>Sisällä

>

Nyt sitä sitten ollaan virallisesti sisällä ja yliopiston kirjoilla. Tänään he nimittäin luovuttivat minulle suosiollisesti käyttäjätunnuksen ja salasanan laitoksen verkkoon. Olen liittynyt monenmoisille postituslistoille ja samalla sukeltamassa uudenlaisen tiedotusmaailman syövereihin.

Kävin tänään siellä jo haahuilemassa ja tutkimassa mitä kaikkea tarjolla on. Yleisiä tenttejä näyttää olevan kirjapaketteineen oikein mukavasti. Syksyn ja talven vapaa-ajan ongelmat on poispyyhitty. Parasta asiassa näyttää olevan se, että monta tuttua kirjaa on tentittävien joukossa. Uudetkin näyttävät kiinnostavilta.

Tein matkaa Matin ja Maijan tyyliin. Ajoin pitkin rataosuuksia, joita en ole koskaan ennen käyttänyt. Vanhat ränsistyneet asemat, menneisyyden tehdas-yhteisöt ja hoitamattomat ja pusikoituneet taimistot vilisivät ikkunan ohi. Junan vessa toimi edelleen vakuuttavasti ja junissa oli harras tunnelma. Paljon opiskelijoita oli taas matkalla pois kotoa tai pois rakkaimpansa vierestä.

Joku harva eläkeläinen oli vaunuissa, pari yhteiskunnan laitapuolella kulkijaa oli matkalla naapurikunnan viinakauppaan ja sitten minä, ei oikein mikään. Mietin yksikseni vaunussa tuntitolkulla sitä, mikä minutkin sai lähtemään. Mitä teen tässä opiskelijajunassa ?

Toistaiseksi tuntuu hauskalta. Saa nähdä mitä sitten huomenna tapahtuu. Moni asia yliopistossa tuntuu muuttuneen, tai ainakin yliopistot ovat tehneet pesäeroa esimerkiksi ammattikorkeakouluihin. Vähän kateellisena olen aistinut tunnelmia. No ehkä olen vain liekeissä näin ensimmäisen päivän huumassa.

Vapautta on runsaasti, mutta samaan aikaan julkisuudessa käydään kovaa keskustelua yliopistojen asemasta. Myönnän auliisti sen, että en osaa ottaa kantaa koko yliopistokeskusteluun. Ammattikorkeakoulujen osalta on kuitenkin selvää se, että eroa yliopistoihin monissa asiassa on, se ero luultavasti pysyy ja sen kaventaminen on sangen tuskallista, vaikka AMK -piireissä siihen oltaisi valmiita.

Mietin erityisesti sitä, miten tämä luuhaaminen täällä yliopistolla tulee muuttamaan minun mielipiteitäni, ajatuksiani ja elämääni. Ehkä on helpompaa katsoa omaa tonttia kun näkee vähän muutakin.

Tämä fontti on vähän hassua sillä oma kone ei hyppää täällä verkkoon ja näissä toisten koneissa on kummalliset asetukset

>Oikeutta

>

Porvoossa käydään kallista oikeutta. Nk. Ruanda-oikeudenkäynnin kustannukset ovat nousemassa yli miljoonan euron. Todistajia kuullaan Ruandassa ja niinpä käräjäoikeus lähtee kahden viikon kuluttua katselemaan vähän paikanpäälle.

Matka saattaa laajeta myös Burundiin, jossa asuu 10 todistajaa. Muissa Afrikan maissa asuneet todistajat on kutsuttu Suomeen.

Minähän en näistä oikeusjutuista mitään tiedä, kun en ole koskaan ollut salissa syytettynä taikka todistajana. Minulla ei siis ole selvää näkemystä siitä, miksi näin tehdään ja kuka viulut maksaa.

Mahdolliseen kansanmurhaan syyllistynyt syytetty tuskin maksaa näitä oikeudenkäyntikuluja.

Helkkarin hieno asia lopulta, että oikeus näyttää toteutuvan. Nyt kun saadaan kokemusta asiasta, näitä maailman ongelmia voitasi ratkoa tulevaisuudessakin meillä, eikä paikan päällä. Onhan selvää, että heimo- olosuhteisiin jämähtänyt oikeuskäytäntö kehitysmaassa ei voi taata kunnollista käsittelyä ja oikeudenmukaista tuomiota.

Me sitä vastoin voimme järjestää asuinpaikan rikollisille, tuomita heidät ja sijoittaa vielä vankiloihimme. Sen verran kyllä olemme velkaa kaikesta siitä kolonialismista, jota Euroopan siirtomaaherrat ovat vuosisatoja harrastaneet.

>Lähdön tunnelmissa

>

Pakkailen vähän kyniä ja kumeja laukkuun, sillä lähden huomenna muiden nuorten lailla yliopistolle ilmoittautumaan, kuittaamaan ATK- tunnukset, ihmettelemään nuorison loputonta tiedonjanoa ja tutustumaan uusiin opiskelukavereihini.

Ynnä tietenkin kuuntelemaan jokavuotista rehtorin puhetta uusille opiskelijoille. Tähän asti on voinut kohtuullisen tyynenä olla siellä puhujien puolella ja tervetuloksi toivottajana. Nyt välillä pääsen katselemaan asioita toisesta näkökulmasta.

Ylioppilaskunnan pakollinen jäsenyys tarkoittaa minunkin tapauksessani nyt sitten sitä, että posti on alkanut toimittaan kaikenlaista humu- ja viihdeilmoitusta vanhan miehen ratoksi. Olut on opiskelijalle välillä euron muki ja välillä pari euroa. Myös hillitöntä menoa taataan monessa ilmoituksessa.

Ainejärjestökin toimitti pankkisiirtonsa ja hengentuotteensa. Sen perusteella olen joutumassa nuorten naisten porukkaan ja runoja pitäisi rustata jos aikoo päästä lehden sivuille.

Otan kannettavan aparaatin mukaani, joten ensimmäisen viikon kuulumisia saattaa ilmaantua päivittäin sivustoille. Saatan aamullakin vielä ihmetellä täällä sitä, mihin vanha mies on päänsä pistämässä. Eikö jo olisi aika olla vaan ja ryhtyä jäähdyttelemään. Saatan kyllästyä myös ensimmäisen viikon orientointiin jo päivässä taikka kahdessa ja matkustaa takaisin kustannuspaikalleni antamaan opetusta. Saa nähdä.

No jos tuolla ei ole kivaa, vaihdan paikkaa ja tiedekuntaa. Ikäluokat ovat supistumassa niin nopeasti , että sisäänpääsy yliopistoihin näyttää vuosi vuodelta onnistuvan yhä huonommalla todistuksella. Se tarjoaa minun kaltaiselle laiskurille tulevaisuudessa viljalti mahdollisuuksia kuormittaa yliopistojen rattaita ja toteuttaa elin-ikäisen oppimisen myyttiä

>Puna-musta vanha lady

>

Puna-mustasta kirjoitettiin aamulla tunteikkaasti ja suurella kaipuulla Tienpäällä – blogissa. Taidan aurinkoisen päivän kunniaksi laittaa omasta vanhasta ladystani kuvan esille. Ehkä käyn ajamassa lenkin iltapäivällä.

Muistot ovat tärkeitä , mutta yhtä tärkeää on hankkia uutta muistettavaa tai ainakin vertailukelpoista ainesta, jonka perusteella se vanha sitten ansaitsee sen muistettavuutensa. Pitää siis ehdottomasti välillä muistaa ajaa myös huonoilla moottoripyörillä, juoda huonoa viiniä ja kuunnella tylsiä ihmisiä. Sillä tavoin saa perspektiiviä.

Oman muistilaatikkoni pohjalla on yksi ajokokemus johon vertaan aina kaikkea muuta. Itäsaksalainen EMW – kardaanivetoisena näyttää vähän huonolta ja sitä todella on erittäin huono ajaa. Mukavaa siinä oli vain se suuri elefantin korvaa muistuttava satula. Kun siihen ajokokemukseen vertaa muita elämän aikana hankittuja, on helppo asetella asioita järjestykseen.

Moottoripyörien ajo-ominaisuudet eroavat toisistaan paljon enemmän kuin esimerkiksi autojen. Siksi ymmärrän se, että uuden pyörän kokeileminen on suurempi asia kuin uuden automerkin tai –mallin kokeileminen. Kun otetaan tai annetaan ”tyypit”, siinä itse asiassa tyyppi katsastetaan, hyväksytään laite kaverin käyttöön ja samalla kaveri porukkaan.

>Lauantai-illan melankoliaa

>

Kaipaan vähän Maalaisen blogia. Olen nyt ainakin kuukauden ihmetellyt sitä, että miksi uusia päreitä ei myllystä tule. Mistä johtuu hiljaisuus ?

Tänään kävin sitten kokeilemassa blogin viimeistä blogimerkintää ja huomasin blogin muuttuneen suljetuksi ; vain kutsutut pääsevät sisään. Sellainen vähän ahdistaa. Tulee semmoinen olo, että olenkohan tehnyt tai kirjoittanut jotain typerää ja blogin pitäjä on vetäytynyt lähipiirinsä pariin.

Myönnän, että olisi erittäin mukava taas lukea pitkiä linkkilistoja, kertomuksia ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja ennen kaikkea kaipaan sisäpiirin tarinoita vaihtoehtoliikkeestä. Minä jopa nautin siitä että Maalainen oli silloin tällöin sukset ristissä joidenkin kirjoittajien kanssa. Semmoinen kuuluu oleellisena osana julkaisevan ihmisen vaivoihin ja risteihin.

Minulla ei ole osoitetta, josta pyytäisin lukuoikeuksia, mutta Maalainen, jos luet tämän, olisin vailla niitä oikeuksia, mikäli semmoiset voitaisi minulle myöntää. Ja mikäli tekstiä edelleen blogiin ilmestyy.

Minut saa toinenkin asia alakuloiseksi. Niin kutsutut paremmat blogin kirjoittajat käyttävät usein hyvinkin provosoivaa kieltä ja kun sitten heitä kommentoi, tuloksena on joko hiljaisuus taikka provosoituminen. Provosoituminen on tervetullutta, hiljaisuus kummallista.

Minä käytän joskus itsekin hiljaisuutta välineenä silloin kun vastaaminen on vaikeaa, taikka mahdotonta. Minä saatan provosoitua mielelläni mutta usein voin myös vetäytyä kuoreeni. Yleensä häviän nämä provosoitumisottelut parin kommenttikerran jälkeen, enkä pysty pitkiin jankkaus-ketjuihin. Harjoitus kuitenkin tekee varmasti mestarin. Yritän kerta kerralla pitää yllä kommenttiketjua kauemmin ja kauemmin.

Olen erittäin huono ja laiska kommentoimaan toisten blogeihin. Jos niin tapahtuu, tiedätte, että asia on ollut minulle tärkeä ja iso. Sitä vastoin mielelläni pidän yllä keskustelua omien kirjoitusteni perässä. Yritän vähentää koko ajan tuota laiskuuttani toisten blogeissa ja olla aktiivisempi

Mutta Maalainen, minä vähän kaipaan kirjoituksiasi. Olenko ainoa ? Missä olet?

>Briteilläkin on oma Mäkilänsä

>

Jos on Suomen raskaassa ollut aina pula räteistä ja lumpuista, niin paljon paremmin ei ole asia Englannin maalla, jossa palkka-armeijan pojat ja tytöt joutuvat kirvistelemään palveluksessa vajavaisin varustein.

Äidit ja isät jättävät kesälomansa pitämättä ja sijoittavat lomarahat makuupussiin, aavikkokenkiin ja muuhun tarpeelliseen sälään, jota kuningattaren hovihankkijat ovat ehkä pystyneet kuningattarelle hankkimaan, mutta ei enää pojille ruotuun.

Tillman on aina luullut, että jos kerran keksipaketissa ja HP-kastikkeessa mainostetaan sitä, että näitä mainioita tuotteita toimitetaan myös Lissulle ja koko hänen suvulleen, silloin organisaatio olisi niin tehokas, että kaikki maailman varusteongelmat on helppo ratkaista. No, kuka on nähnyt joskus brittiläisen kylppärin, taikka ulko-oven, voi helposti todistaa että se kansakunta on ollut täysin kykenemätön edes kehittelemään sekoitushanaa, Abloy-lukkoa ja kunnollisia ovenkahvoja. Miten sitten voisikaan onnistua sotilaan varustaminen ?

No, onneksi kotijoukot kantavat huolta pojistaan. Säännöllisesti lähtee suuria paketteja kohti Afganistania.

Sama ongelma oli kuulemma aikoinaan Falklandin sodassa. Intoa oli enemmän kuin vermettä ja paikalliset Mäkilät pitivät sitten lopusta huolen. Olen kuullut samaa myös suomalaisten rauhanturvaajien varustamisesta. Lähtevät kaverit hankkivat ensitöikseen pimeänäkölaitteita ja muuta tarpeellista vapailta markkinoilta. Mahtaakohan verottaja hyväksyä semmoiset vähennykset tulonhankkimiskuluiksi ?

Talvisotaan voitiin antaa joillekin vain kokardi. Tillmanille sentään annettiin 1970-luvulla tavaraa vähän enemmän. Suntishousutkin olivat tarkoitetut joko taistelijaparille, tai sitten jollekin sumopainijalle. Jo silloin kuitenkin oli olemassa järjestelmä, jonka avulla varusmies saattoi ostaa itselleen säädylliset lomapuvun housut. Varusvarastolla jaettiin vain sopivia asusteita.

Tillman on sitä mieltä, että jos kansakunta parhaimmistonsa lähettää muille maille taistelemaan ja kuolemaan, soveliasta on ainakin antaa asianomaisella täydet mahdollisuudet tehdä se sitten hyvissä varusteissa ja isolla selviytymisen mahdollisuudella. Jos niin ei ole, iltapäivälehtien kirjoittelulle kerrankin on jotain katetta.

Luin The Mail – lehteä viimeksi kolme viikkoa sitten lentokoneessa. Se ei näyttäisi oleva aivan sontalaarin pohjimmaisia siitä päätellen, että sitä pystyi lukemaan ilman gummihanskoja. Jotain perää asiassa saattaa olla. Ainakin suomalaisten kohdalla varusteista on kohistu keskustelupalstoilla jo jonkin aikaa

>Fontti

>

Ikea on mennyt muuttamaan fonttia. Se taas on saanut monet asiakkaat repimään pelihousunsa. Väärä fontti voi vaikuttaa kassavirtaan ja kohusta ollaankin kovin yllättyneitä liikkeessä, jossa pääministerimme taannoin väitti törmänneensä kirjailija Ruususeen.

Tillmanille fontti on kiveen kirjoitettu asia. Blogi koettaa ilmestyä Trebuchet- kirjasimella, koska minusta se on sotilaallinen ja selvä kirjainmuoto ilman krumeluureja. Teksti on jotenkin selvää ja konstailematonta ja sen merkitys seisoo siinä varmana ja tavallaan myös vähän huomaamattomana.

Tillaman kirjoittaa nämä juttunsa hahmotelmat myös samalla fontilla mutta koolla 14, koska silmät ovat huonot ja tarvitaan paljon mustaa korkeutta riveille ennen kuin osaan olla siihen tyytyväinen.

Aikaisemmin olin Ariel- miehiä. Se on myös upea fontti, sillä se tuo mieleen britti-moottoripyörän, joka voitelee sekä kampiakselin, että ajajan ajosaappaat. Se on pyörä, jonka nimi on paljon helpompi lausua kuin pyörä omistaa. Minulla oli kerran opiskelija, jonka Arielin moottori oli pahvilaatikossa 5 vuotta ja silti hän kutsui itseään aktiiviseksi motoristiksi.

Mutta sitten minä löysin Trebuchet- muodon maailmaani. Enää en voi tulla toimeen ilman sitä. Virallisissa papereissakin käytän sitä kirjoittamisvaiheessa, muotoilen, makustelen , ja lopulta sitten viimeisemmässä hädässä muutan muodon Times New Roman –muotoon , tai johonkin muuhun yhtä typerään viranomaisen tai työnantajan vaatimaan muotoon.

Ehdottomasti vastenmielisiä fontteja mielestäni ovat Courier, Niagara ja em. Times New Roman. Äärimmäisessä hädässä saatan tehdä jotain Veranda- fontilla. Se on jopa joskus esiintynyt blogissakin. Mutta nykyään olen pyrkinyt unohtamaan vanhan rakkaani. Minun silmäni sykkivät Trebuchet – tahtiin.

Säälien katson niitä, jotka hullaantuvat Word-ohjelman tarjoamista vaihtoehdoista ja kirjoittavat kaikki mahdolliset viestinsä kaikilla mahdollisilla fonteilla. Vanhassa TEKO:ssa taisi olla tasan yksi kirjasinmalli, eikä kantaisäni aikoinaan käyttööni luovuttamassa ERIKA- kirjoituskoneessakaan ollut kuin se yksi ja sama. Sähkökirjoituskoneiden vaihdettavat pallopäät olivat asiakkaille sama asia kuin jos olisi antanut lapselle karamellikaupan omistuksen joululahjaksi; seikkailu ja mielettömyys kirjasimilla alkoi.

Luulen lopulta niin, että vanhan grafologian tilalle voisi astua uusi humpuukitiede, joka kertoo ihmisestä sairaudet, lemmensurut ja toiveammatin sen perusteella, mistä fontista tykkää.

>Moottorisika pääsi pannasta

>

Tukholman kaupunki on ryhtynyt suosittelemaan asukkailleen jätemyllyn hankintaa. Suomessa nämä tiskipöydän surraavat tehosekoittimet ovat olleet kiellettyjä, koska on katsottu eloperäisen aineksen kuormittavan liikaa jätevesisysteemejä ja lisäksi ravinnon jauhamisen jätevesiin on ajateltu lisäävän rottien määrää viemäristössä. Päättäjät ovat katselleet ilmeisesti paljon amerikkalaisia kauhuelokuvia, joissa usein kahlataan viemäreissä.

Moottorisika on tehokas mutta hieman äänekäs vekotin, joka hotkii kaiken kakkosnelosta pienemmän kitaansa, jauhaa sen muusiksi ja sekoittaa veteen. Sitten koko puuro ohjataan viemäriin.

Vehkeen käyttö muistuttaa pienoiskoossa vanhanaikaista puimakoneen eli tappurin syöttöä. Jos on isompaa kyljysluuta ja vähän vahvempaa kaurapuuroa, syöttöä kannattaa tehdä varovaisesti. Joulukinkun sääriluun kohdalla kannattaa kyllä miettiä tarkkaan. Voi olla että sika tukehtuu taikka siltä palavat käämit.

Tämmöisen energiapuuron syöttäminen jätevesiverkkoon edellyttää tietenkin sitä, että se puuro jossain vaiheessa otetaan hyötykäyttöön. Tukholmassa se sotku laitetaan bioreaktoriin ja siitä tehdään mädättämällä metaania liikennelaitoksen busseihin.

Moottorisika on tietenkin perin amerikkalainen vempain. Minulle se oli aikoinaan suuri ihmetyksen aihe. Toinen siihen kulttuuriin oleellisesti kuulunut asia ja hämmästykseni aihe oli jääkaapin ovessa oleva jääpala-automaatti, joka annostelee ylikansalliseen juomaan kokonaisia kuutioita ja toisesta napista rouskuttaa GT- juomaan jääsohjoa.

Hyvä tietenkin, että on olemassa laitteita koskevia sääntöjä. Jos kukin meistä virittelisi keittiöönsä sitä sun tätä laitetta työtä helpottamaan, saattaisi työtehoseuran konsulentti saada sätkyn. Ja vakuutusyhtiö.

Tässä taannoin alkukuusta vietin yötäni airport -hotellissa. Illalla kahdeksan aikaan vastaanotossa alkoi kello soimaan ja valot vilkkumaan. Kohta paikalle ampaisi Vantaan palolaitos. Raamikas palomies syöksyi vastaanottovirkailijan opastamana kerroksiin.

Kiinalainen matkailijaperhe oli tuonut Kiinasta mukanaan omat nuudelit ja vedenkeittimen. He olivat laittaneet huoneessaan vähän ruokaa, jolloin ko. veden kuumennin oli kuumentanut koko huoneen ja seinän ja aiheuttanut palohälytyksen. Vastaanottovirkailija kertoi tämän olevan joka kuukautista spektaakkelia heidän hotellissaan.

Jätemylly tuo mukanaan tietysti myös lieveilmiöitä. Siskonmies on antanut minun ymmärtää, että tukkeutuneet jätemyllyn korjaaminen/ aukaisu ovat sellaisia kotitaloustöitä, joita meidän vanhassa maassa asuvien miesten ei kannattaisi suuremmin kadehtia.

>Hallituksen vika…..

>

Maahanmuuttajista ei ole kuin harmia kantaväestölle. Väkivaltainen käytös ja haparoiva suomenkielen ymmärtäminen aikaan saavat ongelmia jokapäiväisessä elämässä. Jos et syö myrkkysieniä metsässä, niin ainakin puret virkavaltaa koipeen. Tai ainakin hankit kaverillesi syytteen.

Päijät-Hämeessä konstaapeli on syytettyjen penkillä tuomioistuimessa koska antoi hollantia haukkuvan ja hollantia ymmärtävän poliisikoiran purra rattijuoppoa kintuille.

Koira oli siis maahanmuuttaja, jonka kotouttaminen oli jäänyt puolitiehen. Silti sitä käytettiin työelämässä siekailematta vaarallisissa ja vaativissa tehtävissä. Miten nyt hollantia ymmärtävä koira voisi tietää mitä viinalta haisevan roiston kanssa tehdään.

Purtu, kantaväestöön kuulunut hämäläinen, väitti kuulleensa kuinka maahanmuuttajan suomalainen kumppani oli käskenyt maahanmuuttajan purra. Oli käytetty pure – komentoa. Kun olisi pitänyt käyttää bitjen –verbiä.

Konstaapeli kiistää jyrkästi väitteen ja vetoaa siihen ,että eihän se edes ymmärrä suomea. Konstaapelin hollannin opinnot alkavat Lahden kansalaisopistossa vasta syyskuussa, joten tässä on tultu konstaapelin kertoman mukaan nyt aluksi toimeen vähän ilmeillä, eleillä, käsimerkeillä ja nakkipaketilla.

Surra täytyy kovasti, jos kielitaidottomat maahanmuuttajat vievät kaikki työpaikkamme, yrittävät raukat opetella kaunista kieltämme ja vielä purevat päälle.

Mitä hallitus ja pääministeri aikovat asian vuoksi tehdä ?

Koska kotimainen poliisikoiratuotanto saadaan nousemaan kysyntää vastaavalle tasolle ?

>Paperitähdet

>Elämme vaikeita päiviä. Media kärrää kiimassaan eteemme päivittäin BB ihmisten sanomisia. Mahtaa nyt Salattujen elämien jengiä ottaa päähän. Tai luulen, että ottaa päähän.

Jos ammattina on julkisuus ja itsensä myyminen, pakko sen on ottaa pattiin kun tuutin täydeltä toitotetaan juuri tällä viikolla jonkun toisen idioottimaisuutta.

Runoilija iskee aamuumme terävästi ja oivaltaen. Vaikka tulisi tuhat BB-taloa ja miljoona jaksoa Salkkareita, runoilija on oivaltanut keskeisen jo ennen ensimmäistäkään tuotantokautta.

Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin kurkottaa

ja kaikki haluaa rahaa, ja elämää kuuluisaa

Ja ne joilta se kenties onnistuu pankoot ristiin sääriluun

sillä etusivun tähteä eivät suojaa sivut muut

Juice Leskinen, Paperitähdet

Everybody’s a dreamer and everybody’s a star
And everybody’s in show biz, it doesn’t matter who you are
And those who are successful
Be always on your guard
Success walks hand in hand with failure
Along Hollywood Boulevard

The Kinks, Celluloid Heroes
sanat Ray Davies

Ja täältä pääsee oikeaan Kinks-tunnelmaan.