>Varmuuden huippu

>

Työeläkevakuuttajien kattojärjestön Telan mukaan eläkeyhtiöiden mahdollisia poliittisia kytköksiä ei ole tarpeellista selvittää. Telan toimitusjohtaja Esa Swanljung tyrmää täysin pääministeri Matti Vanhasen keskiviikkoisen lausunnon. Vanhanen esitti, että Kevan lisäksi myös muiden eläkeyhtiöiden tulisi tehdä selkoa puolueiden rahoittamisesta.

Tillman toteaa, että vahvahermoinen ja -uskoinen mies tämä entinen ay-pomo on.

Tillman ihmettelee semmoista moukan tuuri, jos olisi käynyt niin, että vain KEVA olisi sotkeutunut tämmöiseen touhuun ja muut sitten olisivat puhtoisia pulmusia. Tuskin edes TELA tietää, mitä kaikkea touhutaan monissa sen edustamissa vakuutusyhtiöissä.

Suurta huolta asiassa ei aiheuta se, että jonkin sortin kasa rahaa on annettu poliittisille veijareille. Huolta aiheuttaa se, että ne rahat ovat työntekijöiden eläkkeiden maksuun tarkoitettuja rahoja ja jollei niille rahoille muodostu harharetkillä mitään lisäarvoa, kaikki se raha on meidän eläkkeistämme pois. Olkoonkin sitten vaikka kuinka pieni pisara hyttysen pissaa, niin eläkepotista se on pois.

Ihmettelen minä vieläkin Swanljungin varmuutta asiasta.

Myötämaat

Faistos painaa savikiekolle viimeiset merkit. Viesti on kohta kokonainen ja ymmärrettävä. Leimasimet ovat pöydällä rivissä. Tuli kohisee uunissa ja huoneessa on tukahduttavan kuumaa. Leimasimien pidentyneet varjot leikkivät tulenloisteen tahdissa työpöydällä. Märkä merkattu savi odottaa liekin tuskaista kosketusta. Poltteen jälkeen sanat ovat kuivuneet ikuisiksi ajoiksi saven pintaan. Tuskaa ei näy enää saven kasvoilla.

Lähetti istuu oven pielessä. Hänellä ei ole kiire. Viesti on vasta pehmeä ja kelpaamaton mihinkään. Tuli polttaa sanat pysyviksi. Kohta on hänen vuoronsa.

Nuori naisorja toimittaa askareitaan ja lähetti tuntee ylpeyttä vapaudestaan. Hän on vapaa kulkemaan alas laaksoon ja taas ylös vuorelle. Hän ei jähmety paikoilleen. Hän ei ole kenenkään vanki.

Tuli luo varjoja työhuoneen valkoiselle seinälle. Lähetti tietää mitä savitaulussa lukee. Lähetti tietää, että polton jälkeen tuli on tehnyt tauluntekstistä pysyvän ja tärkeän. Hänen tietämisensä muuttuu uhaksi. Hänen on juostava yhä uusia viestejä vuorelle. Yhä uudestaan kivitaulun painettu ja poltettu uhka tekee myötämaasta ja paluusta raskaan ja ahdistavan.

Joku kerta hän tietää liikaa.

>Opinsaunassa aamutuimaan

>

Jatkuva oppiminen on hauskaa. Tänään olen oppinut jo kaksi asiaa. Luulisin sen olevan tarpeeksi, sillä kello on vasta 9 aamulla. En taida rääkätä itseäni oppimisen polulla tämän enempää näin kesälomalla.

Faistoksen levy on savitaulu – asiakirja Kreetalta, noin 1700 eKr. Levyyn on painettu tekstiä irtokirjasimilla. Alkeellinen kirjapainosysteemi valmisti täten monimutkaisista kirjainmerkeistä muodostuneita tekstejä vähän nopeammin kuin että jokainen kirjain olisi muotoiltu erikseen. Kirjoittajalla on tarvinnut olla ainakin 45 leimasinta käytössään.

Tämmöinen asia on minulle ollut vieras tähän asti. Nyt kuitenkin joudun tuon tiedon kanssa elämään loppuelämäni. En tiedä, muuttaako se minua mitenkään, mutta ainakin uusi tieto sai aamulla pääni kuhisemaan. Mietin miltä ”savitaulun painajan” työpaja on mahtanut näyttää, kuinka notkeaa ja vaivattua saven oli oltava ja millaisessa uunissa tauluja poltettiin. Faistoksen levyn tekstin sanomaa ei ole pystytty ratkaisemaan

Toinen oppimani asia on Anna Karenina – periaate. Sitä käytetään selittämään esimerkiksi kesytettyjen kotieläinten luonnetta.

Alun perin Tolstoi kirjoitti Anna Karenina- romaaniin lauseen :

” Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia; Jokainen onneton on onneton omalla tavallaan”.

Tämä lausahdus on muutettu sitten muotoon : Kaikki kesytetyt eläimet ovat toistensa kaltaisia; jokainen kesyttämätön eläin on kesytön omalla tavallaan.

Merkittävät viisi kesytettyä suurta kasvissyöjää ovat ; lammas, vuohi, lehmä, sika ja hevonen. Niillä kaikilla on monta hyödyllistä piirrettä, jotka yhdessä ovat aiheuttaneet niiden sopivuuden. Yhdenkin tärkeän piirteen puuttuminen voi pudottaa potentiaalisen eläimen kesytettävien listalta.

Tämmöisiä piirteitä olivat esim. ruokavalio, kasvunopeus, tarhaoloissa lisääntymisen helppous, hankala luonne, taipumus paniikkiin ja sosiaalinen rakenne.

Lisääntymisvaikeudet ovat pudottaneet listoilta pois esimerkiksi sellaiset lajit kuin gebardin ja vikunjan. Kummankin lajin kosiomenot ovat pitkät ja perusteelliset, eivätkä ne onnistu tarhaolosuhteissa. Seepralla on taas hankala luonne.

Tämmöisiä asioita olen oppinut jo heti aamutuimaan. Olen ilmeisesti oppinut jotain kivaa ja kiinnostavaa, jotain sellaista, jonka validiteetti säilyy huomiseen ja ensi vuoteen, kuka ties koko loppuelämäni ajan. Sellaista totuutta Vanhasen ja Korhosen sanomisista olisi ollut aivan turha etsiä tämän päivän iltapäivälehdistä. Politiikassa pätee vanha afrikkalainen sanonta; Totuus aamunkoitteessa. Joskus päivemmällä asia saattaa olla jo aivan toinen.

Minä käytin mainiona oppimiskirjana tänä aamuna iltapäivälehtien asemesta Jared Diamondin kirjoittamaa mainiota kirjaa Guns, Germs, and Steel.

Kimmo Pietiläinen on suomentanut teoksen napakasti TYKIT, TAUDIT JA TERÄS , Ihmisen yhteiskuntien kohtalot.