja edullisen kohteen ohiajamisen.

Navigaattori voisi varoittaa myös siitä, onko tieosuudella pellolle kääntyviä tilusteitä ja onko meneillään jokin maatalouden toiminnan aktiivisuuskausi.

Sellainen navigaattori voisi ilmoittaa myös ajoreitin varrella olevat soittoruokalat ja niissä järjestettävät tanssi-illat. Parannettu malli piippaisi vain silloin kun tien poskessa juuri ajopäivänä on kemuja.

Esiaikuisia varten navigaattoriin olisi tietenkin tallennettava kaikki ne paikat, joissa he voivat harrastaa amerikkalaisista nuorisoelokuvista oppimiaan esileikin ja varsinaisen leikin eri muotoja rauhassa metsäteiden ja levähdyspaikkojen siimeksessä.

Tekniikka tarjoaa rajattomat mahdollisuudet, kyse on vain mielikuvituksen määrästä.

Metsästäjien piirissä viime vuosina ovat yleistyneet kovasti nk. riistakamerat. Ne ovat muistikortilla ja salamalla varustettuja kameroita, joita metsästäjät asettavat ruokintapaikkojensa luokse. Liiketunnistin laukaisee kameran ja salaman, jolloin muistikortille tallentuu ruokaileva metsäneläin. Metsästäjä voi sitä sitten tuvassaan ihailla ja suunnitella seuraavan jahtikauden saalisvalintaa. Jotkut kameratyypit aloittavat tallentamisen suuren valovoimansa ansiosta ilman salamaan ja huomaamattomasti. Kortille virtaa 5 megapikselin kuvaa taikka videota.

Savossa päin kuulemma jotkut ovat viritelleet näitä ”riistakameroita” metsäautoteiden kääntöpaikoille sopivan huomaamattomasti. Tuloksena on ollut kovasti autenttista aikuisviihdettä, usein hyvinkin tuttujen amatöörinäyttelijöiden työstäminä.

Siinä sitä on varmasti sopivaa välipalaviihdettä syksyn hirvipeijaisiin esitettäväksi siinä vaiheessa, kun boolitynnyri on loppumassa ja ohjelmasta on puute.

Kyllä tekniikka on ihmeellistä.

Mainokset

>Paluu arkeen

>

Eilen aiheutti elokuu – hässäkkää moni asiaa. Sellaista sattuu joka elokuu, sillä jotain on aina unohtunut, ajatustoiminta on loman jälkeen kesä-terässä ja unirytmi sekaisin.

Eilen illalla huomasin unohtaneeni erään ulkopuolisen luennoitsijatilauksen. Syyskuun alussa on oikeastaan ainoa mahdollinen hetki käyttää uusille opiskelijoille tätä luennoitsijaa. Lukujärjestyksen pitäjä, viattomasti aivan, kyseli vähän ennen klo 16 , koska tänä vuonna tämä henkilö esiintyy ?

Minäpä sitten jouduin illalla tekemään puhelimella luennoitsijan luokse ”Canossan matkan” ja kyselemään hänen kalenterinsa vointia ja tilaa tulevan syyskuun kohdalla.

Hän sanoi jättäneensä siihen muutamia päivä meitä varten vapaaksi koska hän oli täällä tottunut käymään kymmeniä vuosia jo siihen aikaan. Hän oli arvellut kesällä asian selviävän tavalla taikka toisella, kunhan syksy taas saa.

Minä olin tietenkin onnellinen ja kiitollinen. Olin jäänyt kiinni unohtamisesta ja tehtävien laiminlyönnistä, mutta ah, niin suloisesti kuitenkin pelastunut.

Illalla sitten seitsemän vuotta vanha pöytätietokone päätti toimia kohtalon välikappaleena ja tasoittaa vähän selviytymisen riemua. Se vain yksinkertaisesti lakkasi toimimasta. Joudun ehkä taas tietokonekauppaan.

Takaiskun jälkeen joka tapauksessa tunnelmani kummasti tasoittui ja olen taas normaalissa elokuun tilassani, jossa odotan vielä jotain pikku vastoinkäymisiä, ennen kuin lopullisesti lokakuussa ihminen pääsee taas työrytmiin ja –tahtiin.

Säästän teidät suuremmilta vahingoniloilta kertomalla, että tietokone oli lähes tyhjä. Kaukaa viisaasti olin jo vuosi sitten tehnyt päätöksen, että kaikki tärkeä materiaali siirretään ulkoiselle kovalevylle. Yhtään kuvaa ei mennyt bittien taivaaseen.

Työnantajan nauhavarmistukset ovat saaneet monet meistä niin varmoiksi ja laiskoiksi, että emme jaksa kotona asiaan enää perehtyä.

Oman perheen yo-juhlat ja hautajaiset on tallennettu kolmelle alustalle ja kahteen fyysiseen paikkaan. Silloin edes jotain jää jonnekin. Muuten minäkin olen elänyt kuin Ellun kana. Nyt sattui kerrankin niin, että älysin jotain oikein etukäteen.

Edellinen sukupolvi suvussamme kamppailee samojen ongelmien kanssa. Isäni taannoisen 80-vuotismerkkipäivän oheistuotteena tuvan pöydälle on ilmestynyt nyt kannettava tietokone. Suku tietää varsin hyvin sen, että suurin osa kiinnostavasta paikallishistoriasta on isäni päässä. Sen lisäksi hänet on saatu kirjoittamaan asioita ja muistojaan mustiin vahakantisiin vihkoihin ja nyt on otettu käyttöön alusta numero kolme. Ensimmäinen tallenne – mode katoaa vääjäämättä, toiselle ja kolmannelle voi jotain jäädä talteen , ja mikä parasta, niitä me pystymme tulkitsemaan.

Vanhempieni jokakesäisillä Kannaksen matkoilla on ollut mukana muutaman kerran toisen ja kolmannen sukupolven edustajia. Nyt tieto pihakivien sijainnista ja peltojen oikeista paikoista säilyy ja siirtyy eteenpäin. Nyt osataan oikeassa paikassa haikeat muistot kertoa. Nyt varmistetaan se, että asioita ei unohdeta, vaikka pihakivien nykyisten omistajien historiaa kirjoitettaisi uudelleen kerran kymmenessä vuodessa.

Tillmanin oma nuorisohistoria jäi TEKO -ohjelmalla kirjoitettuna korpuille ja lerpuille. Sitä on nyt helppo nimittää kateissa olevaksi kalevalaksi.

DNA-yhtiö on ollut mukana syntymäkotini tietotekniikka-hankkeessa siinä mielessä, että he ovat ymmärtämättömyydessään jättäneet jäljelle 9 kilometriä puhelinlinjaa puisiin kyllästettyihin pylväisiin. Suku elää toivossa ja uskossa, että laajakaistan ja WEB -kameran avulla voimiset ja kuulumiset voidaan puolin ja toisin välittää nyt joskus jopa livenä.

Suuri sosiologinen arvoitus on se, mitä tapahtuu, kun tuon ikäiset ihmiset ” löytävät” lopulta elämänsä ehtoopuolella Internetin. Onneksi veljeni tytär on lupautunut opastamaan ja seuraamaan vähän tätä uutta villitystä.