>Salatut taidot

>

Television Talent-kisaan osallistuminen on käynyt kalliiksi brittiläiselle eläkeläismiehelle. Kykykilpailussa breakdancea tanssinut 73-vuotias Fred Bowers on nimittäin menettänyt valtion tuen, joka hänelle myönnettiin sodassa tulleen jalan liikuntavamman takia.

Näin meille kertoo aina niin jämäkkä ja perinteinen Ilkka- sanomalehti. Jos haluatte käydä katsomassa Fred – papparaisen tanssia, linkki on tässä. Fred ei päässyt ihan finaalivaiheeseen asti, mutta kuitenkin semifinaaleihin.

Susan Boylen ja Fred Bowersin jälkeen joku varmaan etsii menestymisen mahdollisuutta kääpiöitä lavalla heittelemällä tai kaksipäistä sonnivasikkaa lassoamalla. Tässä pätee sama, mitä suuri ajattelija ja filosofi Harald Hirmuinen niin osuvasti toteaa viinan, oluen ja sotasiman juomisesta; Ovathan ne pahoja ja kamalanmakuisia, mutta kun on niin kova hinku.

Hinku kuuluisuuteen ja rikkauteen on joillekin ylipääsemätöntä ja tekee heidän olonsa sietämättömäksi. Varsin sietämättömäksi semmoinen tekee meidän olomme, meidän, jotka joudumme joka tuutista toljottamaan noita kummallisuuksia.

Asiaan liittyvät vietä oleellisesti sitten ns. perskärpäset, jotka hengailevat rikkaiden, kuuluisien ja muiden tunnettujen ihmisten ympärillä siinä alkeellisessa uskossa, että läheisyyden vaikutuksesta jotain säteilee heihinkin ja semmoinen onni ja autuus tarttuu.

Kaikkein hölmöimmät yrittävät sitten saada kanssa ihmisten rikkautta ja menestystä itselleen kiristämällä heistä lunnaita ja ajelemalla perävaunuisella polkupyörällä pitkin Turun kaupunkia.

Kysymys on lopulta samoista asioista. Yksilö haluaa itselleen jotain sellaista, jota muilla on ja joka hänen mielestään kuuluu myös hänelle. Ainakin hän uskoo vankasti siihen, että hänellä on kyky hankkia 10 miljoonaa itselleen, jos kerran joku muukin on siihen pystynyt. Lahjakkuuden tosi-tv formaatti tarjoaa kaikille mahdollisille kylähörhöille toteuttaa jossain määrin itseään ja omaa kuviteltua lahjakkuutta. Säädellysti ja sallituissa rajoissa.

Turkulainen oikeustieteen lisensiaatti päätti vain oikaista suoraan finaaliin.

Kun tämän tapaisesta rikoksesta maksimirangaistus on noin 10 vuotta häkkiä, hänen tilanteensa ei ole yhtään toivoton. Maksimia ei luultavasti anneta, sillä kukaan ei kuollut ja osa rahoista on saatu takaisin. Oletetaan että yliopiston virkamies saa 8 vuotta, josta istuu 4.

Se tarkoittaa sitä, että 2013 ulos astuu 48 -vuotias oikeustieteen tohtori, joka miettii mitenkä hyödyntäisi julkisuuttaan. Sitä on nyt tullut ihan kunnolla, paljon enemmän kuin sosiaalidemokraattina.

Tiesittekö muuten, mikä ero on lakimiehellä ja kissakalalla ?

No toinen on pohjamudissa viihtyvä julma ja ahne raadonsyöjä ja toinen taas on kala.

Olen kuullut tämän isoilta pojilta kioskin takana

>Kattava kenttä

>

Kotomaamme koko kuva oli tänään hyvin sateinen. Eilen itärajalla paistoi aurinko kuumasti. Epäilin sitä mahdollisuutta, että Isä Stalin olisi noussut ylös valaisemaan ja lämmittämään Venäjän maata. Niin helteistä oli Kuusamossa.

Eilen mietin auton ratissa taas erästä suurta mysteeriä. Kommunismin lisäksi minulle on eräs toinen suuri ihme, joka ei kommunismin tavoin suostu kuolemaan pois. Se on ruotsinkielinen radiolähetysten kenttä.

Työnantajan tarjoama Blaupunkt sinipiste vaatii virittämistä suomenkielisten asemien kuuntelussa jatkuvasti, sillä muutaman kymmenen kilometrin välein asemat häipyvät ja uusia pitää etsiä etusormi verillä. Laite on nimittäin vähän vanha.

Ruotsinkieliset radio-ohjelmat kuuluvat kirkkaina monilta kanavilta pitkään ja hienosti. Satoja kilometrejä. Et löydä suomesta semmoista Sonkajärven peräkylää, johon ei pari ruotsinkielistä asemaa kuuluisi vaivattomasti. Itärajalla ei kuulu edes venäläisiä ula-asemia, sitä vastoin juhannussalko-ohjeita ja juomalaulu perinnettä voi kuunnella Raatteen tiellä sujuvasti.

Mistä ihmeestä tämä johtuu ? Ja sitten mietitään, että keritäänkö joltakin ukolta tai akalta puhelinlangat pois. Mietitään vakavissaan sitä, josko joitakin alueita maasta voitaisi jättää ilman Internet-yhteyksiä.

Mutta hambo soi kaikkialla ja Viikingar suorastaan hymyilee läpi auton kojetaulun. Jopa ruotsinkieliset nuorten ohjelmat ovat hyvin asenteellisia ja stereotypioita säilyttäviä. Ja niitä taatusti kuuntelevat kaikki Sonkajärven lukion pojat kesät pääksytysten, jotta syksyllä voi korottaa ruotsin kutosta.

Minä tosiaan ihmettelin asiaa suuresti.

Kaksi työpäivää jäljellä ennen lomaa. Pyhitän ne vesisateelle, kylmyydelle, työpöydän siivoamiseen ja koko ajan voimistuville räkättirastaan poikasille.

Kohta illat pimenevät ja sallivat ihmislapselle rauhaisan olon kotona. Nämä ensimmäiset lomapäivät juhannuksen jälkeen saavat minut aina järjiltäni. Pitäisi tehdä pitkiä ja seksikkäitä lomareissuja perheen kanssa , jotta saavuttaisi sosiaalista hyväksyntää.

Tillman aikoo tehdä vain lyhyitä, kolmen päivän reissuja säästöbudjetilla. Kaiken liikenevän ajan aion sään salliessa oleilla etupihan nurmikolla ja soittaa terassin pistorasiaan kytketyllä radiolla ruotsinkielistä ohjelmaa suurella volyymillä. Se antaa kulturellin vaikutelman naapuriston suuntaan.

>Sedelrahan puute

>

Tillman on taas työreissulla pari päivää kummastelemassa juhannusviikon menoa . Sääkin näyttää olevan vilpoinen ja sateinen. Silloin on mukava viettää autossa aikaa, tutustua nuorisoon ja miettiä juhannuksen viettoa.

Tai ei siinä mitään miettimistä ole. Tarkoitus on oleskella kuivalla maalla hyvien kirjojen parissa. Ainoa uskalias suunnitelma lienee se, että saatan hiili- grillata ruokaa. Siinä mielessä olen Timo Soinin hengenheimolainen.

Huomasin blogisivustoilta jo sellaisen tiedonjyväsen, että Turun kidnappaaja on tunnistettu ja häneen viittaavia linkkejä on runsaasti liikkeellä. Nyt kun asia on julkinen ja koirat on päästetty irti, kaluamista ja asialla mässäilyä riittänee juhannukseen asti. Eipä tule kateeksi sitä puoluetta, joka oli tämänkin henkilön kunnallisvaaliehdokkaakseen haalinut.

No maailma on ihmeellinen. Asiaan löyhästi liittyen ja horjuvaa aasinsiltaa hyväksi käyttäen voisi kertoa lyhyen folkloristisen tarinan kotipitäjäni sekatyömiehestä, joka oli välillä tilipäivien jälkeen sangen kulkevainen luonteeltaan.

Erään kerran sitten taas hän oli sahan tilipäivän jälkeen lähtenyt viettämään iloista elämää Turun kaupunkiin. Kun mies sitten erinäisten konsulikyytien avulla viimein saatiin taas takaisin sahan henkilövahvuuteen, hän oli tokaissut työtovereilleen sangen hyvän ja kestävän viisauden;

Kyll se on boja sitt gaml paikk, gon isos kaupungis sattu sedelraha loppumaha !

>Tämän kesän uutinen

>

Tillman vartoili eilisessä päreessä sitä, että mistäköhän keltainen lehdistö saa tänä kesänä tarpeeksi ” ruokolahden leijonia”. Eipä tarvinnut pitkään odottaa. Juhannusviikon lehtiin voi nyt paina sivukaupalla menestyneen hissi-yhtiön historiaa ja maailmalla tapahtuneita muita kaappauksia.

Merkillistä asiassa on se, että kaapatun sanotaan olevan hissiyhtiön omistajan tyttärentytär. Oikeastihan olisi paljon luontevampaa kutsua häntä maanviljelijän tyttäreksi.

Toisaalta taas innolla odotan tietoa siitä, minkä puolueen kunnallisvaaliehdokas sieppaaja on ollut. Myös Tillman on ollut 1980-luvulla kunnallisvaaliehdokkaana. Tätä blogia pitää siis entinen kunnallisvaaliehdokas. Toivon mukaan se ei kuitenkaan tee minusta hylkiötä.

Parkkihallin luiskalta on löytynyt rahaa. Muuta maininta lunnasrahojen löytymisestä en ole löytänyt. Jos niitä on edelleen hukassa, jossain vauraassa Varsinais-Suomessa lymyilee sitten melkoinen rahakasa.

Turun seutu on saamassa tietyn maineen viime vuosien arvokuljetusryöstöjen ja nyt tämän sieppauksen ansiosta. Väki taitaa sittenkin olla sillä seudulla anekdoottien kaltaista. Jätetään nyt kuitenkin pikku varaus tähän asiaan. Ehkä vaikuttimina kaappaukseen ovat olleet traumat pääkaupunki-aseman menetyksestä, suuri maahanmuuttajien määrä, Aurajoen pöhköyttä lisäävä vesi, väestön sosiaalisekonomistinen polarisoituminen taikka se, että Turun seudulle nyt vain on kaapattavaa varallisuutta kertynyt.

Tillman on onnellinen siitä, että nuoren naisen henki säästyi ja kaappari saatiin kiinni. Tuon kaltaista eurooppalaisuutta täällä ei tarvita.

>Naputtajia

>

Puheenjohtaja Urpilainen kommentoi iltapäivälehdessä Kokoomusta ja erityisesti ministeri Häkämiestä. Ihan asiasta kommentoi. ”Äidinmurha” on kirjoitettunakin niin vaikea termi, että sen sisällön analysointiin tarvitaan vähintään 100 sivua tekstiä.

Puhutussa lauseessa äidinmurha muuttuu pelottavaksi ja kauhistuttavaksi asiaksi, jota taatusti joutuu selittämään. Näistä Häkämiehistä on tullut naputtajia. Kovaotteisia he aina ovat olleet, mutta nyt heistä on tullut sietämättömiä naputtajia.

Puheenjohtaja Urpilainen on myös naputtaja. Perjantaina kotiin kannetussa OPETTAJA-lehdessä hän kantaa kolumnissaan huolta nuorisosta. Edellisen kerran hän kantoi huolta nuorisosta viime keväänä huhtikuussa. Silloin hän ilmoitti suureen ääneen sen, että nyt hän henkilökohtaisesti jalkautuu kouluihin ja oppilaitoksiin tuomaan nuorisolle sosialidemokratian hyvää sanomaa.

Jo tuolloin Tillman toivotti puheenjohtajan tervetulleeksi, mutta samalla varoitti, että näille massoille joutuu puhumaan vähän toisella nuotilla ja liturgialla. Nämä eivät ehkä niele aatetta ihan silmät ummessa ja paremman puutteessa.

Tillman hämmästelee myös sitä, että Vihreiden taistolaisuudesta ei ole syntynyt suurempaa älämölöä, Keskustan kaapeissa edelleen riittää luurankoja ja Korhosten ylivoimaisuutta näissä negatiivisten syöksykierteiden kisoissa. Nyt kansa todella tarvitsisi vähän kesälomaa näistä vejareista.

Lehdistö voisi kehittää jonkun Ruokolahden leijonan, jotta media-talot selviävät syyskuuhun. Uskoisin jotain lähipäivinä ilmaantuvan. Mielikuvitukseni ei vain riitä sen hahmottamiseen, mutta jotain se taatusti on ja lähipäivinä se julkaistaan.

Olin kerran yritysvierailulla Pohjanmaalla. Yrittäjä oli hyvin menestynyt ja minä yritin töniä opiskelijoita varovaisesti ja yllyttää heitä kyselemään bisnesmieheltä menestymisen salaisuutta. Joku opiskelija viimein esittikin sitten todellisen ydinkysymyksen;

Mikä on seuraava menestys-tuotteenne ?

Yrittäjä hymyili ja vastasi.

Se on väriltään punainen, keltainen tai sininen. Se on kooltaan sellainen että se mahtuu 15 cm x 15 cm x 15 cm pahvirasiaan ja se on valmistettu 3mm vanerista. Se maksaa noin 10 euroa.

Opiskelija nyökkäsi vastaukselle ja kysyi yrittäjältä, mikä se sitten on ?

Yrittäjä sanoi, ettei hän tiedä. Noita tarvikkeita heillä nyt sattuu olemaan ja kansa ostaa ihan mitä vain kun se laitetaan nättiin pakettiin.

Jotain sellaista iltapäivälehdet tulevat meille lähiviikkoina myymään.

Nyt Tillman lähtee vaihtamaan Kawasakin etujarrupalat, jarrunesteen ja työsylinterien kumitiivisteet. Se on oikeaa työtä, josta syntyy jotain konkreettista jälkeä toivon mukaan ja lähiviikkoina ajonautintoa. Kesäloman alkuun on enää 4 työpäivää.

>Yllätyskirjeen sorvaamista

>

Suven suloisuus on nyt ihan kynnyksellä. Oikeastaan se on jo viikon sisällä taittumassa kohti syksyä. Lomakausi on se, mikä on alkamassa kohta. Varautukaamme siis muutamalla itseämme vahvistavalla sanalla edessä oleviin sukuloimisiin ja vierailuihin. Sellaisia meille kaikille vääjäämättä osuu kohdalle seuraavien viikkojen aikana.

Tillmanilla on kolme serkkua Australiassa. Minulla ei ole ollut tilaisuutta koskaan tavata arvon ladyja ja yhteydenpitokin on ollut olematonta. Äitini ja serkkujeni äiti lähettelevät toisilleen sisarusjoulukortit säännöllisesti ja sukukirjasta näkee syntymäajat ja nimet. Siinä se. Tuskin edes suomea enää ymmärtävät. Yksi serkkutytöistä on muuttanut vähän kauemmaksi, mutta kaksi asuu edelleen jossain itärannikolla.

En aio lähteä Australiaan ja mennä ovelle koputtamaan Yrjö-yllätyksenä.

Hello, olen serkkusi Suomesta, miten menee.

Sitä vastoin olen tehnyt hienotunteisia tiedusteluja Internetin ja sosiaalisen median avulla. Serkkuni ovat nimittäin meidän muiden tavoin jättäneet paljon jälkiä elämästään sinne.

Taidan kirjoittaa serkulle mailin.

Tervepä terve! Ei olla koskaan nähty ennen, mutta sinäpä se olet minun serkkuni. Mitä kuuluu ?

Ongelma on vain se, että en ole varma ollenkaan siitä, tykkäänkö lopultakaan murtaa 50 vuoden hiljaisuuden ja tunkeutua jonkun elämään noin vain. Pitänee kysyä äidiltäni tarkemmin.

Asia joka tapauksessa kiinnostaa minua suunnattomasti. Tässä tapauksessa tuntemattomuus ja etääntyminen ei jatku loputtomiin sillä kaksi serkkutytöistäni on ilmeisesti neiti-ihmisiä ja vain kolmas on avioitunut. Hän taas asuu nykyään jossain Ranskassa lastensa ja aateliselta kuulostavan miehensä kanssa. Siellä on siis jossain pari kappaletta lasteni pikkuserkkuja.

Heitäkin voisi lähestyä, mutta he asuvat niin pelottavan lähellä, Euroopassa, että on aina suurena vaarana se, että yhteydenotto saa aikaan vaivalloisen vierailujen suman.

Taidanpa suorittaa kaksoishämäyksen ja lähestyä serkkujani Tillmanin persoonassa. Riittäisi suvulle taas ihmettelemistä sukukokouksessa kun tieto leviäisi.

Sellainen nimittäin taas järjestetään taas tänäkin kesänä kaksipäiväisenä. Ensimmäisenä päivänä sukuseuran nuoriso(50 – 70- vuotiaat) kokoontuu olutkuppilaan ihmettelemään toisiaan. Varsinainen sukukokous ja varsinaisten jäsenten kokoontuminen on seuraavana päivänä. En ole mainitun seuran jäsen vielä, mutta olen harkitsemassa liittymistä, sillä jatkuvasti karttuva ikäni oikeuttaa minut kohta varsinaiseen jäsenyyteen.

Ehkäpä viikonloppuna lähetän riemastuttavan kirjeen hiljaisuudesta serkulleni. Internet tarjosi minulle eilen montakin e-maili osoitetta hänelle. Pitänee vain kirjoittaa napakasti ja nopealla aloituksella, jotta hän ei tulkitse kirjettä nigerialaiseksi kerjuukirjeeksi.

>Urheilijanuorukainen auttaa toveriaan

>

Urheilu lisää toverihenkeä ja auttaa nuorta selviytymään tosielämän koitoksista. Tästä saatiin hyviä esimerkkejä Eilen Oulussa ja Helsingissä. Jo pelkästään jalkapallo-ottelun seuraaminen harjaannuttaa nuorta myöhemmässä elämässä kohtaamaan väkivaltaisen riistojärjestelmän jossa selviytyminen edellyttää fyysisen väkivallan hallitsemista.

Maaottelua hehkutettiin pitkin viikkoa televisiossa ja kaikissa muissakin medioissa. Ja jotain ainutlaatuista sieltä tulikin. Tillman ei oikein ymmärrä, miten 13 000 rähinöitsijää voi ilmaantua yllätyksenä ja tyhjästä. Suomessa on kitisty vuosikaudet katsojamääristä jalkapallo-otteluissa. Sitten kun kerrankin saadaan tupa täyteen, ihmetellään, mitä sortin sakkia tämä tämmöinen on.

Oulussa kaikki olivat tapelleet kaikkia vastaan, paitsi 5 -10 vuotiaat nuoret, jotka olivat seuranneet actionia sivusta. Useimmat tappelijoista näyttivät lehtikuvien perusteella tulleen maahamme maista joissa aurinko paistaa kovaa ja korkealta läpi vuoden. Kyseessä nimittäin oli turvapaikkavastaanottokeskusten välisestä jalkapalloturnauksesta.

Poliisin rauhoitti peliareenan. Sen jälkeen monet joukkueet suuntasivat kohti kotia ( tässä tapauksessa omaa vastaanottokeskustaan), koska niin määrättiin. Loppupeleissä olivat loppupelejä pelaamassa vain kolme parasta joukkuetta.

Hyvää on tietysti se, että Oulussa ymmärrettiin typistää turnaus ja lopettaa provosoivan urheilun näyttäminen helposti kiihtyville ja erillaisista kulttureista tuleville herkille muukalaisille. Stadionikin olisi myös pitänyt tyhjentää , sillä herkät ja tunteelliset slaavit eivät pysty kokemaan mitään näin mahtavaa ja tiivistunnelmallista menettämättä malttiaan.

Yritän pitäytyä tänään liiemmältä kirjoittelulta, sillä teksti on jo tosi huonoa ja muuttuu huonommaksi vain. Mautonta voisi hyvin sanoa.

Taidan lähteä itsekin tekemään jotain laitonta ja hermoja laukaisevaa. Pahoittelen vielä tajunnanvirtaa joka estää tällä hetkellä asiallisen kirjoittelun. Silmissäni on jatkuvasti punainen pyöreä ja tomera Isä Mitron pää, joka keikkuu urheilijanuorukaisten joukossa keskellä tappelua kuin koripallovalmentajan kalju viimeisellä aikalisällä.

Tillmanilla on muuten lippu syksyn Wales- otteluun. Pitänee ryhtyä treenaamaan fyysisiä otteita ja taistelulajeja. Ties vaikka millainen sotku siitäkin tulee. Ulkomalaiset ovat niin kovin yllättäviä ja arvaamattomia.

>Tuunattu maailma

>

Hiihtäjä Kangasniemeltä ja julkisuuden henkilö ovat löytäneet toisensa ja rakkauden. Rannalle jäänyt kampaamoyrittäjä saa osansa julkisuuden henkilön omaisuudesta ja muutenkin eroprosessi on helppo, sillä julkisuuden henkilö on aikaisemmin elänyt avoliitossa eikä hankalia eroamista estäviä prosesseja tarvitse käydä läpi.

Tillmania mietityttää näiden hyvin menestyneiden ihmisten edustama arvomaailma ja menestys. Hiihtäjällä on takana keskeytyneet opinnot ammattikorkeakoulussa , mainosgraafikon kurssi ja kotitalouskoulu. Verotettavaa tuloa on kuitenkin kertynyt paljon ja elämä on kohtuullisessa mallissa, vaikka välillä tätä mainetta ja rahaa on tavoiteltu epärehellisin keinoin.

Julkisuuden henkilön ammatista en ole perillä, mutta hän taitaa olla koulutukseltaan ylioppilas.

Molempien toimet ja puuhat ovat liittyneet kiinteästi elämysmaailmaan ja itsensä tuotteistamiseen. Ihmisille on tuotettu sisältöä. Nyt pariutumisella noustaan sisällöntuottamisen hierarkiassa uudelle tasolle. Yksilöt on valjastettu uudella tavalla sisältö x sisältö –tuotantoon, josta saattaa olla seurauksena jotain uutta ja uskomatonta.

Tillman jää odottamaan pelonsekaisin tuntein.

Mitro Repo oli kuulemma ollut keskellä tappelua. Asiasta on kertonut joku iltapäivälehti, jonka linkkiä en viitsi tähän laittaa, kun ei huvita.

Isä Mitro taas huvittaa minua suuresti. Miten hän aikoo harjata tämän vaalimoskan harteiltaan ja jatkaa säädyllistä elämäänsä Brysselissä ja Brysselin jälkeen. Televisiolähetyksissä meille tavallisille ihmisille näytettiin välähdyksiä kesämökiltä ja asunnosta. Kaikesta huokui suuri varallisuus ja ulkoinen hyvinvointi. Rahaa ja vaurautta on siunaantunut toimissa ja elämän käänteissä hyvinkin hyvästi.

Nyt Isän pitäisi vain nopeasti nollata tilanne ja yrittää pois sontalehtien lööpeistä, jotta hän voisi olla aidosti sitoutumaton.

Ja vielä sisällöntuotannon viimeinen ylistyslaulu. Vaaleissa voittivat katolisen miehen johtama puolue, ortodoksipappi ja helluntailaiset. Kaikki hyvin tuunattuja ja modifioituja sisältöjä vanhasta kertomuksesta.

Ja lopuksi onnittelut julkisuuden henkilölle merkkipäivän johdosta. Huomenna hän täyttää 44 vuotta. Olkoon elämä onnellista ja auvoisaa uuden kumppanin kanssa.

>Vaalityö jatkuu

>

Palasin Satakunnasta virkistäytyneenä ja täynnä iloista elämää. Tuliaisina raumankielinen UUSI RAUMA- lehti ja paljon mukavia tunnelmia. Tein kauppaa opiskelijani kanssa 34 – jalkaisesta purjeveneestä, ammuin sarjan nuolia erittäin voimakkaalla ja ällistyttävän tarkalla metsästysjousella ja puhuin vanhempieni kanssa asioista. Isäni ei kuulemma pidä 80-vuotisjuhliaan.

Kotimatkalla kohtasin perussuomalaisten vaalityöryhmän tienposkessa täydessä tohinassa, vaikka vaalit ovat jo ohi ja voitto on Soinin plakkarissa. Tämä porukka on saanut uskomattoman vauhdin päälle ja näyttää siltä, että perussuomalaiset tekevät jatkuvansyötön periaatteella nyt seuraavat kaksi vuotta vaalityötä

Tien varressa oli nimittäin linja-autopysäkillä kaksi tummaa etelänmaalaista herrasmiestä auton kanssa pysähdyksissä. Autossa oli hätävilkut päällä ja bensakanisteri oli nostettu auton viereen. Tummat miehet heiluttivat minulle käsiään ja hieman jo hellitin kaasusta. Kun lähempänä huomasin heidän laadukkaan autonsa ja laadukkaat vaatteensa sekä työnteosta vapaan habituksensa, lisäsin kaasua. Silloin herrasmiehet siirtyivät ajoradalle ja levittivät kätensä auton eteen. Minä vaihdoin vastaantulijoiden kaistalle ja siirsin katseeni kohti taivaanrantaa ja seuraavia vaaleja. Herrasmiehet puivat nyrkkiä taustapeilissä ja näyttivät minulle kansainvälisiä käsimerkkejä.

Jos tuon kaltainen jengi lisääntyy Suomen teillä lähivuosina kovasti, ääniä sataa ihan hassuihin laareihin ja jotkut meistä tarttuvat omankäden oikeuteen. Jos näitä nahkatakkimiehiä iltapimeällä on tienposkissa vaivaksi asti, Timo Soini ja kumppanit eivät häivykään kentältä mihinkään. Humanistina koin ihmeellisen voimakkaita epätodellisuuden tunteita auton ratissa. Viimeksi olin tarvinnut sellaisia tunteita asepalveluksessa ja valtion virassa. Molemmista onneksi nykyään olen päässyt jo irti.

Yliopistosta olivat lähestyneet paksulla kirjekuorella. Toivottivat tervetulleiksi syyskuussa maisteriopintoihin. Tillman oli valittu sisään toiseksi korkeimmilla valintapisteillä ja ilmeisesti korkeimmalla valintakoepistemäärällä. Yksi essee-vastaus oli arvioitu jopa täysillä pisteillä. Täysin satakuntalaisuudesta poiketen tämän kerran teen nyt itseäni tykö. Yritän taas vasta edes pysyä nahoissani.

Tillman opiskelee nyt sitten seuraavana vuonna kahta tutkintoa ja opettaa itse kolmatta. Se hyvä puoli siinä on, että ainakin riittää kirjoitettavaa.

>Meren tuoksu

>

Uskotteko muuten, että meren voi haistaa. Perheeni on siinä suhteessa toivottoman epäileväinen. He luulevat että tämä on taas näitä myyttisiä Satakunta-mytologian jäänteitä.
Lähden kohta ajamaan.

Nyt matkaa merelle on vielä satoja kilometrejä ja minäkin olen tiedon varassa. Kun päivällä pääsen 20 kilometrin päähän merestä, voin aavistaa jo sen tuoksun. Kymmenen kilometrin päästä se tuoksu on jo huumaava.
Lähden kohti tuoksua.