>Riitti

>

Olin kummina todistamassa konfirmaatiota. Aikuistumisriitti sujui oikein hyvin ja kaikki läpäisivät. Omaisetkin osasivat käyttäytyä useimmille hyvin vieraassa ympäristössä oikein mallikkaasti. Tosin tilaisuuden kaava oli suhteellisen yksinkertainen ja kirkkoherra ohjasi meidän toimintaamme suullisesti ja hyvin isällisesti.Paikkakunnan temppeliin mahtui noin 350 omaista. Paikat tulivat täyteen ja kukkapuskillekin jäi vielä penkkitilaa. Laskeskelin, että jos paikkakunnan kaikki 35 000 asukasta sattuisivat tulemaan samana pyhänä synnin tuntoon, kirkkoherran olisi kyllä parasta tulla ulos kirkon pihalle ja julistaa palokunnan megafoniautolla sanaa kaupunkilaisille.Ennen muinoin kirkkojen kokokriteerit laskettiin vähän toisin. Seinäjoella pidettiin tärkeänä, että kirkontorni näkyy varmasti Lapualle, Ylistarolaiset tilasivat varmuuden vuoksi vähän ylisuuren kirkon ja Kerimäen kirkkoon taitavat mahtua kaikki lähipitäjienkin asukkaat nykyään. Ainakin Kerimäen kirkon ylläpito on suunnattoman työlästä ja kallista.Kasteen vahvistus sujui siis mallikkaasti. Kummien osa oli helppo tilaisuuden kulussa ja jälkilahjonnassa. Toinen meistä kävi siunaamassa nuoren alttarilla yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa ja illalla meidän osamme oli antaa lapselle kultainen risti.Toisten vieraiden osa olikin lahjonnan osalta vaikeampi. Mauttomuuksiin ei oikein sovi mennä, mutta hengellisyyttäkään ei oikein uskalla ylikorostaa. Uusi kännykkä on moderni tapa ilmoittaa, että yhteydet on syytä pitää kunnossa omaisiin. Ylöspäin sillä ei vielä pysty niitä kylläkään hoitamaan. Korut ja riipukset ovat turvallisia valintoja, kunhan ei sorru lävistyksiin ja tatuointilahjakorttiin.Päivä sujui rauhallisesti kohti iltaa. Kummilapsemme ei rientänyt lauantain yöhön kaljarepun kanssa, vaan seurusteli sivistyneesti vieraiden kanssa. Tämän me tiesimmekin tietysti etukäteen, joten saatoimme olla onnellisia ja todeta, että jälleen kerran ikiaikainen riitti on kunnialla suoritettu ja olimme olleen todistamassa nuoren siirtymistä aikuisuuden puolelle. Vähitellen ja rauhallisesti.
Eilisen suurin tappio itselle oli se, että oma tytär piti samaan aikaan toisaalla konfirmaatiosaarnaa omille rippilapsilleen. Olisin halunnut olla kuulemassa, mutta nyt se ei vain käynyt.
Toisaalta, mitäpä minä, vieras ihminen olisin siellä tehnyt, toisten ihmisten juhlassa.