>Then came Bronson

>

Keli kovenee. Vain todella kovat miehet pystyvät näissä helteissä pitämään päänsä kylmänä. Tillman joutui illan suussa kohtamaan helteisen alennusmyynnin melkein valmistutumattomana. Päälläni oli parikin kappaletta vaaleita kesäloimia, jotka kuitenkin älysin vain vihkaa ripustaa takaisin rekkiin.

Miksi se teline on muuten rekki ? Minulle tulee siitä mieleen aina kippi ja kiintopyörähdys, sekä muut voimistelutuntien nöyryytystemput. Siksi ehkä vaateostoksillakin minulla on höntti ja pakokauhun omainen olo.

Selvisin ostoshelvetistä siististi. Ostin makeisia ja iltapäivän paskalehden. Autossa on sillä tavoin mukavampaa odotella luottokortin rinnakkaiskortin saapumista autoon ja kotiin lähtöä.

Loppuviikon suunnitelmat ovat muuttuneet. Vuosittainen muisteluajo siirtyy myöhempään ajankohtaan, mikä asia sai minut hetkeksi vähän panikoimaan. Näyttää nimittäin siltä, että loppuviikoksi on luvattu 30 astetta pilvettömältä taivaalta ja minulla on ohjelma auki. Edessä on neljä täysin tyhjää päivää, helleaalto tulossa, mopo alla ja minulla ei mitään suunnitelmia. Cruisailu pitkin ja poikin muuttui nyt äkkiä täysin avoimeksi.

Mitä ihmettä sitä keksisi loppuviikoksi ?

Taidan ryhtyä Jim Bronsoniksi ja sitoa makuupussin tarakalle. Muistattehan hänet ? Pipopäisen kaverin, joka ajoi 900 kuutioisella HD Sportsterilla ja ratkoi ihmissuhdejuttuja kaikkialla minne meni 1970- luvun alun road-movie sarjassa. Sarjaa tehtiin vain yhden tuotantokauden ajan, joten kaikki 26 Bronson- jaksoa ovat todellista kulttikamaa. Kun olin lukioiässä kasvamassa pois pappatunturin päältä, Bornson oli minulle ensimmäinen vapauden airut. Vasta sitten tuli Easy Rider.

Lukiokaverini ajoi Pannonialla ja muilla eksoottisilla kaksipyöräisillä kouluun , joten väänsimme hänelle oitis lempinimen Bronson. Toinen kaveri taas tuli usein tuutti Hondalla tai EMW – kardaanivehkeellä, mutta hänelle emme keksineet lempinimeä. Hammaslääkärin pojalla oli Honda, mutta kaikki tiesimme, mistä rahat siihen oli saatu. Glamour ilman säästämistä ja kieltäytymistä on tyhjää.

Me muut tulimme mopoilla ja linja-autoilla. Niinpä meidän on nyt eläkeiän partaalla käytävä samat asiat uudelleen läpi.

>Etsien käy

>

Iltasanomien nettiversiossa esiteltiin koira, joka haistaa rahaa. Sellaisia kuulemma koulutetaan virkavallan avuksi.

Ankaran ja pitkän harjoittelukauden jälkeen Sesse päästetään irti Tikkurilan Shellillä ja kohta jo kuuluu iloinen vingahtelu ja haukku lähimetsässä, kun nelijalkainen ystävämme yrittää innokkaasti kaivaa maahan piilotettua huumerahakätköä esiin.

Tillman uneksii suppilovahvero-noutajasta. Tämä syksyinen herkkusieni nimittäin osaa lymytä piilossa ja harhauttaa sienimiestä kerran jos toisenkin. Jos et tiedä tarkkaa paikkaa, saat kontata polvet märkinä suppilovahveron biotoopilla ja mitään et välttämättä koriisi saa.

Mutta koira kyllä löytäisi, siitä olen varma. Ajatelkaas, kun sekametsän syksyisessä kuulaudessa kajahtaa innokas seisontahaukku ja lähdet varovaisesti lähestymään sitä sienikorin ja paljastetun sieniveitsen kanssa. No, tämä on ehkä vähän liioiteltu kielikuva. Sieniveistä ei suppiloiden poimija juuri tarvitse.

Koiran käyttömuodot ovat mitä moninaisemmat. Detroitin lentokentällä Tillmanin kapsäkkiä kävi nuuskimassa kolme koiraa peräjälkeen. Ensimmäinen nuuski huumeet, toinen pommit ja kolmas maataloustuotteet.

Eräs tuttavani joutui tässä taannoin satamassa huumekoiran innokkaan lähentymisen kohteeksi. Ohjaaja otti ystäväni erilleen takahuoneeseen ja laittoi vinkuvan koiran kiinni kirjoituspöydän jalkaan.

Ruumiintarkastus oli suoritettu ja vaatteet riisuttu pois. Mitään ei löytynyt. Koira inisi vieressä häntä vispaten ja tuijotti ystävääni.

Siinä vaiheessa kun ystäväni oli aivan varma, että kohta sovitetaan kummihanskoja käteen ja hänet laitetaan etukenoon nojaamaan kohti kirjoituspöytää, toinen virkailija yllättäen kysyi, oliko ystävälläni koiraa.

Olihan hänellä. Samanlainen justiinsa kuin tuo innokkaasti häntäänsä viskova kosteakuono.

Ja vissiin kiimassa viime viikolla , kysyi tullivirkailija ?

Kun ystäväni myönsi, että narttuhan se ja aina kiimassa, tullivirkailija oli käskenyt vetää kamppeet niskaan.

Jäähyväisiksi oli sanottu ystävälle, että ”sorry”

Jenkeissä olisi ehkä sanottu että ” no hard feelings”

Tämän pienen aasinsillan kautta päästään sellaiseen päiväuneen, että olisipa se mukavaa omistaa sellainen koira, joka haistaa vastaantulevan kaksijalkaisen kiiman ja innokkuuden hajun perusteella. Säästyisi moni pariton ihminen hankalalta kapakassa söhläämiseltä. Pari kierrosta kävelykadulla ja jo olisi Sessellä seisonta päällä kohti vastaan tulevaa.

No pelkkä koirakin usein riittää. Olen joskus ulkoiluttanut naapurin sekarotuista Bolivian puolinoutajaa. Vastaan tulevat oudot koiranaiset pysähtyvät kohdalle ja ryhtyvät oitis juttusille. Irti ei tahdo päästä tilanteesta mitenkään ja juttelu siirtyy nopeasti koirista eteenpäin, elämäntilanteeseen ja hauskoihin yhteisiin kokemuksiin ja sattumuksiin.

Pelkkä koirakin siis jo usein riittää. Mutta ainahan voi kokeilla kouluttaa tämmöistä parittajakoiraa vähän pitemmälle.