Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

>Käsidesi-loukussa

>

Löysin Skotlannin maantiekarttani vuodelta kivi ja kilpi. Se kelpaa mainiosti. Luulen niin, että tiet eivät ole juurikaan siellä päin muuttuneet viimeisen 300 vuoden aikana. Ja minä tuskin joudun ajamaan , sillä opiskelijat ovat lupautuneet. Pysähdyksien ja taukojen aikana on vain muistettava se, että auton sivuovea on ihan turha etsiä sieltä, missä se normaalisti on .
Työkaveri lainasi pistorasia – adapterinsa, joten pakkaamisessa ollaan voiton puolella. Skotlannissa ei edelleenkään osata nimittäin tehdä kunnollisia lukkoja oviin, kunnollisia pistorasioita seiniin eikä sekoitushanoja lavuaareihin. Suihkuja ei ole missään. On vain loputtomasti kylpyammeita ja kylmää vettä.Vaimoni pakotti ottamaan mukaan käsidesiä. Se on pakko laittaa mini-grip pussiin lentoyhtiöiden sääntöjen vuoksi ja esittää se käsimatkatavaroiden tarkastuksen yhteydessä. Toinen vaihtoehto olisi laittaa se ruumaan. Mutta kun minä meinaan matkustaa kuin englantilainen herrasmies; kevein matkatavaroin. Kolmas vaihtoehto olisi käyttää se loppuun jo ennen koneen lähtöä.Huomenna minut pakotetaan ottamaan mukaan myös kosteuspyyhkeitä. Tiedän sen vanhasta kokemuksesta. Kotiin paluun yhteydessä ne lasketaan ja jos matkalla ei ole yhtään pyyhettä kulunut, seurauksena on kiivas puhuttelu. Olen oppinut vuosien saatossa paluumatkalla muutamia kosteuspyyhkeitä käyttämään, jotta paluun riemu olisi hyvä ja rikkumaton.Muuten uskon edelleen huolelliseen käsien saippuapesuun ja poskisuudelmien välttelyyn.
No, kaikki intin käyneet tietävät, että käsidesillä saa ainakin nuotion syttymään kenttäolosuhteissa kohtuullisen hyvin. Toki sitä käsiinkin voi laittaa, mutta silloin ei kärsi raapia tulitikkuja , ettei kätöset syty ilmiliekkeihin.
Lentolaukku – olkalaukku systeemi näyttäisi ainakin vielä toimivan kohtuullisen hyvin. Paljon tarpeetonta tavaraa on jäänyt jo pois ja jos sataa ja on kylmä, paljon hyödyllistäkin jää kotiin. Mielenkiintoista nähdä se, kuinka kevein varustein sitä pystyy matkaamaan. Unisukista en ole vielä luopunut. Minä tarvitsen unisukat. Muuten tunnen itseni alastomaksi ja unikin jää tulematta.Taidan nyt mennä narraamaan sitä unta ja odottelemaan huomista.

>Yliluonnollisia kykyjä

>

Hyvä skotlantilainen ystäväni on, kummallista kyllä, tykästynyt kovasti suomalaiseen Koskenkorva-viinaan. Hän ostaa jokaisella käynnillään sitä aina varastoon. Kun hänelle tulee Suomi-ikävä, hän tekee lasillisen ja muistelee tätä kummallista maata.
Hän on myös opettaja. Niinpä hän ohjaa minun oppilaitani silloin, kun heitä sattuu olemaan Skotlannissa harjoittelujaksoilla. Tavallisesti valvontakäynnit ovat hyvin suunniteltuja ja tapaamiset ennakoitavissa. Opettja käy oppilaan luona. Aina ei kuitenkaan niin käy.

Hän kertoi kerran taas eräänä kylmänä ja sateisena talvi-iltana unelmoineensa Suomesta takkatulen ääressä. Skotlannissa lämmitysjärjestelmät ovat hyvin viitteellisiä ja niiden tehtävä ei useinkaan ole lämmittää vaan luoda tunnelmaan ja puuhaa, jotta viluinen asukas saisi aikansa kulumaan ennen vuoteeseen kaivautumista.

Hän kertoi juuri saaneensa takan hehkumaan, musiikin soimaan, tohvelit jalkaansa ja käteensä täysinäisen Koskenkorva-pullon. Kun hän oli avannut korkkia, meille niin tutut ja rakkaat narskahdukset olivat kuuluneet takkatulen rätinän läpi ja kaikuneet kivisissä seinissä.

” I opened the bottle, and suddenly there was a knock on the door. I opened the door and there was Miss Nieminen, finish student, smiling very charming and focusing her whole attention to the bottle. That was the dead of that bottle”

Hän kertoi minulle, että hän on aivan varma, että meillä suomalaisilla on joku pirullinen kuudes aisti, jonka avulla saamme mastoa raapimalla tuulen katoamaan purjelaivalta ja kuulemme 10 mailin päähän, jos joku on avaamassa Koskenkorva-pulloa.

En ole edes yrittänyt viedä hänen uskoaan epämääräisillä selityksilläni.