Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Tiukkoja tilanteita

>

Ylämaan muistelut saavat kohta riittää. Minulle tulee sinne takaisin kaipuu, into ja ikävä jos en kohta raukea kirjoittamasta matkakertomusta. Pitkäsarviset naudat tulevat jo nyt uniin.Maantiellä on syytä olla aina hirmuisen varovainen, liikutaan sitten Jyväskylässä , Lapissa taikka Skotlannissa. Siellä Ylämaalla yksi vaaroista on tämän näköinen. Otus on lempeä ja rauhallinen karvaturri, joka ei hevin siirry tieltä mihinkään. Pelokas autoilija joutuu ajamaan 5 cm päästä terävien sarvien muodostamaa kujannetta pitkin mateluvauhtia. Jos eläin edes aivastaa, puolet vuokra-auton kyljestä on auki kuin sardiinipurkki.

Mutta ei. Nämä ovat kohtuullisen kilttejä ja rauhallisia otuksia. Lisäksi näillä on laumassaan erittäin herkät ja tärkeät sosiaaliset suhteet ja hierarkia. Meille tapahtui niin, että kun aikamme valokuvasimme, soitimme torvea ja hermoilimme tukoksen kanssa, yksi lauman uros työnsi sarvillaan edessä olevat lehmät pois tieltä ja sen jälkeen vilkaisi meihin odottavasti.

Galgary Bayssa on toisenlaista karjaa. Tämä hiekkaranta on Mull-saaren upein. Aalto ja laine liplattavat täälläkin turistin ja paikallisen varpaaseen. Tilaa on tuulen kerätä voimia. Rantakaistaleelle on yleensä majoittunut runsaasti telttailijoita ja perheitä viettämään mukavaa aikaa.

Itse kylän nimi on Galgary. Väestö komennettiin aikoinaan siirtolaisiksi joskus ammoisina aikoina Kanadaan. Siellä he sitten perustivat Galgaryn – kaupungin, mutta alkuperäinen paikka on täällä.Invernesissä opiskelijat olivat varanneet ystävällisesti itselleen ja minulle hostel -majoituksen 12 punnan korvausta vastaan. Samaan huoneeseen skottilaisen rahanhimon riivaamana oli tungettu 10 henkilöä, joille oli varattu noin 10 % käyttöoikeus käytävillä oleviin kahteen vessaan ja yhteen suihkuun.

Kun säädylliseen aikaan klo 22.30 palasimme pubi-kierrokselta ryhdikkäänä 8 uroksen laumana majapaikan huoneeseen, hostelli oli poissa ollessamme myynyt huoneen loput 2 petipaikkaa kahdelle noin 25 vuotiaalle espanjalaisneidolle.

Kuvan selvitykseksi sen verran, että tuo yläpeti oli bloginpitäjän residenssi ja tuossa alemmassa carmen sylvia vetelee unia aamutuimaan kun joukkomme on lähdössä pois. Uskon hänen aamun mittaan vielä yrittävän saada vähän univelkaansa pois, sillä yön aikana seitsemän aikuisopiskelijamiestä ja yksi eläkeiän kynnyksellä oleva lehtori saivat aikaan melkoisen pieremis – ja kuorsaus-sinfonian. Carmen sylvia ei koko aamutoimien aikan esittänyt mitään heräämisen merkkejä.

Mutta kuva puhukoon puolestaan. Uskoisin tyttärilläkin olevan kertomista reissun jälkeen.Ajattelin kauhulla skenaariota, jossa minä olisin 25 vuotiaana saman ikäisen kaverini kanssa interrail-reissulla ja hostellin pitäjä laittaisi meidät nukkumaan kahdeksan pubikierrokselta palaavan , aikuisen, kähertäjäliiton syyskokous-osallistujanaisen kanssa, joiden ikähaitari olisi 25 – 55 ikävuotta.Vaikka semmoinen naislauma harvemmin piereskelee ja kuorsaa, tunnelma olisi silti varmaankin melko sähköinen ja latautunut.Me suoriuduimme mielestäni yöstä sangen hyvin. Aamulla eräs aikuisopiskelija jätti edustamansa suomalaisen konefirman avaimenperät nuorten naisten vaatepinkkojen päälle. Myyntimies yrittää aina viimeiseen saakka. Jos ei muuta, niin ainakin kauppaa.

Mainokset

>Tobermory

>

Kuvassa on Mull -saaren ainoa viskitislaamo, joka sijaitsee piparkakkumaisen kauniissa Tobermoryn kaupungissa. Rakennus on pieni, tislaamo on pieni ja Tobermory -single maltin maku kovasti tasainen ja mutkaton.

En kuskannut häntä pullotolkulla kotiin, vaan tyydyin 2,5 cl annokseen. Tuote maistuu ihan blended – sekoitteelta , eli opiskelijat tykkäsivät tietenkin kuin hullu puurosta, mutta minä olisin halunnut vähän enemmän nyansseja mukaan. Saman tislaamon Ledaig olisi ollut savuisempaa, mutta sitä ei iltamyöhään saanut mistään.

No kaupunki on kiva ja hieno. Rantabulevardilla kasvaa 5 metrisiä palmuja. Ne eivät vedä vertoja Ploctonin palmubulevardille, mutta ovat kuitenkin aika eksoottisen näköisiä.

Muuten sitten olin peräti muistorikkaalla päällä. Maistelin Taliskeria, Laphroaigia ja Lagavulinia. En saattanut vastustaa kiusausta. Pieniä saari-viskejä jäi taas paljon kokeilematta , sillä nuo kolme tahtovat vetää puoleensa minua aina kuin magneetti rautajauhoa. Järjestys tuossa luettelossa voisi olla sama kuin urheilukilpailujen palkintopallilla; Talisker kakkonen ja Lagavulin kolmonen. Kaikki hyviä saari-viskejä.

En siis raahannut yhtään pulloa kotiin. Syy oli se, että olin liikkeellä hyvin kevein matkatavaroin, englantilaisen herrasmiehen tavoin, joten kun käsimatkatavarat tarkistetaan aina tarkasti nesteistä lentoasemilla, ainoa laukku , jossa single maltia olisi läpi saanut, oli mahalaukku.

Vaihtoehtona olisi ollut ostaa pullo Lontoolaisen lentokentän myymälästä, mutta samaan vaihtoehtoon olisi päässyt poikkeamalla kotimatkalla Hyvinkään Alkossa.Jos se ei ole ostettu sieltä saarelta, sitten on aivan sama, mistä sen ostat. Enkä minä muutenkaan oikein ole jaksanut viinaa kanniskella lentokoneessa. Laivajutut ovat taas asia erikseen.

Skotti-pubien olutvalikoima on köyhtynyt. Pumpuissa ei ollut enää mitään mielenkiintoista, vaan tilanne on alkanut muistuttamaan suomalaisen keskiolutbaarin hana-rivistöä. Irlantilaiset oluet puuttuivat valikoimasta täysin. Kaipasin Beamishin vaahtoa .

Guinnestä on tietenkin tarjolla jokaisella tiskillä, mutta sitähän saa nykyään jo Kärsämäen Essolta. Pulloissa olisi saanut sitten jo kaikkea kivaa, esimerkiksi limuviinaa sataa eri sorttia. Monesta pubista on tullut sen vuoksi mellastavien teininuorien riehumispaikkoja. Osa paikoista yrittää elää sitten vanhempaa väkeä kiinnostavalla elävällä irkku- ja keltti-musiikilla.

Tai sitten olen tulossa vain vanhaksi kääkäksi joka kaipailee vanhoja hyviä aikoja takaisin.