>Uutisen luonne ja kommentit

>

Rohkenen perjantain kunniaksi jatkaa vielä vähän uutisista ja uutisista. Aamulehti otsikoi ansiokkaasti tänään nettisivuillaan, että opettajilta vietiin ateriaetu.Kyseinen uutinen on saanut runsaasti ajatusten vaihtoa. Nykyään kun lehdillä on semmoinen tapa, että jokaisen uutisen perään laitetaan lukijalle kommentointimahdollisuus.Näitä mini-blogi kirjoituksia onkin saapunut melkoinen määrä. Niissä jokainen tuo reippaasti ja siekailematta esille oman näkemyksensä siitä, mitä on tehty; oikein tai väärin, aina pieleen.En jaksa tässä nyt kauhistella noita mielipiteitä. Jotain uutisoinnin arvoista on epäilemättä tapahtunut ja monen henkinen rauha on järkkynyt.Minua kiinnostaa sitä vastoin se uutinen, jossa kerrotaan suomalaisen varustamon rahtilaivan tulleen kaapatuksi ja muilutetuksi Ruotsin vesillä. Minua kiinnostaa kovasti se, mitä niin suurella joukolla piti käydä etsimässä ja kenen toimesta. Mistä miehet tulivat ja minne menivät ?Kenen laskuun he toimivat ? Kuinka suomalaisella varustamolla on osoite Itäkeskuksen suunnalla ja toimitusjohtajana venäläistyylinen nimi? Kun noihin saisi vastauksen, semmoinen tieto olisi uutinen.

>Uutisen elämä

>

Tänään luin aamulla Keskisuomalainen -lehdestä sellaisia asioita, jotka olivat eilen erkkolaisessa ja keskiviikkona tietokoneen näytöllä nettiuutisina. Ketju näyttää vuosi vuodelta venyvän. Jos minulle tulisi kotiin kannettuna maineikas satakuntalainen Lalli- lehti, voisin lukea suodatettuna samat asiat vielä huomennakin.

Nuoruudessa pidettiin hyvänä uutisvälityksenä tilannetta, jossa ko. Lalli –lehti saapui kolme kertaa viikossa ja Maaseudun Tulevaisuus silloin tällöin. En muista koskaan olleeni kuitenkaan uutispimennossa.

Kennedyn ampuminen kuultiin radiosta ja Prahan kadut nähtiin televisiosta samana päivänä. Kolumnit ja analyysit tulivat sitten päivien ja vuosien kuluttua. Uutisen kärki saapui nopeasti, mutustelu saattoi kestää vuosikymmenen.

Nykyään nk. vanha uutisvälitys paperiversiona on surkeasti häviämässä kilpailun kärkitiloista. Jopa YLE joutuu taistelemaan uutisvirrassa epätoivoisesti.

Samaan aikaan sitten uutisten kesto on lyhentynyt muutamaan tuntiin. Vain vaalirahakohu on liitänyt koko kesän otsikoissa. Rikkaan suvun perijättären kidnappaus kesti uutisena yhden viikon.

Blogien maailmassa tilanne tietenkin seuraa kehitystä. Usein maukaskin keskustelu elää vain aamusta iltaan. Tosin poikkeuksiakin on. Joissakin tapauksissa näyttää siltä, että kirjoittajalla on malttia odottaa rauhassa niin kauan, että keskustelu saa lainehtia kolmekin päivää, kunnes uusi kirjoitus avaa uuden keskustelun.

Sata vuotta sitten kunnollinen sanomalehti keskustelu saattoi kestää vuoden kaksikin.

Minä myönnän pudonneeni tästä tiedonvälityksen kelkasta. Kun uutisen operatiivinen kesto näyttäisi kaiken aikaa lyhenevän ja lähestyvän sitä raja-arvoa ja tilaa, missä itse uutisen aiheuttaman asia tapahtuu, joudutaan tietenkin ongelmiin, koska raja-arvo lähenee, mutta koskaan ei voida kuitenkaan saavuttaa tilannetta, että voitaisi sanoa samalla silmänräpäyksellä, että nyt tapahtui Ugandassa sitä ja sillä on sellaiset seuraukset maailmalle ja keskustelu asiasta päättyy tähän.

Ellei sitten ryhdytä siirtämään uutisten elinkaarta tapahtumahetken etupuolelle. Siitäkin on merkkejä näkyvissä. Tehdään uutinen ennen kuin itse pääasia tapahtuu ja luotetaan siihen, että se saadaan tapahtumaan.

Ja tietenkin on muistettava vanhan lämmitys- teoria. Ilkka Kanerva on päässyt nyt toistamiseen mukaan tämmöiseen uutistehtailuun. Hänen poliittinen uransa on niin värikäs, että luultavasti medialla on varastossa vielä muutama uusi starttipaketti, jolla voidaan käynnistää tarpeen vaatiessa uutinen. En tohdi ottaa ollenkaan kantaa hänen virheisiinsä. Perinteisesti sellainen on länsimaissa totuttu jättämään oikeuslaitoksen hoiviin.

Ilahduttavaa olisi tietenkin se, jos media voisi ennustaa etukäteen maanjäristykset ja muut luonnon mullistukset, prinsessojen kihlaukset ja pop-tähden kuoleman ja lentokoneen maahansyöksyn. Taikka vaikkapa vain maailman talouden tilanteen kehittymisen.

Hyvä asia olisi myös se, jos lehdestä voisi lukea sen, mihin kannattaa kuhaverkot laskea ja missä päin on hyvin kantarelleja.

Yöpöydällä on juuri työn alla Gunther Grassin Taikalaatikko. Tässä omaelämänkerrallisessa romaanissa kahdeksan lasta muistelevat menneisyyttään ja elämäänsä kirjailijan 80-vuotispäivillä.

Teoksessa taikalaatikkona toimii kirjailijan naisystävän laatikkokamera, jolla on ihmeellinen voima katsella asioita taaksepäin ja välittä joskus taas kuvia tulevaisuudesta.

AGFA- laatikkokamera toimii huonossa valaistuksessa, vähillä suljinajoilla ja ilman salamaan. Pimiöstä ilmestyy kuitenkin vedoksia, jotka kertovat meille menneisyydestä ja tulevaisuudesta hyvin tarkasti. Totuus muuttuu läpivalaisevaksi. Se ei näyttäisi edes saksalaiselle olevan armoton ja tuomitseva, vaan lopulta antaa turvallisen ja hyvän olotilan lukijalle.

Nykyään juuri koskaan en ole turvallisella mielellä sen jälkeen kun olen joutunut kosketuksiin median kanssa. Olen vähintään harmistunut ja pahalla päällä, useimmiten jopa vähän epätoivoinen.

Tervetuloa lukijoiden pariin, Media . En tarkoittanut sinua.

>Tuhmat Tädit

>

Kesän kulttuuriantia ei ole juurikaan tullut esiteltyä. Olen tänä vuonna kiertänyt kaukaa kesäteatterit ja taidenäyttelyt. Olen ajatellut niin, että suuri kulttuuriannos saattaisi saada mieleni järkkymään ja viiman käymään rahapussin puolella.Jotain pientä sitä on koettu kuitenkin. Jouduin Joen kaupungissa tuhmien tätien seuraan.Tuhmat Tädit on poikkitaiteellisen kulttuuriyhdistys Vääräpyörän laulu- ja performanssiryhmä, joka sai Tillmanin kaljan väärään kurkkuun pari viikkoa sitten Joensuun satamassa olevassa terassiravintolassa. Itä – Suomalainen itkuvirsi- ja tussulaulu-perinne on saanut arvoisensa jatkajan näistä ilmestyksistä.Tätien kotisivuille pääsee tästä ja heidän esiintymisiään pääsee seuraamaan vaikkapa You Tuben sivuilta, jos ei rohkene itse paikan päälle. Hiki siinä raavaalle miehelle kuunnellessa tulee, sillä useimmissa laulemissa on rankan sorttinen naisnäkökulma mukana , eikä meille miehille armoa suoda.

Tervetuloa muuten lukijaksi, Päivi. Tuo lukija-segmentti tuntuu toimivan taas hyvin tuossa sivupalkissa.

Tämä tervetulotoivotus – päre on nyt vähän epäsopiva, enkä osaa luontevasti naisihmistä tämmöisen kirjoituksen yhteydessä tervetulleeksi toivottaa. Oikein mukava saada uusia lukijoita.

>Interaktiiviset valotaulut

>

Helsingin koulut luopuvat liitutauluista. Semmoinen kehitysaskel on sangen merkittävä ja varmasti pohdinnan alainen näin kauniina ja kirkkaana heinäkuisena päivänä, jolloin kymmenet tuhannet 7-vuotiaat mankuvat reppukaupoille ja vaateostoksille.

Juuri kun vanhemmat ja sisarukset ovat päässeet selittämästä, miten siellä sitten mennään taululle ja piirretään liidulla kirjaimia ja numeroita huolellisesti ja varovaisesti, kaikki romahtaa. Sadanviidenkymmenen vuoden liitutaulu-aikakausi Suomen kouluissa päättyy.

No minä vihaan liidun kirskuntaa. Olen onnellinen aina kun pääsen kirjoittamaan rasvaliidulla valkotaululle. Semmoisen taulun puhdistaminen on vähän hankalaa, sillä teksti näkyy himmeänä uuden tekstin alta. Varsinkin jos joku on sotkenut tussikynien joukkoon joitakin permanent- kyniä, siivoojilla on hauskaa kun hinkkaavat niitä sitten Sinolilla pois.

Minä vihasin myös taulunkäyttösuunnitelmia. Ne olivat olennainen osa auskultointia ja näytetunteja 1970- luvun lopussa . Kokelaan piti edeltäkäsin suunnitella ja sommitella jokainen liitutaululle tehty raapustus ja esittää niistä ohjaavalle opettajalle paperisuunnitelma.

Minä olen huolissani vähän siitä, että ilman keskustelua hypätään näin merkittävä askel yhtäkkiä, keskellä pahinta lamaa, jolloin lasten velli- ja ruoka-annoksia säästetään, opettajia lomautetaan ja kesälomiksi irtisanotaan. Että tällaisia ratkaisuja tehdään aikoina, jolloin homekouluja ei saada korjattua ja oppilaiden koulumatkat venyvät syrjäseuduilla tunteihin. Miten taataan se, että kaikkialle tähän maahan saadaan yhdenvertainen valotaulu-meri ? Miten taataan se, että jokainen pikkupitäjä hoitaa asian kuntoo ? Miten taataan se, että tulevien erkkolaisen julkaisemien kouluranking-listojen jälkeen taas ihmetellään, mihin ne tyhmät oikein kasautuvat ?

Näiden uusien vempeleiden didaktinen käyttö vaatii koulutusta, niiden toiminta huoltoa ja ohjelmistot ylläpitoa. Jos ATK-pönkkä ei joka luokkaan ja joka ongelmaan heti ehdi, opettajan niskoille kaatuu taas roima annos uuden teknologian kehittämistä ja pilotointia.

Valokopioista luopuminenkaan ei ole vielä täysin onnistunut. Kun aloitin messuamisen opettajapöydän takana, valokopiotekniikka alkoi kehittyä samaan aikaan niin nopeasti, että meistä opettajista tehtiin muutamiksi vuosiksi moniste-kuormakameleja. Nyt on kymmenen vuotta yritetty päästä irti monisteista ja samalla yritetty siirtyä interaktiivisuuden maailmaan. Enää opettajalla ei ole hirmuista pinoa tehtäväpapereita salkussaan. Nyt hänellä on MOODLE-järjestelmässä pullottava lokero täynnä oppilaiden OPEN –OFFICE- munkkilatinalla lähettämiä, opettajan koneella aukeamattomia tiedostoja.

Minä vihaan liitupölyä. Se tekee sormet inhottaviksi. Minä hymähtelen niille humanisteille, jotka eivät osaa katkaista liitua ja siten muuttaa liidun ominaisamplitudia ja estää näin kirskuntaa kirjoittaessa. Ja minä vihaan sitä, että aina minulle sattuu rutikuiva korppusieni omaan luokkaani ja juuri minun tehtäväni on sen kasteleminen, liitujen etsintä ja lattialta niiden poimiminen.

Kuivuvat tussit eivät ole yhtään sen mukavampia

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että kyllä luokassa tarvitaan myös yksinkertainen alusta, jossa oppilas ja koululainen joutuu joskus omin käsin luomaan jotain järjestystä ja loogisuutta. En sano, etteikö se onnistuisi näillä uusilla menetelmilläkin.

Olen kuitenkin näin ensimmäisenä lomanjälkeisenä työpäivänä periaatteesta vastaan ensinnäkin siksi, että olen satakuntalainen ja toiseksi siksi, että olen muuten vain tänään konservatiivisella ja hankalalla päällä.

>Talven marjatkin on kohta pakastimessa

>

Tästä voi vielä tulla hyvä päivä. Vein perheen ajokin 90 000 kilometrin huoltoon aamulla kahdeksalta. Nyt, 90 minuuttia myöhemmin sieltä soitettiin, että auto on valmis.Luon toivoni siihen, että siinä ajassa ei ole pystytty kovin suurta laskuakaan tekemään.Jos kaikki tälle ja huomiselle päivälle suunnitellut asiat tapahtuvat yhtä joutuisasti, olen pääsemässä viimein lomavelttoilusta työrytmiin kiinni. Torstaina se sitten nähdään. Taidan silloin mennä totuttelemaan.Nyt on siis tiistai. Tampereella on lokki pyörtynyt kesken jalkapallopelin ja Yhdysvalloissa salamurhan suunnittelusta annettu elinkautinen. Arhinmäki toteaa, että Suomi on sodassa. Katainen on tullut piilostaan tekemään ensivuoden kauhistuttavaa budjettia, ja luulenpa, että kun se tulee julki, lehdillä on taas kirjoittelemista.Paras uutinen on kuitenkin se, että Perussuomalaisten patistamana kohta laitetaan kaikki työttömät ja muu syrjäytynyt aines marjoja poimimaan.

Miten ihmeessä 300 000 ihmistä paimennetaan pusikkoon ja sieltä takaisin. Tarvitaan ainakin miljoona kompassia ja kuorma-autollinen peruskarttoja. Jos se tuntuu liian isolta operaatiolta, niin valtiovalta toimittakoon jokaiselle työttömälle semmoisen GPS- kännykän , jolla marjat ja poimija saadaan takaisin ihmisten ilmoille. Sellaisen, jota ei vielä ole Tilmanilla.

Tietenkin autottomalle työttömälle on annettava juna- tai bussilittera jonnekin marjapaikan lähistölle.Tillman tilaa kaksi ämpäriä mustikoita ja yhden ämpärin karpaloita.

PS.

Tämä seuraava kyllä ylittää jopa tuon PERSU- mustikkajutun; Joku Miksu on varastanut Päivin blogin ja vissiin tekee sitä ihan työkseen varastamalla tekstejä sieltä sun täältä.. Käykää vaikka katsomassa täältä Päiväkävelyllä – blogista. jossa Päivi asiaa selostaa. Tuommoinen menee yli ymmärryksen.

>Nuotitan tulevaa syksyä

>

Nyt te kaikki olette taas näkyvissä. Mukaan on tullut kaksi uuttakin lukijaa. Tervetuloa Niina ja Aavatar. Toivottavasti viihdytte tekstien parissa.Nopeasti loppuva loma on tänään ahdistanut minut tekemättömien töiden ääreen. Se aiheuttaa tietenkin pakokauhua, suurta hinkua työpaikan suojaan ja loman lopettamisaikeita. Jälleen kerran ihmispoloinen ehti tehdä vain muutaman prosentin niistä asioista, joita talven aikana suunnitteli. Ainoa keino onkin ryhtyä heti ensi kesän suunnitteluun.Viikon aikana meinaan rapistella rohkeasti joitakin a-4 papereita ja varovasti katsella työnantajan sähköpostia ja ehkäpä vähän tarkastaa jopa MOODLE- systeemin syöttämiä opiskelijoiden tuotoksia. Vasta torstaina saatan varoen vierailla suolatehtaalla.Jos kirjoituksista leviää epätoivoa ja ahdistusta, tiedätte mistä se on peräisin. Tillman on muuntautumassa kunnalliseksi työmyyräksi ja ihmettelee, vieläköhän kunnallisessa eläkesysteemissä on yhtään eläkeropoja jäljellä. Vai ovatko ne uponneet jonnekin parempiin taskuihin.Odottelemme tietenkin kaikki hyvin innokkaina puoluesihteeri Korhosen paluuta perunakuopasta. Samoin odottelemme innolla sitä, jatkuuko huijausten kaivaminen elokuussa.WinCapita – ihmiset kokoontuivat Peurungassa viikonloppuna ja olivat kovasti toivoa täynnä. Heidän mielestään järjestelmä olisi tahkonnut heille kovat rahat, mutta ilkeä viranomainen vihelsi pelin poikki. Keskisuomalainen – aviisissa muutamat esiintyivät oikein omalla nimellään ja kuvallaan.Samoin ryhdymme myös tietenkin seuraamaan sitä, miten sikatauti lopultakin muuttuu. Jo nyt on tapahtunut päivittäin suuria muutoksia käyttäytymis- ja hoito-ohjeissa. Elokussaa varmastikin jo kehotetaan ihmisiä hiljalleen kotona sairastamaan ja viinimarjamehua juomaan.Muistattekos, kun 1960 – luvulla vielä tapahtui niin, että kun pitäjään saapui joku uusi rokko tai tauti, niin pieniä lapsia vietiin kylään, jotta se helpommin tarttuisi ja saataisi tauti sairastettua pois saman tien. Se oli semmoista luomurokotusta se.Viikonloppuna suunnistan kohti pääkaupunkiseutua. Syynä on Keski-Suomen valtaava hirmuinen kilpa-ajo, joka sotkee elämän ja nostaa pölyn ilmaan sekä viskoo hiekat pöpelikköön.Varsinainen syy on kuitenkin se, että kummin ominaisuudessa olen läsnä, kun kummilapsi konfirmoidaan. Voin hyvällä omalla tunnolla pahoitella sitä, että niin mielelläni taas kerran olisin rämpinyt jonnekin sateisen metsätien varteen juomakassin kanssa örisemään, mutta kun tuo velvollisuus nyt sattuu kutsumaan vähän toisenlaiseen hengen kohotukseen.Ensi vuodeksikin on keksittävä tähän viikonloppuun jotain asiallista menoa.

Kuvassa todellinen herrasmiehen kulkuvälinen. Kuten huomaatte, raideliikenneväline on avomallia ja muutenkin ympäristönsä kanssa sopusoinnussa.

>Lukijat hukassa

>

Kaikki lukijani tuosta sivupalkista ovat häipyneet. Kuvakkeet ovat poissa ja tuo sivupalkin kohta ammottaa tyhjyyttään.Aprikoin tässä vähän sitä, että jos poistan tuo osion ja asennan sen uudelleen. Tulevatkohan kaikki entiset kuvakkeet sitten näkyville, vai joudunko aloittamaan lukijoiden keräämisen taas alusta ?Onko kellään kokemusta tämmöisestä ongelmasta ja miten sen kanssa toimitaan ? Toista ei pysty rinnalle asentamaan, joten tässä nyt odottelen, josko tuo vika korjaantuisi automaattisesti, taikka joku hyvä neuvo heruisi joltakin.Viimeinen konsti on sitten kirjoitella vaan ilman lukijagalleriaa. Olen siihen kuitenkin vähän jo tottunut ja menee opetteluksi taas tämä homma, jos joutuu luopumaan sivupalkin roinasta.Tänään olen siivonnut oikein kunnollisiakin sivustoja. Tontin reunalla oleilevat Terijoen salavat joutuivat luopumaan alaoksistaan, jotta kivikkopenkereen kasvit saisivat vähän valoa. Nurmikkokin joutui luopumaan viimeviikon kasvustaan.Ajoin vuoden hukassa olleen golfpallon yli ruohonleikkurilla. Pallo lähti oivallisessa kaaressa leikkurin alta ja kilahti pyykinkuivaustelineen tolppaan ja olisi mennyt reikäänkin, jos tolppa sellaisessa olisi ollut.Golfpalloon tuli ikäviä repeytymiä tässä yliajossa, joten joudun edelleen tulemaan toimeen yhdellä golf-mailalla ja 5 pallolla.

Kun semmoisen golfmailan kanssa spatseeraa illalla auringon laskun aikaan etupihan nurmikolla, se tekee kultivoituneen vaikutelman naapureihin. Sanovat myös, että semmoinen on kätevä laite kun pitää tontilta häätää puolalaisia opiskelijoita, jotka kaupustelevat painettuja kopioita taiteen mestareiden töistä.Mutta jos tiedätte apuneuvon sivupalkkiongelmaan, vinkatkaa. Vastalahjaksi voin kertoa, mitä minä oikeasti teen sillä golfmailalla.

>Citius, altius, sexius

>

Suomalainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen urheiluseura HOT ry lähettää ennätyssuuren 53 urheilijan joukkueen homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten urheilun ja kulttuurin suurtapahtumaan World Outgamesiin. Kööpenhaminassa 25. heinäkuuta–2. elokuuta järjestettävään tapahtumaan osallistuu 6 500 urheilijaa noin sadasta maasta.

Asiasta on sangen mielenkiintoinen keskustelu viriämässä erkkolaisen nettiversiossa. Kannattaa käydä lukemassa.Minua asiassa hymyilyttää se, että kun en muuten urheilusta juurikaan piittaa, niin tämän uutisen ansiosta asia jotenkin äkkiä tuli kiinnostavaksi ja mielenkiintoiseksi. Syynä siis mitä ilmeisimmin on se, että homoseksualismi toi urheiluun jotain sellaista mukaan, joka sai minut kiinnostumaan asiasta.Tähän asti homot ovat joutuneet urheilemaan heteroiden seassa. Se tietenkin on ollut omiaan aiheuttamaan monen sortin ongelmaa ja ahdistusta. Helpompaa on tietenkin olla omissa oloissa ja halailla maalin jälkeen joukkuetovereita pidäkkeistä vapaasti ja ilman pelkoa siitä, että leimautuu.Biseksuaalit ovat tietenkin ongelma sinänsä. Heidän pitäisi päästä osallistumaan oikeastaan kahteen lajiin, miesten ja naisten. Toisaalta sen kaltaisissa tilanteissa on hyvin vaikeaa määritellä mahdollista dopingtapausta taikka tahallista toisen sukupuolen identiteetin käyttöä. Muistuu mieleeni elävästi tapaukset takavuosilta, jolloin Pressin ”veljekset” , Irina ja Tamara heittivät naisten kiekkoa ja työnsivät pienempää kuulaa kuin aikapojat.

Jos joku monessa lajissa epäonnistunut pitkänmatkanjuoksija nyt yhtäkkiä päättäisi ryhtyä lesboksi ja pesisi koko porukan mennen tullen, niin milläpä sen sitten todistaisi, että oikeesti männä yönä on tullut käytettyä kuitenkin perinteisen parisuhteen muodossa henkistä valmentautumista, kun poikaystävä entisestä elämästä on ollut käymässä ja antanut taustatukea koko yön.Minä ajattelisin niin, että tähän asti, mikäli minä olen asian oikein ymmärtänyt, homoseksuaalit ovat halunneet sopeutua yhteiskuntaan ja kuulua siihen tasavertaisina jäseninä.Vammaisuus on eri asia. Silloin jonkun asian puuttuminen oikeuttaa kieltämättä siihen, että asianomainen voi halutessaan harrastaan urheilua kaltaistensa kansaa. Kiinnostavaa on miettiä sitä, onko seksuaalinen suuntautuneisuus sellainen asia.Olen antanut itselleni kertoa, että monissa moderneissa joukkuelajeissa tyttö- ja poika-porukassa yhteinen tekeminen on jo nyt sellaista, että ko. joukkueen voisivat näihin Kööpenhaminaan kisoihin ilmoittautua tuosta vaan.

Toisaalta taas esimerkiksi vapaapainiottelut samaa sukupuolta olevien kesken tuntuisivat vähän hankalilta tilanteessa, jossa ao. urheilijat tuntevat vetoa samaan sukupuoleen. Nyrkkeilyssäkin on totuttu näkemään perinteisiä paritilanteita, jossa kaksi heteroa mäiskii toisiaan.Oli miten oli, YLE on nyt todella haasteellisessa paikassa. Kisat pitäisi ajaa kotikatsomoihin ja selostajiksi olisi saatava asiallisia ja fiksuja ihmisiä. Illan ohjelmakartasta olisi lisäksi löydettävä sopiva aika ja paikka.

>Hundrakommuns trafik

>

Olin puolelta päivin Porissa ja kahden aikaan Nokialla. Nyt olen saunan jälkeen siinä residenssissä, josta joudun kiinteistöveroa maksamaan. Ja tyytyväinen. Pari vuorokautta Satakunnassa saivat mielen taas hyrräämään ja hyvän mielen pintaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin oli.Eurajoella Vuojoen kartano on edelleen hieno paikka. Joimme siellä kultivoituneet kahvit matkalla Rauman – Pitsiviikolle. Hornien tunnelma huokui entisen kunnalliskodin seinistä edelleen. Double- koivukuja oli voimissaan ja joki virtasi rauhallisena läpi kartanon puiston. Kaksinkertainen koivukuja istutettiin aikoinaan siksi, että kartanon navetasta ei leviäisi herrasväen neniin paskanhajua, kun he aamukaffetta verannalla joivat.Aikoinaan kun vanhainkotina toiminut kartano oli vähällä palaa poroksi, Lapin palokunta ehti paikalle ennen Eurajoen palokuntaa. Se hiertää mahtipitäjän asukkaita edelleen. Kaikille tiedoksi muuten, Rauman kaupungin ainoa vapaapalokunta, Lapin VPK, täytti tänään 100 vuotta. Ohjelmassa on ollut juhlava paraati Kurre- paloauton johtamana ja ilmeisesti illemmalla melkoiset iltakemut.Matkalla Raumalle yritimme muistaa, missä talossa mikin koulukaveri oli elänyt. Parhaiten muistimme isot maatalot ja Tillmanin suvun kantaisän torpan paikan.Iltapäivällä seisoskeltiin sateessa Raumalla. Pitsiviikon olutterassit ja paella – myyjät saivat rutosti persnettoa, sillä vettä tuli kuin aisaa ja liikkeellä olivat vain ” mad dogs and the englishmen”. Ynnä joku epätoivoinen turisti.Tänään sitten Porin kaupungin väkiluku tuplaantui. Poriin saapui idästäkin metalliliiton kavereita katkeamattomana jonona. Kaasmarkusta Mouhijärvelle riitti jonoa niin, että jos olisi ollut pakko kääntyä vasemmalle kohti Pohjois-Satakuntaa, kääntymättä olisi jäänyt. Häijään liikenneympyrä oli ensimmäinen paikka, jossa metallimiesten autojonon poikki olisi päässyt. Edes Jatsikansa ei saa teitä näin täyteen. Ajelin rauhallisesti Nokialle päin.Siellä sitten kahden aikaan Nesteellä Valde ja Viljo selvittelivät naapurisuvun kanssa välejään aseena pistoolit. Jo liikennevaloissa oli kuulemma ammuttu. Ohitimme actionin kilometrin päästä suurin piirtein minuutilleen.Lielahdessa pysähdyimme jättämään turistimarkat Manseen. Ostin halpahallista Bermunda –capri tyyppiset housut itselleni eurolla ja lyhythihaisen kauluspaidan kahdella eurolla.Loistavien kauppojen säästämän rahasumman sijoitin Keski-Suomessa portter – olueen, jota kirjoittamisen ohessa nautin nyt hyvin tyytyväisenä. Olen seikkaillut läpi metallimusiikin ja tulitaistelun, päässyt saunaan ja jälleen kerran kokenut ikimuistoisen Satakunta-turneen.

Kohta on rauhoituttava.

>Akvaviittia

>

Ostosmatkailu on miehelle normaalisti suurta kärsimystä. Minä olen kuitenkin oppinut pitkässä juoksussa kääntämään vaikeudet voitoiksi. Hyvä kirja mukaan autoon, kamera käsien ulottuville ja kannettava tietokone syliin. Silloin olet valmis raportoimaan kaikesta mahdollisesta ja mielenkiintoisesta ympärilläsi.Nyt tuolla sisällä säntäilee tarjouskorien parissa neljä kuljetuksessani olevaa naista. Heillä on kokemusta asiassa kovasti, sillä vanhin on jo yli 80 ja nuorinkin yli 50. Olen oppipoika heidän rinnallaan. Niinpä olen viisaasti jättäytynyt autoon.Tällä kertaa kävi niin, että ostoshelvetin langaton yhteys on suojattu. En pääse nettiin. Niinpä on mukava lukea ja kirjoitella muistiin havaintoja ja tuntemuksia. Välillä pitää kuitenkin tarkkailla alkuasukkaita.Juuri nyt parkkialueen keskellä, viheriöllä olevalla penkillä istuu mies, jolla on puolet etuhampaista pois , eivätkä ne ole lähteneet edes tasaisesti joka toinen, vaan peikko on tehnyt hirmuista avohakkuuta.Miehen tukka on pitkä ja leikkaamaton. Lippalakki on tummanruskea ja likainen. Raidallinen Marimekko – paitakin on likainen ja samaa paskan ruskeaa sävymaailmaa.Mies polttaa tupakkaa ja naurattaa naisia. Ohi kulkee miehen ikätovereita, luultavasti kansakoulun etupenkin tyttöjä, miehen luokkakavereita. Tai ehkä he olivat peruskoulun luokkatovereita. Miehen seurassa on nuorempia miehiä kaksi kappaletta ja kolmantena noin 10 vuotias pikkupoika. Myös heidän pukeutumisensa on paskanruskeaa ja likaista sorttia.Hampaattomalla miehellä on jalassa vaaleat safarihousut, jotka lököttävät ja ovat vähän pitkät. Valkoiset lenkkikengät riittävät tosin pitämään housut irti kauppakeskuksen pihasta.Kukaan miehistä ei juo mitään. Raitapaitainen polttelee harvakseltaan ja seurassa oleva 10 vuotias miehenalku imee vaikutteita, kuuntelee ja kaivaa nenäänsä.Pöydän päähän seisahtaa eläkeläismies, joka pitää käsiään ristissä selkänsä takana. Häntä tervehditään sanoilla: Mitä vittua!Tällä tulijalla on päässään haalistunut lippalakki, päällään valkoinen t- paita ja muutenkin hän on astetta siistimpi. Hän on selvästi sitä tyyppiä, jonka eläke riittää seuraavaan eläkepäivään oikein hyvin. Hän on sitä tyyppiä, jolla todella on jotain ostettavaa tuolta liikkeestä.Uusi mies tuntuu hallitsevan keskustelua. En kuule sanoja, mutta hän hallitsee. Hänellä on siisti lyhyt harmaa tukka ja siisti harmaa parta. Hän lähtee sisälle kauppaan ja saa toisen nuorista miehistä myös nousemaan. Nyt kaikki nousevat. Pikkupoikakin. Hampaaton, pikkupoika ja toinen paskanruskeista lähtevät autolleen, toinen, siistimpi paskanruskea lähtee sisälle kauppaan.Jään tuijottamaan syntynyttä tyhjiötä.Siisti mies tulee penkin luo ja ryhtyy nojaamaan pöytään. Hän syö herneitä pussista ja odottaa vaimoaan. Hän on pukeutunut siniseen. Hänen pikkutyttönsä tulee syömään herneitä ja nyt isä ja tytär molemmat katsovat kohti kaupan ovea odottavasti. Joku sieltä kohta tulee.Tyttärellä on kirkkaan punaiset muovijalkineet jalassaan. Miehellä on remmisandaalit ja mustat sukat. Joku toinenkin näköjään pitää sukkia sandaaleissa, joten olen helpottunut. En ole tämän maailman ainoa tyylitön.Miehen lippalakki on vihreä. Luulen häntä maanviljelijäksi sillä vaatteet ovat tumman sinisiä ja hyvin käytännöllisiä likaantumista vastaan. Tytär menee leikkimään lasten leikkilaitteisiin, mutta samassa raitahousuinen äiti tulee kaupasta ja kaikki toiminta lakkaa. Mies laittaa hernepussin kiinni ja tytär tulee nopeasti alas telineiltä.Perhe lähtee autolleen ja suuntaa kotiin ruokkimaan ehkä nälkäisiä mullikoita.Näyttämölle astuu super-ylilihava isä punaisessa paidassaan ja mustissa, henkseleillä varustetuissa shortseissa. En jaksa enää kiinnostua hänestä.Minulla on autossa Torgny Lindgrenin Akvaviitti – kirja mukanani. Haluaisin välillä lukea taas siitä muutaman sivun Olof Helmerssonin seikkailuista Ruotsinmaalla.Viereeni ajava nuori viehättävä äiti vie kuitenkin kaiken huomioni hetkeksi. Häiriinnyn hänen vaatteistaan ja vartalostaan niin, etten osaa kuvailla edes säädyllisesti ajatuksiani. Annan heidän mennä rauhassa sisälle kauppaan. Säästän heidät rekisteröinniltä. He menivät sisälle autuaan tietämättöminä siitä, etteivät tällä kertaa päässeen osaksi tekstiä, osaksi kuolemattomuutta.Nuo toisetkaan eivät kyllä tiedä sitä, että heidät on nyt näin julkeasti ikuistettu tälle alustalle.Lihava punapaitainen mies palaa. Hänelläkin on jalassa kirkkaanpunaiset muovijalkineet. Noita ei Suomessa uskalla enää arvostella, sillä niin monella on sellaiset.Mietin sitä, että tuskin edes saarnaaja Olof Helmersson tietää, että hän muuttuu fiktiosta näin edelleen toiseksi fiktioksi ja osaksi tätä uskon ja uskomattomuuden kehää.Hermansson on aikoinaan saarnannut pelastusta 7 seurakunnan alueella. Hän tietään pelastaneensa aikoinaan 416 sielua Jumalalle. Nyt hänellä on sitten kirjassa vähän toisenlainen sanoma näille 416 armoitetulle karitsalle; Nyt hänen pitäisi saada ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että Jumalaan ei kannata uskoa. Monet ovat kylläkin ehtineet kuolla jo väärässä uskossaan. Siitä Helmersson on vilpittömän kauhuissaan.

Uskomaton juttu.

Helmersson yritti sivutyönään juurruttaa länsipohjan alueen ruotsalaisiin hampaiden harjauksen hyvää oppia. Mietin kirja kädessäni hampaatonta lippalakkimiestä raidallisessa ruskeassa paskaisessa maripaidassa. Tänään hän on lopulta kohdannut samalla parkkipaikalla väkevän julistajan, Helmerssonin, joka ehkä olisi pystynyt estämään hampaiden katoamisen.

Lippalakkimies on kuitenkin jo poissa. Hän ei koskaan pääse tietämään, miten lähellä hän oli lopulta hampaattomuuden täydellistä ydintä.Toistaiseksi kauppakeskuksen pihassa parveilevat ihmiset ovat saaneet minut ymmärtämään sen, että ihmisistä voit kuvitella ja uskoa ihan mitä vain. Heidän elämänsä ja toimensa heijastuvat kuumaan autooni nopeina välähdyksinä ja spontaaneina ajatuksinani, joita en osaa rytmitellä, hallita, enkä juurikaan säädellä.Olen jättänyt monet ihmiset raportoimatta. He eivät aiheuta minussa mitään reaktiota. He eivät ole kiinnostavia. Minusta on saman tekevää, mihin he menevät, mitä he tekevät ja kehenkä he uskovat.Jätän heidät heitteille. Minä en ole heistä kiinnostunut. Olof Helmersson ottaa kirjassa tarkan urakan itselleen. Hänen on tarrauduttava 416 ihmisen elämään, jotta oikeus ja kohtuus tapahtuisi, jotta entinen väärä tulisi oikeaksi ja valkoinen muuttuisi jälleen mustaksi.Minun urakkani loppuu silloin kun kyydissäni kulkevat leidit suvaitsevat palata takaisin autoon. Silloin joudun hylkäämään tämän piha. Iltapäivän ihmiset joutuvat kulkemaan pihan poikki ilman rekisteröintiä ja ilman tekstiksi muuttumista. En voi tehdä heidän hyväkseen juuri mitään. Minua odottavat toiset ihmiset ja uudet mahdollisuudet.Nuori rouva tulee kaupasta lapsen kanssa pois, viereeni. Avoimesta ikkunasta kuulen sivistyneen kielen ja hyvän artikulaation. Diesel – mersu vie hänet pois tästä peräkylästä viimeistään kuun lopussa, jolloin tytär menee päiväkotiin ja äiti toimistoon.Minun on keskityttävä Akvaviittiin. Mietin sitä, miksi en pääse todellisuuden kanssa eteenpäin kuin pätkittäin. Kirja sitä vastoin on valmiiksi seulottua ja tislattu ärhäkäksi ja juovuttavaksi aineeksi. Koko elämä on siinä valmiina. Kaikki on väkevöitynyt lyhyeen liemeen. Täällä pihalla kaikki on sekavaa massaa, jonka selvittämiseen minun voimani eivät riitä.On päästävä kotiin rauhaan. On päästävä lukemaan Akvaviittia.