>Paikannustietoa

>

Hiihtäjä Kuitunen on ehdottanut, että huippu-urheilijoille pitäisi laittaa mikrosiru nahan alle, jotta heidät löydetään haastatteluun ja haastateltaviksi sekä testattaviksi. Kaikista näistä Kuitusella on kovasti kokemusta.

Tillman tekee vastaehdotuksen. Huippu-urheilijat voisivat sankoin joukoin hakeutua eduskuntaa ja EU-parlamenttiin. Siellä heillä olisi kulkukorti ja me kaikki tietäisimme joka hetki, missä he ovat menossa.

Miksi ihmeessä meidän pitäisi suostua tuommoiseen ?

Jokainen tavallinen tallaaja ajaa päivittäin autoa, ostaa rautakaupasta Mora-puukon, käy Alkossa ja leikkelee sipulia pirunmoisella veitsellä karjalanpaistiin. Silti meitä ei valvota erityisen kovasti ja yhteiskunta toimii sellaisen ajatuksen perusteella, että useimmat meistä ovat edes kohtuullisen fiksuja ja lainkuuliaisia.

Miksi urheilijoille pitäisi rakentaa tämänkaltaisia systeemejä kun tavallisen kadun kulkijan turvallisuutta ei samaan aikaan pystytä turvaamaan ?

Ainoa käytännöllinen sovellutus voisi olla Jukolan Viestissä tilanne, jossa sydänkohtauksen saanut amatööri pitää saada 5 osuuden farsta-hajonnalta pois paikalliseen tehohoitoon. Tai sitten semmoinen siru olisi mukava siinä mielessä, että piipparin avulla iltapäivälehdistön reportterit voisivat löytää huippu-urheilijan yökerhon jytkeestä, lentoaseman aulasta taikka poikaystävän autosta.

Muuten olen sitä mieltä, että arvon huiput voivat minun puolestani vapaasti piikittää mitä tahansa suoneensa. Jos siitä mieli hyväksi tulee, niin antaa mennä vaan.

Neljän päivän päästä alkaa ihana Tour de France. Neljä viikkoa raatelevia nousuja ja hirvittäviä alamäkikolareita. Kohta nähdään miten apuajaja sammuu työn tehtyään, miten santarmi tekee ratsioita huoltoporukan asuntoautoihin ja miten energiapatukkaa survotaan kireiden pyöräilyshortsien ja ihon väliin.

Rakastan Jukka Pakkasen selostusta. Draamaa on täydellinen kun joku kärähtää. Ainekset ovat kasassa. Pieniä tuskallisia novellinpalasia kirjoitetaan taas jossain Alpeilla.

Onneksi minä pelkään kuolemakseni pistämistä. Muuten minusta ehkä olisi tullut urheilija.

>Feathers – söpöläinen

>

Laulajan kuolema poikii kummallisuuden toisensa perään. Näin välttyy helposti Sarasvuon ja Kuitusen asioiden kommentoinnista koska paljon raflaavampaa on tarjolla kaiket päivät. Laulujen lunnaissa riittää ihmettelemistä.

Tillmania laulajan kuolema ei hätkäytä mitenkään. Eikä kosketa. Enemmän olen suruissani sen 5 –vuotiaan hengissä selvinneen pikkulapsen puolesta. Hän selvisi jemeniläisen koneen putoamisesta elävänä. Ilmeisesti hän menetti omaisiaan tuossa turmassa. Hän on kuitenkin niin pieni, ettei suru jatku loputtomiin. Uusi, elämätön elämä on lapsen edessä.

Laulajan poismeno on saanut monet tekemään itsemurhan. Elämä ei ole enää elämisen arvoista. Lääketokkurassa hilluva zombie on pois ja nyt muiden on seurattava häntä manalan virtaan. Siitä se olo vasta paranee.

En osaa nimetä yhtään edesmenneen laulajan kappaletta taikka albumia. Laulajan esiintymiset ovat viime vuosina olleet perin huvittavaa katsottavaa ja hänen edustamansa aatemaailma minulle vieras. Hänen perhesuhteensa ovat vähintään kummalliset ja velkamääränsä taivaallinen.

Kuolema on tietenkin surullista noin ilmiönä ja myötäelämisen tunne on sallittua ja luonnollista. Älkää nyt sentään kuitenkaan tappako itseänne.

Päreen kuvassa plärää pirun virsikirjaa iki-ihana 1931 syntynyt Angie Dickinson. Tillmanin suosikki, kuten kaikki jo varmasti tietävät. Kuva on otettu tietysti Howard Hawksin ohjaamasta RIO BRAVO – elokuvasta, jossa kuvassa oleva höpönassujen kuningatar kohta kiertää itse John Waynen pikkusormensa ympärille.

Jos kyseinen söpöläinen nyt sattuisi kuolemaan kypsässä 78 vuoden iässä, Tillman yrittäisi selvitä takaiskusta säädyllisesti ja luontevasti asiaa murehtien.

Mutta , että pitäisi tehdä joukko- itsemurha……….. hurmaava tai ei hurmaava…..

Tästä päästäänkin sopivasti aasinsiltaa käyttäen irvistelemään suuren romaanitaiteilijan edesottamuksia nakkikioskeilla ja kassajonoissa. Painosten kuningas on ollut pikantisti pöhnässä ja asiaa on laajalti raportoitu.

Olemme edelleen säästyneet Sarasvuon ja Kuitusen kommentoinnista. Monet blogimaailmassa ovat viime päivinä kommentoineet puolesta ja vastaan. Minä yritän pysyä vieläkin asian ulkopuolella.

Se ei merkitse sitä, etteikö minulla kommentoitavaa olisi.

Lähden tästä ison peräkärrykuorman kanssa kohta paikalliselle jäteasemalle. Huomaattekos, nyt vasta upea aasinsilta tuli. Vien sinne konkreettista paskaa ja romua uudelleen kierrätettäväksi. Autotallimme tuottaa sitä jatkuvasti, vuodesta toiseen.

Mutta Angie on minusta söpö, turmeltumaton, hieno ja upea ihminen.