>Kotona taas

>

Olen kotiutunut Ylämaan- kierrokseltani. Mieli kangertelee taas vähän sen asian ymmärtämisessä, että nyt sitten taas jonkin aikaa kuluu kunnes seuraavan kerran pääsee ihmettelemään tuon kumman seudun maisemia ja ihmisiä. Minulla on nyt positiivinen post- traumaattinen stressireaktio, joten tuoreesta reissusta kertominen ei vielä tapahdu jouhevasti ja ilman tuskaa.Minulla on myös ollut kurkku kipeä ja jumalaton nuha. Minulla on flunssa. Se, mitä etuliitettä siitä tullaan käyttämään, ratkeaa lähipäivinä. Mutta onneksi flunssa tuli eilen BA-lentoyhtiön koneessa, joten ihanat muistot Skotlannista eivät tärväydy.
Lentoyhtiökin oli täysin voimaton, vaikka pari viikkoa sitten kovasti uhitteli, että he eivät flunssaisia ihmisiä kuljettele. Tillman voi todistaa, että sunnuntaiehtoona kulkee lontoolaisen lentokentän läpi niin paljon joka sortin ihmistä, ettei edes Taata Sillanpäällä ole kykyä analysoida, kuka kantaa mitäkin tautia sydämessään tai kropassaan. Puhumattakaan päänupissaan.En nähnyt Nessie – hirviötä. Aika monta sen kuvatusta näin. Ne oli rakennettu näppärästi auton perävaunun päälle, joten niitä saattoi siirtää hotellilta hotellille. Melkoinen ” puutarhatonttu” se semmoinen 10 metriä pitkä vihreäksi maalattu muovielukka on.
Laitan tähän teille linkin, jonka kautta voitte katsella Loch Nessin pintaa ja väijyä Nessie- parkaa. Kuva vaihtuu aika taajaan.

Otsikon uusi kuva on Mull-saaren rannasta. Siinä jököttää ylväänä Duart Castle, joka on Maclean -klaanin historiallinen kotipaikka. Ei käyty moikkaamassa, sillä se olisi maksanut 5,3 puntaa per henki. Paikkaa hallinnoin nykyään Sir Lachlan Hector Charles Maclean, klaanin 28 pomo ja Morvernin 12 baronetti.

Tämä on kohtuullisen tuntematon, melko alhainen aatelisarvo, tämä baronetti, joka on annettu viimeisen 45 vuoden aikana vain Margaret Thatcherin puolisolle, Dennis Thatcherille. Näpsäsin kuvan linnasta autolautan kannelta.Mutta kuten sanoin, olen matkashokissa, flunssassa ja kynäni on nyt tylsä juuri tänään. Menen kohta taas uudelleen nukkumaan ja sairastamaan. Voin kuitenkin vähän vihjaista, mistä voitte ehkä lukea lähipäivinä, jos tauti ei ole kuolemaksi.Olin torstaina Edinburghissa. Kaupunki on minusta likainen, tuhruinen, sokkeloinen ja sotkuinen. Olen aikaisemmin ajanut sen läpi junalla, ja jo silloin ajattelin noin.Ankeasta kaupungista ajoimme Obaniin ja menimme lautalla Mull-saarelle. Perjantaipäivä kului sen saaren kapeita serpentiiniteitä ajaessa.Lauantaina ajoimme toisella lautalla mantereelle ja suuntasimme Fort Williamsin kautta Invernessiin, josta sunnuntaina seikkailtiin Vantaalle.

Kirjoitan jotain yhteen vetävää, kunhan pääsen rytmiin ja kuntoon. Taidan vaihtaa teille vähän kuvaa tuohon otsikkoon ja muutenkin laittaa asioita ajan tasalle.Mutta ensin juon kuumaa juomista ja häädän tämän taudin pois.
Huomaan, että poissa ollessani vaalirahasotkukeskustelu ei ole ollenkaan laantunut. Yhä uusia piirteitä näyttää ilmaantuvan asiassa. Tämä keskustelu on hukuttamassa ihmisten tietoisuudesta semmoisen tosiasian, että viime vuoden kesäkuusta tämän vuoden kesäkuuhun vientimme arvo laski 36 %.

Tuommoisista luvuista meillä Satakunnannassa poikaporukoissa sanottiin aina että: ” revi siitä sitten huumoria”. Menemme kohti aikoja, jolloin saammme keskenämme lahjoa toinen toisiamme mämmillä ja mustalla makkaralla