>Etsien käy
by Michael Tillman
>
Ankaran ja pitkän harjoittelukauden jälkeen Sesse päästetään irti Tikkurilan Shellillä ja kohta jo kuuluu iloinen vingahtelu ja haukku lähimetsässä, kun nelijalkainen ystävämme yrittää innokkaasti kaivaa maahan piilotettua huumerahakätköä esiin.
Tillman uneksii suppilovahvero-noutajasta. Tämä syksyinen herkkusieni nimittäin osaa lymytä piilossa ja harhauttaa sienimiestä kerran jos toisenkin. Jos et tiedä tarkkaa paikkaa, saat kontata polvet märkinä suppilovahveron biotoopilla ja mitään et välttämättä koriisi saa.
Mutta koira kyllä löytäisi, siitä olen varma. Ajatelkaas, kun sekametsän syksyisessä kuulaudessa kajahtaa innokas seisontahaukku ja lähdet varovaisesti lähestymään sitä sienikorin ja paljastetun sieniveitsen kanssa. No, tämä on ehkä vähän liioiteltu kielikuva. Sieniveistä ei suppiloiden poimija juuri tarvitse.
Koiran käyttömuodot ovat mitä moninaisemmat. Detroitin lentokentällä Tillmanin kapsäkkiä kävi nuuskimassa kolme koiraa peräjälkeen. Ensimmäinen nuuski huumeet, toinen pommit ja kolmas maataloustuotteet.
Eräs tuttavani joutui tässä taannoin satamassa huumekoiran innokkaan lähentymisen kohteeksi. Ohjaaja otti ystäväni erilleen takahuoneeseen ja laittoi vinkuvan koiran kiinni kirjoituspöydän jalkaan.
Ruumiintarkastus oli suoritettu ja vaatteet riisuttu pois. Mitään ei löytynyt. Koira inisi vieressä häntä vispaten ja tuijotti ystävääni.
Siinä vaiheessa kun ystäväni oli aivan varma, että kohta sovitetaan kummihanskoja käteen ja hänet laitetaan etukenoon nojaamaan kohti kirjoituspöytää, toinen virkailija yllättäen kysyi, oliko ystävälläni koiraa.
Olihan hänellä. Samanlainen justiinsa kuin tuo innokkaasti häntäänsä viskova kosteakuono.
Ja vissiin kiimassa viime viikolla , kysyi tullivirkailija ?
Kun ystäväni myönsi, että narttuhan se ja aina kiimassa, tullivirkailija oli käskenyt vetää kamppeet niskaan.
Jäähyväisiksi oli sanottu ystävälle, että ”sorry”
Jenkeissä olisi ehkä sanottu että ” no hard feelings”
No pelkkä koirakin usein riittää. Olen joskus ulkoiluttanut naapurin sekarotuista Bolivian puolinoutajaa. Vastaan tulevat oudot koiranaiset pysähtyvät kohdalle ja ryhtyvät oitis juttusille. Irti ei tahdo päästä tilanteesta mitenkään ja juttelu siirtyy nopeasti koirista eteenpäin, elämäntilanteeseen ja hauskoihin yhteisiin kokemuksiin ja sattumuksiin.
Pelkkä koirakin siis jo usein riittää. Mutta ainahan voi kokeilla kouluttaa tämmöistä parittajakoiraa vähän pitemmälle.
Tillman 